Piippola on, kuten ainakin suurin osa lukijakuntaamme tietää, pieni pohjoispohjalainen sisämaakunta. Se kuului aikanaan kylänä suureen ns. Siika-Savon seurakuntaan, jonka kirkko oli Rantsilan Sipolankylässä Pinkerin talon maalla. Kun Pulkkila erotettiin v. 1776 omaksi kappeliseurakunnaksi, tuli Piippolasta sen saarnahuonekunta. Omaksi kirkkoherrakunnaksi tuli Piippola 1843, jolloin puolestaan Kestilä ja Pulkkila jäivät sen kappeliseurakunniksi ja Pyhäntä edelleen vain Piippolaan kuuluvaksi kyläksi. Myöhemmin ovat nämä kolme edellä mainittua itsenäistyneet kirkkoherrakunniksi.

Piippolan kirkko on rakennettu 1769–1770, perusteellisesti korjattu 1888 ja 1910. Kirkossa on Mikael Toppeliuksen maalauksia, jotka on peitetty, mutta suunnitteilla on niiden entisöiminen uudelleen päivänvaloon. Kirkkoon on silloinen ylioppilas, nykyinen filosofian tohtori ja Oulun yhteislyseon rehtori Kaarlo Metsävainio maalannut alttaritaulun ”Jeesus kolkuttaa ovelle”. Kirkon luona olevaan vanhaan kalmistoon on tällä vuosisadalla siviilihenkilöistä haudattu ainoastaan kirjailija Pentti Haanpää.

Piippolan kunnan kuulumisia

Piippolan nykyisiä kunnallisia kuulumisia selosteli meille kunnan esimies Vilho Huikari näin:

– Meillähän on tällä kertaa kirkonkylässä uusi, jo aivan valmistumisvaiheessaan oleva kansakoulu, jonka sisärappaustyöt ovat parhaillaan käynnissä ja kun ilmat alkavat myöten antaa, alkavat myös ulkorappaustyöt. Koulu on urakalla tehtävänä Pohjanmaan Rakennus Oy:llä, Oulaisista. Koulusta tulee kivirakenteinen 6 opettajan koulu, johon tulee myös asunnot kaikille 6:lle opettajalle sekä koulun vahtimestarin asunto.

– Muuten kunnan rakennustoimintaa on tällä kertaa vain kolmen kylätien sillan rakentaminen, sillä kunnallinen keskusurheilukenttäkin on jo valmis, virallista vihkimistä vain vailla.

– On vakavasti suunnitteilla nykyisen kunnan toimitalon muodostaminen vanhainkodiksi. Paperit ovat sitä varten sosiaaliministeriössä hyväksymistä hakemassa.

– Kangaskylässä olevan Pyhännän kunnan kanssa yhteisen Yrjänän talon käytöstä ei ole vielä lopullisesti päätetty. Piippolan kunnanhallitus ostikin jo Pyhännän kunnanhallitukselta sikäläisen osuuden kyseellisestä talosta, mutta Pyhännän kunnanvaltuusto ei kauppaa hyväksynyt.

– Kunta on varannut Heikinharjun tämän vuoden lopulla rakennettavasta B-mielisairaalasta Oulujoella 6 hoitopaikkaa.

– Asukasluku oli vuoden 1956 henkikirjojen mukaan 2 160 henkeä. – Kansakoulupiirejä on Piippolassa nykyisin vain neljä ollen näillä kaikilla koulupiireillä omat talot, mutta liian pienet. Niinpä kirkonkylän koulu toimii tällä kertaa ensi syksyyn asti omassa vanhassa talossa sekä kahdessa vuokrahuoneistossa ja Leskelän koulu kahdessa, kylläkin molemmat alkujaankin kansakouluksi rakennetussa talossa. – Opettajia on 12, joista 6 kirkolla, 3 Leskelässä, 2 Lamulla ja yksi Kangaskylässä, jossa on siis supistettu kansakoulu. Opettajista on vain kaksi epäpätevää.

