Rehellisyys ja toden puhuminen olivat ihmisen arvostetuimpia ominaisuuksia. Näihinkin ominaisuuksiin liittyy varoittavia, vetoavia ja vähätteleviä sanontoja.

Suusta syöneen näkkee, silimistä pahantekijän, Valleella on lyhyet jälet ja Valleen kengillä ei pitkään kävellä kertovat, että rikkomuksen tehnyt ei pysty salaamaan tekoaan.

Mahdollisen varkaan voi tunnistaa tämän puheista tai käyttäytymisestä: Kun joku ehtimiseen vakuuttaa kunniallisuutta, on isännän aika laskea hopealusikkansa ja Huora luulee verrakseen, varas kaikki kaimakseen.

Ihmisten kunniantuntoon vetoavat mm. seuraavat sanonnat: Hyvä kello kauvas kuuluu, paha palijo kauvemmas, Tottuus ei pala tulessakkaa, Kissa se on joka pentusa syöpi, Teheny pääsee työstäsä, vaannei puhunu puhheestasa, Ennen mies maasa myöpi kun sanasa syöpi ja Sanasta miestä, sarvesta härkää.

Valheita tai aiheettomia juoruja levitteleviä vähätellään mm. seuraavasti: Se on niin valehtelija, ettei puhu sitteeksikkää totta, Ei haukkuva koira pure, Ei haukku haavaa tee, jos ei vihanen koira purra saa, Pian se kuiva roska hännästä tippuu, Tyhyjä säkki ei pystyssä pysy ja Tyhyjät tynnyrit ne eniten kolisee.

Myös myönnetään, että rehellisyyttä ei aina palkita: Todenpuhujalle harvon yösija löytyy ja vain yksi sanonta puolustelee valehtelua: Pieni vale on puhheen kaunistus.