Oulun ja Hailuodon välistä yhdysliikennettä vuosikymmenien ajan hoitanut Hailuoto-laiva rakennettiin Helsingissä Hietalahden telakalla vuonna 1920. Rakennuttajana toimi Hailuodon Höyryveneosuuskunta. Laiva valmistui elokuun 20. päivänä, ja se lähti Helsingistä vesille Hailuotoa kohti ja saapui Ojakylän laituriin 26. elokuuta. Sanomalehti Kaleva uutisoi laivasta elokuun lopulla:

Hailuoto on Hailuodon höyrywene-osuuskunnan omistaman uuden matkustajahöyrylaiwan nimi, joka wiime perjantaina saapui ensi kerran Ouluun ja aloitti kulkuwuoronsa Oulun ja Hailuodon välillä. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, on tämä laiwa rakennettu Helsingissä. Se on warustettu kaikilla niillä nykyajan mukawuuksilla, joita tällaisella lyhyellä linjalla kohtuudella woidaan waatia.

Matkustajapaikat owat jaetut kahteen luokkaan, nim. 2:seen ja 3:teen luokkaan. Toinen luokka käsittää kannella olewat, mukawasti sisustetun naisten salongin ja tupakkahytin, joiden tummennetun tammen wärinen sisustus tekee warsin hauskan waikutuksen. Kolmannen luokan tilawa ja siisti salonki, eli pirtti, sijaitsee peräkannen alla. Laiwalla on myöskin sähköwalo. Sen tilawa keulakansi ja lastiruuma keulassa suowat runsaasti tilaa myöskin lastikuljetukselle.

Laiwa on kauttaaltaan sirotekoinen ja koko joukon suurempi kuin edeltäjänsä Luoto-laiva, joka jo alkoikin käydä ahtaaksi ja pieneksi tällä liikewilkkaalla wäylällä.

Warjopuolena tässä muuten werrattain hywin ja ajanmukaisesti warustetussa laiwassa on sen hiljainen wauhti, joka waihtelee tawallisesti wain seitsemän ja kahdeksan solmun wälillä, waikka sen sopimuksen mukaan olisi pitänyt olla yhdeksän solmia. (solmu=engl. meripenikulma=1852 metriä) Onko syy tähän koneessa, potkurissa tai rungon täyteläisessä muodossa, ei liene wielä tarkkaan selwillä. Luultawaa kuitenkin on, että laiwan matalakäypäisyys waikuttaa osaltaan myöskin jonkinwerran hidastuttawasti sen kulkuun. Sillä tyhjänä ollen makaa laiwa wain noin neljä jalkaa wedessä, joten potkuri ei ole tilaisuudessa saamaan riittäwästi wettä siipiinsä. Koneen käynti woisi myöskin olla jonkunwerran tasaisempi.

Mutta hiljaisesta wauhdistaan huolimatta laiwa on silti arwokas lisä seutumme werrattain pieneen ja waatimattomaan matkustajalaiwastoon.

Onnea wain Hailuodolle ja hailuotolaisten uudelle yritykselle!

Ensimmäisenä vuotenaan Hailuoto-laiva oli liikenteessä pitkälle syksyyn. Sen jälkeen se kuljetti tavaroita ja matkustavaisia mantereen ja saaren välillä vuosikymmenien ajan, aina vuoteen 1968 saakka.

18.6.1949 Hailuoto-laiva upposi liikennöidessään Oulun ja Hailuodon välillä. Laiva oli lähtenyt kyseisenä aamuna tavalliselle vuorolleen Hailuodosta kello 5.00 kyydissään kapteenin lisäksi neljän hengen miehistö ja 31 matkustajaa. Kello 6.30 se ajoi tuntemattomaan kiveen keskellä merkittyä väylää, Keskiselän Kivenmatalikolla noin viisi kilometriä Santosen Huikunnokasta Oulun suuntaan.  Törmäys oli kuulemma niin voimakas, että osa matkustajista kaatui. Laivan keulaan tuli repeämä, ja sen etuhytit täyttyivät hetkessä metrin vahvuiseen vesikerrokseen. Laivapäällikkö Pauli Annusen johdolla pelastustoimet saatiin kuitenkin nopeasti käyntiin, ja laivan kahdella pelastusveneellä lähdettiin hakemaan apua Santosesta. Matkaa Santosen Vehkaperälle, jossa oli ankkurissa Oulu Oy:n hinaaja Oulu 6, oli noin 5–6 kilometriä. Kovassa myrskyssä soutaminen oli raskasta ja hidasta, ja vasta lähes kahden tunnin kuluttua avunpyyntö saatiin perille.

Tällä välin uppoavassa laivassa odotettiin pelastajia. Kun laivan keula vaipui pinnan alle, siirtyivät matkustajat peräkannelle. Välillä kova tuuli uhkasi kaataa laivan, jolloin matkustajat joutuivat siirtymään vastakkaiselle laidalle painoksi. Laivan yhä vajotessa oli ihmisten lopulta pakko kiivetä laivan katolle odottelemaan pelastajiaan. Välillä heidän keskuudessaan nousi pakokauhu, jota laivapäällikkö Annunen koetti parhaansa mukaan hillitä rauhoittelemalla. Tuntien odottelun jälkeen, kello kahdeksan maissa, paikalle saapui apuun hälytetty Oulu Oy:n hinaaja Oulu 6. Tuolloin osa naismatkustajista oli jo ehditty pelastaa erään Hailuodosta Ouluun matkalla olleen kalastajan veneeseen. Paikalle saapui vielä Varjakasta Oulu Oy:n hinaaja Oulu 7, joka pelasti laivan lastista puolenkymmentä vasikan- ja lampaanruhoa sekä yhden kahdeksankiloisen lohen. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta mereen meni laivan kallistuttua 3 000 kiloa silakkaa ja 9 000 kiloa kivihiiltä. Jäljestäpäin uponneesta laivasta käytiin nostamassa valonheittäjä ja kompassi.