– Työttömyyttä täällä on ollut, mutta nyt ovat kaikki työttömyyskortistoon merkityt valtion ja kunnan varatöissä.

Kunnanhallituksen esimies kertoo

Maanviljelijä Kalle Hankonen on ollut pitkän aikaa, parikymmentä vuotta, Piippolan kunnanhallituksen esimiehenä, mutta viime vuoden vaihteessa hänen tilalleen tuli kunnanhallituksen esimieheksi Vilho Huikari. Erään kuntalaisen kertoman mukaan katsoi Kalle Hankonen kaikessa toiminnassaan pitkän kunnan esimiehenä olonsa aikana aina kunnan etua. Niinpä hän nykyisin valmistumassa olevan kirkonkylän uuden kansakoulun paikan kysymyksessä ollessa pelasti Piippolan kunnalle säästöä 3 miljoonaa markkaa. Piippolan kunnanvaltuusto päätti aikanaan ostaa kyseellistä koulun varten eräältä maanomistajalta maata Leskelään vievän maantien varrelta, kauppojen ja muun liike-elämän läheisyydestä 3,5 miljoonan markan arvosta, vaikka kunnalla oli jo ennestään tonttimaa koulua varten. Kalle Hankonen valitti kunnanvaltuuston päätöksestä Oulun lääninhallitukseen, joka kumosi kunnanvaltuuston päätöksen ja määräsi koulun rakennettavaksi nykyiselle paikalle. Siihen ostettiin vain lisämaata 500 000 markalla ja on koulu nyt erittäin rauhaisella paikalla, vastapäätä vanhaa koulua, mutta tarpeeksi etäällä lapsille vaarallisesta maantiestä.

Kävimme haastattelemassa myös maanviljelijä Kalle Hankosta, joka on vanha ystävämme ja kertoi hän Piippolan kunnan ym. asioista näin:

– Mitä vanhaan kirkonkylän kansakoulun käyttöön tulee, niin siitä ei liene lopullisesti vielä päätetty, mutta mahdollisesti siihen sijoitetaan kunnan kantakirjasto sekä kunnan rakennusmestarin ja muidenkin kunnanvirkailijain asuntoja.

– Valtion työttömyystöinä kaivetaan täällä Kotijärven ja Kotanevan kanavia sekä rakennetaan TVH:n suurta autotallia noin 1,5 kilometrin päähän kirkolta Pulkkilaan päin. – Kunnan omina työttömyystöinä on Peltoperän tiellä olevan Hassilan sillan korjaus sekä Honkaperän tiellä olevan Ruonasenojan sillan peruskorjaus.

– Kuluvan vuoden talousarvion verotuksella koottava osuus on noin 13 miljoonaa markkaa ja kunnallisen veroäyrin hinta 11,5 markkaa.

Kalle Hankonen on, kuten kaikki Hankosen sukuun kuuluvat, hyvä laulaja, joka usein on ollut Piippolan v.t. kanttorinakin. Hän kertoi Piippolan laulukuoroasioista mm.:

– Laulukuorotoimintaa on Piippolassa ollut vanhoista ajoista asti, mutta kaikista vanhimmasta kuorotoiminnasta tietää kertoa isäni, Fredrik Hankonen, joka ensi syyskuun 10. p:nä täyttää 85 vuotta. Itse olen laulanut Piippolan sekakuorossa siitä asti, kun kansakoulunopettaja Oiva Lindgren, myöhemmin Loimio, joka vielä yli 90-vuotiaana elää Turussa, rupesi sitä johtamaan. Kirkkoherra Rurik Calamnius johti täällä ollessaan myös sekakuoroa ja kartoittaja Ville Huttunen vv. 1915–16 mieskuoroa nimeltä ”Äijäkuoro”. Kirkkoherran rouva Katri Helevä, o.s. Tarvainen, ollessaan täällä kansakoulunopettajana johti sekakuoroamme ja pidettiin silloin säännöllisesti kerran viikossa lauluharjoitukset pappilassa.

