[Kuva: Tuohinon talo]
Tuohinon talo v. 1930 Muhoksen Laitasaari, Rova. Aaro ja Nipa Raumalan koti. Kuva Hellevi Määttä. Teoksesta Muistojen kirja Muhokselta.

Oheiseen Tuohinon taloon liittyy tositarinaa Muhoksen laitasaarelaisista Niilo Raumalasta ja tämän sedästä Aaro Raumalasta. Niilo eli ”Nipa” Raumalalla oli takanaan viisi sodan vuotta, kun hän tuli v. 1945 setänsä Aaro Raumalan luo ensimmäisten joukkoon juuri löydetyille Lemmenjoen kulta-alueille.

Muhokselta lähtöisin olevan kuuluisan ammattikullankaivajan Heikki Kokon syntymäkoti nimeltään Tienvieri sijaitsee Lukkarinkankaalla. Paikka ja rakennukset on merkitty Muhoksen kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteitten luetteloon juuri siksi, että kullankaivaja Heikki Kokko on siinä syntynyt 11.9.1915.

Aaro Raumala vihittiin v. 1941 inarilaisen kahvilanpitäjän Ranta-Marin kanssa. Ranta-Marin nimellä koko ikänsä tunnettu Maria Helena Morottaja (1905–1990) oli Antti Morottajan tytär. Vanhaan Lapin sukuun kuulunut Antti oli Inarin ensimmäinen asukas. Hänellä oli suuri maaomaisuus, sillä lähes nykyisen Inarin kirkonkylän maat kuuluivat hänelle. Välillä myrskyinenkin avioliitto purkautui marraskuussa 1950. Tarina kertoo Heikki Kokon sitä ennen ostaneen vaimon Aaro Raumalta kultakilolla.

Vaikka Heikki Kokko ja Ranta-Mari pari vuotta Marin avioeron jälkeen todella avioituivat, ei vaimon ostosta ollut kuitenkaan kyse. Tarinan toinen puoli on hyvin arkipäiväinen. Ranta-Marin tytär Seija Hietala kertoo sanomalehti Kalevassa 11.8.1997 jättäneensä Tankavaaran Kultamuseoon ”asiakirjoja, josta käy selville tapahtumien todellinen luonne”.

Muhoslaiset kullankaivajat Nipa Raumala ja Heikki Kokko saivat kokea suurimman huomionosoituksen, kun heidät kutsuttiin v. 1977 presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Edellisenä kesänä presidentti Kekkonen oli muurannut Kultamuseon peruskiven ja seurannut Tankavaaran ensimmäisiä kullanhuuhdonnana MM-kilpailuja.

Näistä Linnan kutsuista lyhyesti. ”Sali läikkyi kultaa ja hopeaa, ja tuon tuostakin kaunottaria pyörähteli avokaulaisissa.” Kutsu juhliin tuli niin yllättäen, että varustautuminen jäi vähälle. Heikki Kokko lainasi kalvosinnapit Hotelli Marskista ja vuokrasi mustan puvun.

Ja mitäs sanoi presidentti Niilo Raumalalle, kun tämä tomerana marssi saliin: ”Mitäs, mehän käpälöitiin ja hirnahettiin vain – eihän se joutanu paljon juttelemaan”, naureskeli Niilo. Linnan boolia Nipa väheksyi, mutta kahvi maistui. Kultamiesten äiti Ranta-Mari Kokko ei uskaltanut edes kadetin kanssa tanssimaan, vaikka Niilo tiesi, että sievästi vievät.

Inarin hautausmaalla lepäävät nyt muhoslaiset kullankaivajalegendat. Aaro Raumala menehtyi keuhkosyöpään. Hän kieltäytyi kaikesta hoidosta eikä suostunut edes syömään. Heikki Kokon hautajaisiin vieraita noudettiin jopa lentokoneella. Nipa Raumalan siunasi saamelaispappi Jouko Lepistö sanoen mm.: ”Antakaa sen vaatimattomuuden ja elämänuskon, jota hänellä oli jäädä perinnöksi. Elämällä kuin ihminen ihmiselle, auttamalla ja rakastamalla löytyvät elämän isoimmat kultahiput.”