Uppoamisensa jälkeen alus ajautui kovassa aallokossa 200–300 metriä väylältä eteläreimarin taakse kohti matalikkoa. Kello 10.45 se oli jo kokonaan uponnut pystyasennossa niin, että näkyvissä oli enää savupiippu ja noin 20 cm kattoa.

Kaleva-lehti kertoi tapahtumasta:

Eilen aamulla kello 5.15 Hailuodosta lähtenyt höyrylaiva Hailuoto, joka on välittänyt kolmisenkymmentä vuotta henkilö- ja tavaraliikennettä saaren ja mantereen välillä, ajoi klo 6.30 aikaan Keskiseljän matalan pohjoisreimarin läheisyydessä keskellä väylää sijaitsevaan entuudestaan tuntemattomaan kiveen. Merikartan mukaan on väylän syvyys 2,9 m, mutta on vesi nyt harvinaisen matalalla, mikä varmaankin aiheutti onnettomuuden. Kovan täräyksen johdosta syntyi laivan keulaan repeämä, josta laivan etuhytit täyttyivät heti noin metrin vahvuisella vesikerroksella keulan vajotessa nopeasti veden alle. Laiva upposi lopullisesti kello 9.45, johon mennessä oli kuitenkin onnistuttu pelastamaan sekä laivan 31 matkustajaa että miehistö. Sitä vastoin upposi laivan mukana noin 3 000 kg kalaa ja muuta kauppatavaraa.

Sittemmin onnettomuuden syyksi paljastui reimarin siirtyminen pois paikoiltaan noin 220 metrin verran.

Laivan nostoyritykset aloitettiin heti tapauksen jälkeen. Sääolosuhteet olivat huonot, joten laiva saatiin ylös vasta 7. päivänä heinäkuuta. Se siirrettiin Oulu-yhtiön Pyydyskarin telakalle, jossa se puhdistettiin ja kunnostettiin. 23.7.1949 Hailuoto palasi liikennöimään vielä 20 vuodeksi. Vuoden 1968 syksyllä se siirtyi eläkkeelle, kun sen korvasi lautta-alus Merituuli.

[Kuva: Hailuotolaiva]

Osuusliike Arina osti Hailuoto-laivan vuonna 1972, siirrätti sen Oulun kauppatorin rantaan ja teki siitä kahvilan. Sittemmin kahvilan toiminta hiipui, ja laiva alkoi rapistua ja lahota. Toukokuussa 1997 sen osti Lumijoen Varjakan kylätoimikunta 25 000 markalla ja siirrätti sen Varjakkaan kahvilaksi. Laivan kuljetus maksoi toiset 25 000 markkaa ja oli itsessään varsin suurisuuntainen operaatio. Matkaan lähdettiin Oulusta aamulla ja perillä oltiin kahden kolmen aikaan yöllä. Kun laivaa kuljetettiin, roikkui sen perä puoleksi lavetin ulkopuolella. Laivan sisällä oli tonneittain vettä, ja siirtoa seurannut väki arvelikin, että laiva katkeaisi keskeltä kahtia, ennen kuin pääsisi perille. Varjakkaan kuitenkin päästiin ilman haaveria, ja kyläläiset aloittivat talkootyönä laivan kunnostuksen. Laiva purettiin sisältä ulkokuoreen saakka, ja tilalle pantiin uutta puupintaa. Sisäseinissä käytettiin materiaaleina kuusta ja mäntyä. Välirakenteiksi laitettiin styroksia, jottei kaiku kiertäisi pitkin kahvilan seiniä. Ulkopuolelta laiva hiekkapuhallettiin ja maalattiin sekä paikattiin sen lukuisat reiät. Seuraavana vuonna olikin Hailuoto-laiva entistä ehompana ja suorastaan merikelpoisen näköisenä valmiina palvelemaan jälleen matkailijoita kuivalla maalla.

Nykyisin Hailuoto-laivassa on kesäisin kahvilatoimintaa ja majoituspalveluja. Koko vuoden ympäri laivaa voi varata erilaisia tilaisuuksia varten.

Lähdeluettelo

  • Autio, Juhani: Höyryaluksia Oulun vesillä. Haukipudas: Jupress, 2000.
  • Lumijoen nähtävyyksiä.
  • Hailuotolaivan uppoamisesta 50 vuotta.Rantalakeus 23.6.1999, s. 8.
  • Vanhasalmi, Hanna-Mari: Kylätoimikunta pitää Varjakan vireänä. Pohjolan työ 10.7.2007, s. 6–7.
  • Helin, Pekka: Hailuoto-laiva kuiville Lumijoella. Kaleva 21.5.1998, s. 8.