– Myöhemmin on sekakuorollamme ollut monta eri johtajaa ja nykyisin johtaa sitä opettaja Aino Hankonen. Nyt ovat täällä parhaillaan kuorokurssit, joita johtaa rouva Ilona Porma. Kursseilla harjoitetaan ensi kesäkuussa Oulussa pidettävän Maakuntajuhlan lauluohjelmistoa. Tulkoon mainituksi, että kuorokurssien ohjelmallinen päättäjäisiltama pidettiin viime sunnuntaina.

Olimme seuraamassa Piippolan sekakuoron harjoitusta opettaja Aino Hankosen sitä harjoittaessa ja johtaessa, jolloin totesimme, että kuorossa on varsin hyvät äänivarat, varsinkin sopraanot ja tenorit sekä laatuunkäyvät bassot ja altotkin, viimemainitut ainakin sillä kertaa aivan nuorta voimaa. Myös johtajalla on terve musiikkimaku.

Uutta kansakoulua esitellään

Kävimme paikanpäälläkin tähystelemässä Piippolan kirkonkylän uutta kansakoulua. Tavoitimme siellä ensin urakoitsijan rakennusmestari Lauri Kilpeläisen Oulusta, joka kertoi meille koulun rakentamisesta ja kustannuksista seuraavaa:

– Koulun rakennustyöt aloitettiin viime elokuun 1. pnä. Rakennustyöväki on vaihdellut 30–50:n, ollen työssä molempia sukupuolia, miehiä ja naisia. Nyt on työväkeä töissä enää vain noin 30 henkeä.

– Urakkasumma teknillisten töiden osalta on 46 800 000 mk, putkitöiden osalta 6 285 000 mk ja ne tekee Iisalmen Vesi- ja Lämpö Oy sekä sähkötöiden osalta, jotka Hankkija Oulusta suorittaa, 2 284 000 markkaa. Kokonaiskustannussumma on 55 370 000 mk.

Piippolan kunnan rakennusmestari Väinö Hapali puolestaan esitteli meille uuden koulun, jonka piirustukset on laatinut arkkitehtitoimisto Eino Niemelä Oulusta, näin:

– Kellarikerrokseen tulee oppilaskäytävästä lukien kerhohuone, koulukeittola, poikain käsityöhuone ja toiselle puolelle poikain suihkuhuone ja kaksi pukuhuonetta.

– Opettajain asuntojen alla ovat heidän kellari- ja varastotilansa, sauna ja pukuhuoneet. Kellarikerroksessa on vielä kattila-, pumppu- ja polttoainevarastohuone.

– Varsinaisessa ensimmäisessä kerroksessa on yksi isompi ja kolme pienempää alaluokkien luokkahuonetta, opetusvälineiden varastohuone, johtajaopettajan kanslia ja opettajain välituntihuone. Toisessa kerroksessa on 4 yläkoulun luokkahuonetta. – Ensimmäisessä kerroksessa on myös vahtimestarin asunto, oppilasten wc:t sekä pari lämmintä varastohuonetta. Näiden yläpuolella on juhlasali. – Opettajain asuntopuoli on 3-kerroksinen sijaiten niissä 6 opettajan tilavat ja valoisat asunnot, jotka on varustettu, kuten koko koulukin, kaikilla nykyajan mukavuuksilla. Ensi syksynä alkaa koulu toimintansa tässä kauniissa koulutalossa.

