Alas Pyhäjokea – katsaus joen ekologiseen tilanteeseen

Pyhäjoki alkaa Pyhäjärven kaupungin alueella sijaitsevasta Pyhäjärvestä, jonka korkeus merenpinnasta on 139 metriä. Pyhäjärvestä Pyhäjoki virtaa kaakko–luodesuunnassa mereen. Pääuoman pituus on noin 160 kilometriä.

Pyhäjoki on tyypillinen Pohjanmaan joki, jonka rantoja on asuttu ja viljelty esihistorialliselta ajalta asti. Jokilaaksossa vuorottelevat puhtomainen asutus, metsät ja pellot. Yleisilmeeltään ja ympäristöltään jokilaakso on rehevä, moni-ilmeinen ja kaunis.

Koskia ja nivoja

Vain jokilaakson ylin osa on virtausoloiltaan luonnontilaista. Muuten yläjuoksu on Kärsämäenjokeen saakka osittain perattua ja pengerrettyä uomaa, jossa on kolme voimalaitosta allastuksineen. Kärsämäellä ja sen alapuolella Haapakosken patoon saakka joessa on kaksi merkittävää koskea, Pappilankoski ja Luonuankoski. Haapaveden puolella, Joutennivassa on vanha kivipato ja sen alla lyhyt koski. Muuten joki on Haapaveden Haapajärveen (kutsutaan myös Kirkkojärveksi) saakka suvantoa ja nivaa.

Haapajärvi on Pyhäjoessa oleva laajentuma, jonka pinta-ala on 375 hehtaaria. Järven pinnan korkeus vaihtelee säännöstelyn vuoksi 80 senttimetriä, ja lisäksi sen hydrologiaan vaikuttavat Haapaveden turvevoimalaitoksen jäähdytysvedet. Ne viivästyttävät järven jäätymistä ja pitävät sen osittain sulana läpi talven.

Haapakosken padon alapuolisten loivahkojen koskien jälkeen Pyhäjoki on Annosiin saakka lähinnä nivaa, lukuun ottamatta lyhyttä Mieluskoskea jakson puolivälissä. Annosissa laaja Salonsaari jakaa joen kahteen jokseenkin saman kokoiseen haaraan, jotka yhtyvät ennen Matkanivaa. Molemmat jokihaarat ovat osaksi koskea ja osaksi nivaa. Matkanivasta Piipsanjokeen joki on suvantoa ja nivaa, jonka virtaus tulva-aikoina nopeutuu paikoin koskityyppiseksi.

Mikäli Haapaveden voimalaitos on toiminnassa, sen jäähdytysvedet vähentävät joen jäätymistä talvisin selvästi Annoseen saakka.

Piipsanjoen suulta mereen vuorottelevat vuolaat kosket ja pitkät suvanto- ja nivajaksot, paitsi alivirtaamakausina, jolloin koskialasta suurin osa on kuivana. Viljelytasankojen kohdalla jokiuomaa on pitkästi pengerretty. Pyhäjoen koskia on perattu uittoa ja tulvansuojelua varten. Useimpiin koskiin on raivattu vesimyllyjen ränniuomia ja rakennettu nyt jo osittain sortuneita patoja.

Joen kunnostaminen

Joen alajuoksulla ei ole patojen muodostamia täydellisiä vaellusesteitä, ja siksi tämä noin 90 kilometrin pituinen jokiosuus on merellisten vaelluskalojen ja nahkiaisten lisääntymis- ja poikastuotantoaluetta. Koskia tällä osuudella on joen kokonaispinta-alasta 98 hehtaaria ja nivoja 35 hehtaaria.

[Kuva Pyhäjokimelonnasta]
Pyhäjokimelonta on jokavuotinen tapahtuma. Kuva Pentti Pesonen.

Perusta Pyhäjoen virkistyskäytön kehittämiselle oli vapaan jokiosuuden kosket suojeleva koskiensuojelulaki, joka mahdollisti merkittävän kalataloudellisen kunnostusohjelman toteuttamisen. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on toteuttanut kalataloudellisen kunnostuksen vapaalla jokiosuudella 31 koskessa, joiden kokonaispinta-ala on 23 hehtaaria. Tavoitteena on ollut koskien ja koko vesistön monimuotoisuuden lisääminen, kalan, erityisesti vaelluskalojen, kulun ja lisääntymisen turvaaminen sekä joen kalataloudellisen ja virkistyksellisen arvon kohottaminen.

Kunnostetut kosket eivät kuitenkaan yksinään riitä tavoitteiden saavuttamiseen, sillä kokonaisuus toimii vain, mikäli on riittävästi synnyinjokeensa leimautuneita vaelluspoikasia ja sinne palaavia emokaloja. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos onkin aloittanut vuonna 1997 laajan lohen kotiuttamisohjelman. Se perustuu Rion sopimukseen sekä kansainväliseen Itämeren kalastuskomission valmistelemaan Salmon Action -suunnitelmaan. Tavoitteena on varmistaa lohen luontainen, istutuksista riippumaton lisääntyminen niin, että lohen poikastuotannosta olisi puolet luontaista vuonna 2010.

