”Joka niemeen, notkohon, saarelmaan…” Näitä laulun sanoja voidaan käyttää puhuttaessa 1900-luvun alkupuoliskolla Pohjois-Pohjanmaalle rakennettujen nuorisoseurojen lukumäärästä. Monet seurantalot nousivat pystyyn noina innostuksen ja talkoitten ”hulluina vuosina”.

Merijärven Ylipään nuorisoseurankin synty ajoittuu mainituille vuosille. Seura perustettiin 27. päivänä helmikuuta vuonna 1916. Maaliskuun 20. päivänä lähetettiin seuran säännöt Oulun Seudun Nuorisoseurojen Liittoon. Säännöt hyväksyttiin 31. päivänä maaliskuuta 1916 Pattijoella pidetyssä kokouksessa. Merijärven Ylipään nuorisoseura oli näin hyväksytty Oulun Seudun Nuorisoseurojen Liiton jäseneksi.

Seuran puheenjohtajana toimi Kaarlo Wirtanen ja kirjurina kyläpersoonana mainetta niittänyt Fanny Wiirelä. Fannyn monista toimialoista mainittakoon kätilön, kansanparantajan, lausujan, puheenpitäjän ja pitoemännän taidot. Jos oli Kaarlo Wirtanen ansiokas nuorisoseura-asioissa, niin Fanny Wiirelä toimi hänen tasavertaisena tukenaan.

Seura-asioita ryhdyttiin puuhaamaan tosi toimin. Ennen omien toimitilojen valmistumista järjestettiin ensimmäinen ohjelmallinen iltama varojen keräämiseksi Petäjäskosken nuorisoseuran talolla. Nämä iltamat pidettiin 21. päivänä toukokuuta vuonna 1916. Oman talon avajaisjuhlapäivä koitti syyskuun 24. päivänä samana vuonna Pyhäjoen piirin nimismiehen myönnettyä luvan juhlaan ja iltamiin.

Avajaisjuhlaohjelma oli näyttävä. Avajaissanat lausui Fanny Wiirelä, ja juhlapuheita pidettiin sekä päivä- että iltajuhlassa. Päiväjuhlassa puhui Oulun Seudun Nuorisoseurojen Liiton hallituksen jäsen Väinö Juustila. Iltajuhlan puhujana toimi Herman Tirilä. Näiden juhlien erikoisuutena mainittakoon runonlausunta- ja sadunkerrontakilpailut. Sekä päivä- että iltajuhlaan sisältyi näytelmä. Päiväjuhlan näytelmän Toppakaffit esitti Petäjäskosken nuorisoseura, ja iltajuhlassa olivat vuorossa Ylipään nuorisoseuralaiset näytelmällä Pappilan tuvassa.

Toiminnan alku oli vilkkaan työnteon aikaa. Seuran toimintaa koskevaa aineistoa on tuhoutunut, mutta tilikirjoja on säilynyt kiitettävästi. Ne kertovat omalla tavallaan siitä, mitä vuosien saatossa saatiin aikaan.

Kun toiminnan pyörä pyöri, seuralehden tekokin saatiin vauhtiin. Lehti sai nimekseen Ensi Säde, ja ensimmäinen numero näki päivänvalon vuonna 1917. Sisällöstä mainittakoon Kaarlo Wirtasen matkakuvaus Liminkaan suuntautuneesta vuosikokousmatkasta. Se oli värikäs ja vaiheikas matkanteosta majoitukseen. Matkakuvaus ja kokouksen kulku kertovat sukupolvien välisestä ikäkuilusta – tuttu asia tänäkin päivänä.

[Kuva: Ylipään nuorisoseuran johtokunta v. 1930]
Ylipään nuorisoseuran johtokuntaan kuuluivat vuonna 1930 vasemmalta Martta Piilola (Takalo), Evald Piilola, Taimi Ojala (Karkulahti), Matti Viirelä, Esteri Viirelä (Isokoski), Kaarlo Pahkasalo, Lempi Ojala (Silvola), Heino Viirelä, Elma Viirelä (Pahkasalo) ja Helena Mehtälä (Ranta-Eskola). Kuva: Ylipään ns:n arkisto.

Ensi Säde -lehtiä on säilynyt muutamia numeroita vuosilta 1917–1934. Lehtien kirjoituksissa näyttelevät sivistys, maaseutuhenki ja vuodenajat suurta osaa. Runot, kertomukset, maisemakuvaukset ja rakkaustarinat hallitsevat ilmestyneitä numeroita. Ansioituneimpia toimittajia ja kirjoittajia olivat Elma Viirelä, Esteri Viirelä, Martta Piilola, Evald Piilola, Helena Mehtälä, Impi Poutinen, Bertta Rehula, Lempi Ojala, Liisa Ojala, Elma Hiitola, Kaarlo Pahkasalo ja Matti Viitala.

Henkinen vireys käy ilmi kerätyistä sananlaskuista, arvoituksista, sanansutkauksista ja kehtolauluista. Myös valokuvaus on ollut arvossaan. Kuvia on jätetty säilytettäväksi runsaasti vuosilta 1920–1935. Nuorisoseuramerkkejä ansioituneesta toiminnasta on myönnetty vuonna 1930 Evald Piilolalle, Lempi Ojalalle, Taimi Elisabeth Ojalalle ja Esteri Viirelälle sekä vuonna 1939 Väinö Ojalalle.

Sotavuosien 1939–1944 aikana nuorisoseuran toiminnassa tapahtui taantumista, kun paras työikäinen väestö joutui rintamalle. Sodan aikana nuorisoseurantalokin rappioitui. Sodan jälkeen seuran toiminnassa koitti uusi aika ja virisi hanke uuden toimitalon rakentamiseksi. Antero Niemelä, Väinö Kalapudas ja Pauli Aittamaa toimivat puheenjohtajina näinä sodanjälkeisinä rakentamisen vuosina.

Vuonna 1945 ostettiin Kusti Aittamaalta 200 tukkia taloa varten. Puuhamiehenä toimi Olavi Viirelä apunaan todellinen veistäjä, piilunkäyttäjä August Marttila, jonka panos oli mittava. Järjestettiin puukinkereitä, joihin osallistuivat Männistön, Poutisen ja Kalaputaan puhtojen sekä Pahkasalon, Vitoperän ja Ojalanperän isännät. Talon valmistuttua aloitettiin urheilukentän raivaus. Hanke kuitenkin keskeytyi muuttoliikkeen viedessä väkeä Ruotsiin ja etelän taajamiin. 1950-luvun toiminta oli kuitenkin suhteellisen monipuolista. Tanhuporukat koottiin ja osallistuttiin Pyhäjoella järjestettyihin maakuntajuhliin vuonna 1956. Samana vuonna seura vietti 40-vuotisjuhliaan. Seura lunasti ja erotutti tontin omakseen Alex Ojalalta.

Toimintaa pyöritettiin monipuolisena aina 1950-luvun loppuun saakka. Muuttoliikkeestä johtuen puheenjohtajat vaihtuivat vuosittain. Ylipään nuorisoseuran toiminta hiipui 1960-luvun alkuvuosina. Viimeiset pöytäkirjatiedot kertovat Reino Ranta-Eskolan toimineen seuran puheenjohtajana vuonna 1963. Kylän yhteisellä päätöksellä rappioitunut seurantalo purettiin 1970-luvulla.

Marraskuussa 1989 seura herätettiin hallinnollisesti henkiin 26 hiljaiselon vuoden jälkeen. Puheenjohtajaksi nimettiin Irja Päkkilä ja sihteeriksi Aarno Kuusela.