Suomen vanhin osuuskassa

Kuultuamme ensi heinäkuun 23. p:nä 85 vuotta täyttävältä taloustirehtööri Aappo Korpelalta, joka on ainoa Piippolan osuuskassan elossa oleva perustajajäsen sekä sen hallinnon ensimmäinen puheenjohtaja, että Piippolan osuuskassa on Suomen vanhin toiminnassa oleva osuuskassa, menimme nykyisen osuuskassan toimitusjohtajan, rouva Aili Haanpään puheille saamaan tarkempia tietoja tästä Suomen vanhimmasta osuuskassasta. Hän sanoi:

– Asia on todellakin niin, että Piippolan osuuskassa on Suomen vanhin elossa oleva osuuskassa. Kaksi osuuskassaa, toinen ruotsalaisseudulle, on perustettu ennen tätä, mutta ne elivät vain muutaman vuoden. Kun kuitenkin eilen sanouduin irti kassan toimitusjohtajan toimesta ja muutan toukokuun 15. päivän jälkeen Ouluun, en katso enää itseäni oikeutetuksi, enkä tiedäkään kertoa kassan alkuvaiheista, mutta tuon nähtäväksi kassan perustavan kokouksen pöytäkirjan, josta kassan alkaminen selviää.

Ja hän toi nähtäväksemme perustavan kokouksen pöytäkirjan, jonka jäljennämme tähän kokonaan ja on se tällainen:

– ”Pöytäkirja on tehty eräiden allekirjoittaneiden osuuskassaa harrastaneiden keskuudessa pidetyssä kokouksessa 26 pnä lokakuuta 1902.

1 §

Tähän kokoukseen valittiin puheenjohtajaksi Juho Kaarlela ja pöytäkirjuriksi Matti Myllylä.

2 §

Luettiin osuuskassan säännöt ja varmasti aikoivat sitä kannattaa eri loppuun merkityt henkilöt.

3 §

Esitettiin, että valittaisiin hallitukseen seuraava määrä jäseniä: 5 vakinaista ja 2 varajäsentä ja esitettiin siihen J. Kaarlela, P. Huttunen, A. Korpela, A. Ahola ja M. Myllylä vakinaisiksi sekä varajäseniksi M. Hankonen ja A. Sippari.

Pöytäkirja kerrottu ja hyväksytty paikalla, J. Kaarlela, A. Korpela, Pekka Huttunen, A. Sippari, Kaaperi Hankonen, Matti Hankonen, Juho Mannermaa ja Aukusti Ahola.

M. Myllylä”

Kun rouva Aili Haanpää on tehnyt pitkän päivätyön Piippolan kunnan hyväksi ja kun hän nyt tämän työn jättää, niin pyysimme häntä kertomaan toiminnastaan Piippolassa, mutta tässäkin hän turvautui painettuun sanaan ja toi luettavaksemme Pellervo-seuran kustantaman kirjan ”Yhteistoiminnan väkeä”. Siinä on lyhyesti hänen toiminnastaan 22 vuoden aikana Piippolassa.

Näin pitkän ajan on siis rouva Haanpää, o.s. Karjalainen, oululainen kaupunkilaistyttö, joka toukokuussa 1935 Piippolan osuusmeijerin meijeriköksi tultuaan sanoi silloiselle meijerin isännöitsijälle, Kalle Huukoselle: ”minä sanon itseni heti irti”, työskennellyt Piippolan kunnan hyväksi. Mutta epäilemättä Aili Haanpäätä sitoi Piippolaan hänen puolisonsa, kirjailija Pentti Haanpää -vainaja. Pentti Haanpään mielestä Kairanmaa, kuten hän Piippolaansa kirjoissaan kutsui, oli Suomen keskus, josta Helsinkikin, muuten hyvä paikka, oli liian kaukana.

Piippolan vanhoja asioita

Käydessämme taloustirehtööri Aappo Korpelan luona, hän sanoi ”Menkää Fredrik Hankosen luo, hän muistaa paremmin Piippolan vanhat asiat”. Ja kyllähän Fred. Hankonen muistaakin. Muuten nämä molemmat Piippolan kunniavanhukset, Korpela ja Fred. Hankonen, ovat oikeita vanhan kansan talonpoikaisaatelisia, valistuneita, hienoluonteisia henkilöitä. Fred. Hankonen lisäksi varustettu pursuavalla huumorintajulla. Kyllä hänen seurassaan tunnit vierähtävät nopeasti. Häneltä saimme tällaisenkin muistelmankin:

– Olen syntynyt 10.9.1872 tässä talossa ja täytän siis ensi syyskuun 10. pnä 85 vuotta. Isoisäni, joka oli syntynyt Paltamossa, oli nimeltään Mats Gabriel Mäkäräinen, muutti v. 1848 Piippolaan, josta hän osti tämän Hankosen talon.