Veden laatu

Pyhäjoen pääuoman vedenlaatuun vaikuttaa olennaisesti hyvälaatuinen Pyhäjärven vesi. Pyhäjärven ja Haapajärven välillä joen ravinne- ja humuspitoisuus kasvaa kuitenkin voimakkaasti ja pysyy korkeana jokisuulle asti. Veden käyttökelpoisuus on vesi- ja ympäristöhallituksen laatiman yleisluokituksen mukaan Haapavedestä alaspäin tyydyttävää ja Haapaveden yläpuoliselta osalta hyvää. Luokitus perustuu vuosien 1984–86 vedenlaatuaineistoon. Pohjanmaan joista Pyhäjoki on veden laadultaan parhaimpia. Suurin kuormittaja on alueen elinkeinorakenteesta johtuen maa- ja metsätalous, erityisesti peltoviljelystä aiheutuvat fosfori- ja typpipäästöt.

Jokivarren asukkaiden arvo- ja asenneselvityksen mukaan Pyhäjoen vesistön merkittävimpänä käyttömuotona pidetään kotitarve- ja virkistyskalastusta. Tärkeitä käyttömuotoja ovat myös asuminen rannalla, luonnon- ja maisemansuojelu sekä uinti. Joen suurimpana kuormittajana pidetään turvetuotantoa sekä maa- ja metsätaloutta.

Alueen kalastajille kohdistetun kalastus- ja kehittämiskyselyn vastauksissa vesistöhaitoista ongelmallisimmaksi koetaan pohjan liettyminen, sameus- ja värihaitat, veden korkeuden vaihtelut sekä haju- ja makuhaitat.

Kalasto

[Kuvassa harjuksia kivellä]
Harjus lisääntyy luontaisesti Pyhäjoen koskissa. Kuva Kaarlo Ojala.

Pyhäjoen kalastoon kuuluvat ainakin seuraavat 20 lajia: ahven, ankerias, harjus, hauki, kiiski, kivennuoliainen, kivisimppu, kolmipiikki, kuore, lahna, lohi, made, mutu, ruutana, salakka, seipi, siika, särki, säyne ja taimen.

Pyhäjoen alkuperäisiin vaelluskaloihin kuuluivat lohi, meritaimen, vaellussiika ja harjus. Pyhäjoki on edelleen merkittävä nahkiaisjoki. Se on ollut eräs maamme parhaista rapujoista, ja yläjuoksulla on ainakin vielä 1970-luvulla tavattu jokihelmisimpukkaa.

Alkuperäiset lohi- ja meritaimenkannat ovat useiden osatekijöiden summana hävinneet vähitellen 1950-luvun jälkeen. Viimeiset havainnot meritaimenen luontaisesta lisääntymisestä Pyhäjoessa ovat kesältä 1979.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että Pyhäjoella on huomattavaa kalataloudellista arvoa, ja se on suurimpia jäljellä olevista Perämeren alueen potentiaalisista lohi- ja meritaimenjoista.

Uhat

Yläjuoksultaan Pyhäjoki on säännöstelty ja voimatalouden käyttöön valjastettu jokivesistö, jossa on neljä voimalaitospatoa: Haapakoski, Venetpalo, Kalliokoski ja Vesikoski. Voimalaitosten tehokas käyttö edellyttää veden virtaaman säännöstelyä, joka aiheuttaa veden korkeuden nopeita vaihteluita. Säännöstely sekä valuma-alueen laajat metsä- ja suo-ojitukset ovat lisänneet vesistön äärevöitymistä: voimakkaita lyhytkestoisia kevättulvia ja kesäisin ja talvisin pitkiä alivirtaamakausia.

Pyhäjoen valuma-alueella on joen virtaamaa tasaavia järvialtaita vähän. Siksi hetkelliset kuormitukset näkyvät välittömästi alajuoksun jokiosuudella. Veden laadun lyhytkestoisellakin heikkenemisellä on välitön vaikutus kala- ja rapukantoihin, sillä niille ääriarvot ovat merkittävämpiä kuin veden keskimääräinen laatu.

Tulvansuojelun nimissä suoritetut perkaukset ja pengerrykset sekä tehostunut maanviljelys ovat muuttaneet uoman ja monin paikoin rantojenkin ekologista tilaa. Vielä 1960-luvun alussa jokirantoja niitettiin ja laidunnettiin. Nyt lajistoltaan monimuotoiset rantaniityt ovat Pyhäjokivarresta vähitellen lähes hävinnet tiheiden pensaikkojen ja heinäkasvillisuuden tieltä. Perinteisen maatalouden harjoittaminen turvaisi jatkossakin luonnon monimuotoisuuden, jokivarsimaiseman kauneuden ja maaseudun yleisen viihtyvyyden.

Lisätietoja