Kohteen kuvaus

[Ilmakuva Haapaveden lintujärvistä]
Ilmakuva Haapaveden lintujärvistä on otettu vuonna 1985 järvien eteläpuolelta. Vasemmalla Apaja ja sen takana Pirnesjärvi. Keskellä isoin järvi Ainali, jonka yläpuolella Litukka. Ainalin oikealla puolella on Osmanki, jonka takana Suojärvi ja Köyrylampi. Kuva Sauli Saastamoinen.

Ainali, Apaja, Haapolampi, Korkatti, Kypärä, Litukka, Suojärvi ja Köyryrimmen suoalueella sijaitseva Köyrylampi ovat kansainvälisesti merkittävä lintujärvikokonaisuus, jonka linnustoa pidetään Suomen järvien monipuolisimpana.

Ainalin lintujärvet sijaitsevat runsaat kymmenen kilometriä pohjoiseen Haapaveden keskustasta. Ainalin pinta-ala on 709 hehtaaria ja muiden järvien yhteensä 1 242 hehtaaria. Ne sijaitsevat Haapaveden pohjoisosissa noin 200 km²:n alueella.

Maasto järvien ympärillä on pääasiassa mäntyrämettä sekä luonnontilaisia ja turvetuotantoon otettuja soita. Niiden lomassa kasvaa tuoreita kuusivaltaisia kangasmetsiä ja koivikoita. Viljelys on keskittynyt kylien ympärille.

Vesi lammissa ja järvissä on soisen valuma-alueen vuoksi humuspitoista ja järvet ovat hyvin matalia. Esimerkiksi Ainali on syvimmillään 95 cm, ja sen pohjaa peittää paksu lieju. Paikoin pohjassa on hiekkaa ja suuria kiviä.

Kasvillisuus

Laakeuden ansioista järvissä on hyvin kehittyneet, leveät kasvillisuusvyöhykkeet. Ainalin vesipinta-alasta peittää järvikorte neljäsosan. Myös muille järville on tyypillistä laajat järvikortteikot ja kelluslehtisen vesikasvien runsaus. Rantoja kiertävät leveät saravyöhykkeet ja niiden takana soistuneet koivu- ja mäntyrämeet.

Haapolampi on hyvin runsasravinteinen ja umpeen kasvamassa. Myös Köyrylampi on pitkälle soistunut luonnontilainen suolampi, jonka valuma-alueella ei ole ojituksia.

Linnusto

Ainalin alueella pesii säännöllisesti ainakin 48 lintuvesille ominaista lajia. Alueella pesivistä lähes 20 vesilintulajista runsaslukuisimpia ovat tukkasotka, tavi, haapana, jouhisorsa ja telkkä. Joutsenia pesii kymmenen paria, vähintään yksi joka järvellä; pesimätiheys on maamme korkeimpia. Alueella pesivistä vähintään kymmenestä kahlaajalajista runsaslukuisimpia ovat taivaanvuohi, liro, suokukko ja kuovi.

Metsälinnusto alueella on monimuotoinen ja runsas, mm. kuhankeittäjä, idänuunilintu ja pikkutikka. Petolinnuista alueella elää ainakin kalasääski, nuolihaukka, ruskosuohaukka sekä lapin- ja hiiripöllö. Ainalilla elää noin 200 parin pikkulokkiyhdyskunta.

Ainali, Apaja, Osmanki ja Litukka ovat tärkeitä muutonaikaisia lepäilyjärviä vesilinnuille ja kahlaajille. Runsaslukuisimpia lepäilijöitä ovat tukkasotka, telkkä, tavi, haapana, suokukko ja liro sekä syys–lokakuussa Osmangille ja Litukalle pohjoisen pesimäalueilta kerääntyvät joutsenet.

Järvien lisäksi myös alueen suot ja mm. Ainalista itään sijaitsevan Haaponevan turvetuotantoalueen lasketusallas ovat mielenkiintoisia lintuhavaintopaikkoja.

Maisema- ja kulttuuriarvot

Ainalin kylällä on ollut vakituista asutusta 1500-luvulta lähtien. Elinkeinoina alueella on ollut maanviljely, karjanhoito, metsästys, jonka jälkiä näkyy alueen paikannimistössä, sekä tervanpoltto. Ainalin alueella, etenkin Osmankijärven itäpuolella, on lukuisia vanhoja tervahautoja.

Laiduntaminen ja niittäminen on muokannut Ainalin maisemaa. Rantaniittyjä ei ole niitetty enää 1950-luvun jälkeen, ja ne ovat kasvamassa umpeen. Laiduntaminen on esimerkiksi Ainalin Kalmasaaressa loppunut 1960-luvulla. Suurin osa Kalmasaaresta on puolukka-mustikkatyypin koivuvaltaista sekametsää. Perimätiedon mukaan saarta on kelirikkoaikana käytetty hautausmaana.

Ainalin Säynäjänniemessä on pieni valkoapilavaltainen tuore heinäniitty, jonka painanteissa kasvaa suo-orvokkia ja kurjenjalkaa. Alueella on myös saraniittyä. Säynäjänniemen rantaniitty on edelleen laidunkäytössä.

Korkattijärven itärannalla, tien ja järven välissä sijaitsee vuosikymmeniä käytössä ollut heinä- ja saravaltainen lammashaka. Korkattijärven lammashaka sekä Ainalin Kalmasaari ja Säynäjänniemi on luokiteltu paikallisesti arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi.

Ajo-ohje Ainalille ja Apajalle

Ainalin lintujärvelle mennessäsi aja Haapaveden kirkonkylältä Pulkkilantietä 5,3 km ja käänny Karhukankaantielle. Ajettuasi sitä noin 6 km Ainalin järvi näkyy länsipuolella. Ainalin pohjoisrannan lintutornille lähtee polku tien länsipuolelta 8 km Karhukankaantien risteyksestä.

Veneilemään Ainalille ja Apajalle pääsee Apajanojalta, joka alittaa Ainalin länsipuolisen Ollalantien 7,5 km Haapavedeltä. Apajanojan suun ympäristö eli Ojakarinkangas on myös hyvä ja helppopääsyinen lintujentarkkailupaikka.

Kulkuohje Suojärvelle ja Köyrylammelle

Lintujärvistä vaikeimmin löydettäviä ovat Suojärvi ja Köyrylampi. Niiden välistä kulkevalla, Ainalin kylältä alkavalla Osmangin metsäautotiellä on ajo sallittu vain tien osakkaille. Köyrylampi on tieltä itään n. 7 km:n päässä tien alusta. Tie jatkuu vielä 4,5 km, kunnes sen katkaisee puomi. Puomin vasemmalta puolelta alkaa Suojärven rantaan vievä polku. Suojärven koillisrannalla on Suomen Ladun laavu.

Lisätietoja