– Rippikoulun kävin kirkkoherra, lääninrovasti Österbladin aikana, joka muutti Lumijoelta tänne ja on tänne haudattukin. Hänen poikiaan on mm. maanmittausinsinööri Vilho Airas, joka on täällä syntynyt ja käy kesäisin usein viettämässä täällä muutaman viikon.

– Olin Haapaveden kansanopiston ensimmäisiä oppilaita vv. 1896–1897, jolloin opiston johtajana oli pastori Kalle Aukusti Pohjola.

– Rurik Calamnius, kirjailija Ilmari Kiannon isä, tuli Lohtajalta Piippolaan kirkkoherraksi v. 1906 ja meni täältä Kemijärvelle muuttaen lopuksi Suomussalmen kirkkoherraksi. Hän oli erinomainen pappi ja ihminen ja on kirjoittanut mm. Piippolan seurakunnan historian. Calamniuksen aikana Piippolan kirkko maalattiin, laitettiin lämmityslaitteet ja silloin ylioppilas Kaarlo Metsävainio maalasi kirkon alttaritaulun ”Jeesus kolkuttaa ovelle”. Taulu on hyvin kaunis ja onnistunut.

– Piippolan ensimmäisen laulukuoron, sekakuoron perusti kiertokoulunopettaja Yrjö Halonen, joka harjoitti ja johti sitä vv. 1883–1884. Hän oli syntyisin Kestilästä, muutti täältä kiertokoulunopettajaksi Pudasjärvelle sekä sieltä Lappiin Enontekiölle. Siellä hänestä tuli kuuluisuus, talonpoikaissäädyn valtiopäivämies ym.

– Hänen aikanaan pidettiin Piippolassa ensimmäiset arpajaisetkin, juhannusaattona 1883. Arpajaisissa piti Piippolan sekakuoron laulaa. Yrjö Halonen ei luottanut oikein omaan johtajakykyynsä ja kun Kestilässä oli silloin v.t. kanttorina surullisen kuuluisa, entinen Temmeksen lukkari, joka oli erittäin etevä musiikkimies, mutta alkoholiin menevä, niin Halonen hommasi hänet johtamaan Piippolan laulukuoroa arpajaisissa. Vesterinen tuli, mutta pahaksi onneksi juottivat eräät piipposet hänet ennen juhlaa humalaan, eikä Vesterinen pystynytkään kuoroa johtamaan, vaan oli Halosen itsensä se tehtävä. Silloin näin minäkin Pekka Vesterisen, joka oli erittäin komea mies. Hän muutti lopuksi Amerikkaan, jossa toimi loppuikänsä suosittuna kuoronjohtajana ja sanomalehtimiehenä.

Näistä ensimmäisistä arpajaisista kertyi varoja 400 m, joilla ostettiin urkuharmooni. Kun harmooni ostettiin, piti Halonen tässä meillä kiertokoulua kolme viikkoa, kun meillä oli kaksi pirttiä, mutta naapureissa, Manninmaalla ja Takalossa ei ollut pirttiä laisinkaan, jonka vuoksi heidänkin kouluviikkonsa pidettiin meillä. Halonen hommasi illoiksi ohjelmallisia tilaisuuksia meille, ollen niissä laulu ja soitto pääohjelmana. Kyläläiset kävivät suurin joukoin näissä tilaisuuksissa.

– Piippolan ensimmäinen kirkonkylän kansakoulu alkoi toimintansa 23.2.1894. Ensimmäinen opettaja oli opettajakokelas Heikki Kärppä, mutta hän oli virassa vain sen kevätlukukauden. Seuraavan lukuvuoden oli opettajana jumaluusylioppilas Pekka Kapari sekä vuodesta syksystä 1895 alkaen opettaja Oiva Lindgrén, myöhemmin Loimio, joka oli täällä opettajana kymmeniä vuosia.

– Piippolan toinen kansakoulu perustettiin v. 1911 Leskelään ja sen ensimmäinen opettaja oli Väinö Aleksander Okkonen, jonka aikana mm. kirjailija Pentti Haanpää suoritti kansakoulukurssinsa, joka jäikin hänen ainoaksi koulusivistyksekseen.

– Mannermaan lukkari- ja pappissuku on lähtöisin Temmeksen Kärsämänkylästä, Nalkin talosta, josta eräs pojista muutti Rantsilan Sipolankylään Mämmin taloon, jolloin sukunimi muuttui Mämmiksi.

Eräs Mämmin pojista, Tuomas, suoritti lukkarin pätevyyden Raahessa, jossa sukunimi muutettiin Mennanderiksi. Hän tuli ensin v. t. lukkariksi Piippolaan ja meni naimisiin Manninmaan tyttären, Kreetta Kaijan kanssa. – Manninmaalla oli silloin vain kaksi tytärtä eikä yhtään poikaa. Hänet valittiin sitten Piippolan vakinaiseksi lukkariksi, jona oli 50 vuotta ja kuoli 1891.

– Rurik Cajanus kertoi, että hän oli kenraalikuvernööri Bobrikoffin aikana pappina Oulussa. Bobrikoff kulki alkuaikoina tarkastusmatkoilla ympäri Suomea, käyden mm. Oulussakin ja sen kirkossa. Silloisten Oulun pappien kesken arvottiin, kuka puhuu B:lle hänen kirkossa käydessään ja arpa lankesi Calamniukselle. Kun kenraalikuvernööri tuli kirkkoon ja sieltä läksi, ei Oulun kaduilla saanut olla mitään liikettä, niin varovaisia oltiin tämän vihatun satraapin suhteen.

Piippolan Terävän kuulumisia

– Piippolan Terävä on maakuntamme vanhimpia v- ja u-seuroja, perustettu v. 1908 ja vietti viime vuonna 30-vuotisjuhlaansa. – Pääurheilulajina ja menestyksellisimpänä sellaisena on ollut aina hiihto. Vanhimmista, kuuluisimmista hiihtäjistä mainittakoon Otto Hepo-Huttunen ja Juho Kröger sekä heitä vähän nuoremmista Eelis Krohn, myöhemmin Kurjenheimo, joka hiihteli kilpailumielessäkin parikymmentä vuotta ja voitti kerran Tapani Nikunkin Oulaisissa 20 km:n matkalla.

– Vähän nuorempaa hiihtäjäpolvea ovat jälleen Arvi Ähkynen, Antti Hankonen, Jaakko Hyvärinen, Olli ja Aimo Haanpää ym.

– Nykyisin ei täällä huippuhiihtäjiä ole. Paikkakunnallisista tekijöistä ovat parhaimpia Paavo Huikari ja Martti Ritola. Aivan nuoressa polvessa on kuitenkin varsin lupaavia kykyjä.

– Oulun hiihdon 30 km:n matkan voitti Otto Hepoaho useita kertoja, samoin 50 km. Kalle Haudanlampi voitti kerran 30 km; Arvi Ähkynen kaksi kertaa vv. 1936 ja 1938 sekä oli toinen vv. 1937 ja 1939. SVUL:n Oulun piiri mestari 30 km:llä hän oli vuosina 1936–1937 ja 1938. Antti Hankonen voitti kerran Oulun hiihdon 20 km ja Jaakko Hyvärinen kerran 10 km. – Yrjö Huttunen oli usein Oulun hiihdon 30 km:llä hyvä kakkonen.

– Kesäurheilusta on suosituin pesäpalloilu, jossa Terävä pelaa maakuntasarjassa. – Urheiluinnostusta tulee varmaan virkistämään se seikka, että kunnallinen keskusurheilukenttämme valmistuu ensi kesänä.

Oman leipätoimintansa alalta konstaapeli Arvi Ähkynen mainitsi, että Piippola on rauhallinen pitäjä, jossa hyvin harvoin tapahtuu rikoksia, mutta suuren köyhyyden vuoksi on perimistehtäviä nykyisin paljon.

Nuorisoseuraväen kuulumisia

Siikajokilatvain nuorisoseurapiirin johtokunnan puheenjohtaja Martti Ahola kertoi alansa asioista näin:

– Siikajokilatvain nuorisoseurapiiriin kuuluu 13 nuorisoseuraan, ollen nämä seurat 5 pitäjän, Piippolan, Pulkkilan, Rantsilan, Kestilän ja Pyhännän alueilla. Piippolassa on kolme nuorisoseuraa, kirkonkylässä ja Lamulla, ollen näillä kaikilla omat toimitalot. Siikajokilatvain nuorisoseuroista ovat nykyisin virkeimmin toimivia Leskelän ja Pulkkilan seurat. Hyvin toimivia ovat myös Pyhännän Tavastkengän ja Kestilän Hyvölänrannan nuorisoseurat.

– Koko Siikajokilatvain piiri on hyvää, tyypillistä nuorisoseura-aluetta ja piirin vanhin n-seura on Pulkkilan 63-vuotias seura. Ensi kesänä täyttää myös Piippolan n-seura 60 vuotta ja 60-vuotisjuhlat pidetään ensi helluntaina. Pyhännän nuorisoseura täytti 40 vuotta pari vuotta taaksepäin. – Koko piirissä on näytelmätaiteen taso varsin korkea.

– Muut aatteelliset seurat, joita on koitettu perustaa, eivät ole menestyneet.

– Nuorisoseuratyö keskittyy pääasiassa juhlien järjestelyyn, ja kurssitoiminnan piirin puolestakin on järjestetty erilaisia kursseja. Talvella järjestetään hiihtokilpailuja, joihin on aina runsaasti osanottajia – nytkin kuluneen talven piirin hiihtomestaruuskilpailuihin osallistui 50 hiihtäjää. – Kesäisin järjestetään yleisurheilukilpailuja ja kesäjuhlia, joihin niihinkin on aina paljon osanottajia.

Piippolan ensimmäinen pappi

Matkustajakodin isäntä, Väinö Pikkarainen, antoi luettavaksemme melko paksun kirjan ”Suurmiesten sukulaisia”. Tämän kirjan on kirjoittanut eräs Liisa Holm äitinsä Johanna Holmin muistelmien mukaan. Kirjan päähenkilönä on Piippolan ensimmäinen pappi Gerhard Snellman, suuren J. V. Snellmanin isoisä, jota piipposet sanoivat ”Körkeli Snellmanniksi”. Kirjassa kerrotaan myös monista sen ajan tapauksista, kuten 1808 Suomen sodasta, Oulun palosta ym. Poimimme kyseellisestä kirjasta seuraavia tietoja Gerhard Snellmanista, hänen suvustaan, perheestään ym.

– Snellman-suvun kantaisä on ollut tulli-inspehtoori Juhana Snellman. Eräs hänen pojistaan, Gerhard, syntynyt v. 1724, tuli ylioppilaaksi Uppsalassa ja filosofian kandidaatiksi Turussa, vihittiin papiksi Härnösandissa 1748 ja tuli samana vuonna kappalaiseksi Kemin pappilaan, Tervolaan. – Gerhard Snellmanilla oli poika, jonka nimi oli myös Gerhard. Tämä oli syntynyt v. 1748 ja oli kertojan isoäidin, Anna Snellmanin isä.

– Gerhard Snellman tuli ylioppilaaksi Turussa v. 1762, siis 14-vuotiaana. Tämä näin nuorena ylioppilaaksi pääseminen oli mahdollista siten, että ”herra kandidaatti” Gerhard Snellman vanhempi piti kotikoulua lapsilleen ja toisekseen Gerhard nuorempi oli tavattoman lahjakas. Hänellä olikin erinomaisen hyvät tiedot jo kouluun tullessaan, joten ei ollut ihmeellistä, että hän niin nuorena suoritti ylioppilastutkinnon.

Todella suomalaista sisua vaadittiin sen ajan pojilta, jotka opintielle lähtivät. Nälkää he saivat nähdä ja kärsiä alituista puutetta. Avojaloin kontti selässä sai Gerhard Snellmankin 14-vuotiaana ylioppilaaksi tultuaan patikoida Turusta Tervolaan noin 700 kilometriä.

– Kotiin tultuaan Gerhard Snellman rupesi isänsä apulaiseksi, opiskellen työnsä ohella ja vasta 1771 hänet vihittiin papiksi. Hänen isänsä oli samana vuonna kuollut ja Gerhard määrättiin isänsä armovuoden saarnaajaksi.

Eräänä päivänä tuli kaksi miestä Tervolan pappilaan pyrkien papin puheille.

– Mitä asiaa? Painakaa puuta.

– Olemme Piippolasta ja olemme tulleet pyytämään pappia seurakuntaamme.

– Vai niin, mutta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Gerhard Snellman on minun apulaiseni, enkä halua ensinkään hänestä luopua.

– Mutta ukot arvelivat, että hänestä oli luovuttava, sillä heillä oli kirjat kontissa. He olivat nimittäin käyneet piispan puheilla Turussa ja hän oli käskenyt tulla tänne. Piippola oli äskettäin erotettu Limingan seurakunnasta omaksi kappeliksi (tämä on erehdys, sillä Piippola ei ole koskaan kuulunut Liminkaan. I. N.). Kirkko oli juuri valmistunut, mutta pappilaa ei vielä ollut. Iso tupa vain oli rakennettu kirkon lähettyville papin asunnoksi, kunnes pappila valmistuisi (Alajarvan pikkupuoli, joka on nyt Piippolan museossa). Kun kirjat oli tarkastettu, pyysivät ukot saada puhutella ”Körkeli Snellmannia”.

– Menkää tuonne pellolle, jossa hän pohjaa ojia ja puhukaa asianne, sanoi kirkkoherra, joka oli hyvin harmissaan.

Kun ukot löysivät Gerhardin, tulivat he kovin hämilleen. Tuoko oli Piippolan ensimmäinen pappi, Herran palvelija. Kotvan äänettöminä seistyään, he laskivat käden otsalleen ja syvään kumarsivat. Toinen rohkeampi, sanoi:

– Heitä nyt, Körkeli, lapio pois ja lähde meille papiksi. Kirjat ovat kontissa.

– Gerhard Snellman tuli hyvin iloiseksi päästyään täten itsenäiseen toimeen ja iloiseksi tulivat Piippolan ukotkin saatuaan papin seurakuntaansa.

Tultuaan Piippolaan, väliaikaiseen pappilaansa, oli hänellä jo siellä valmiina palvelijatarkin Maija Tossavainen, Limingasta, joka oli palvellut Limingan pappilassa ja jonka Limingan kirkkoherra oli hänelle lähettänyt.

Puolison haki Gerhard Snellman Sotkamon pappilasta, kirkkoherra Ståhlbergin nuorimman, 17-vuotiaan tyttären Anna Kristiinan. Sotkamon pappilassa oli kolme tytärtä, vanhin Liisa Matleena, joka oli ollut Tukholmassakin ja oli erittäin touhukas ja pystyvä kaikkiin toimiin. Maria, joka myös oli taitava ja käytännöllinen sekä nuorin Anna Kristiina, joka oli vasta 17-vuotias. Tyttärien vanhemmat olisivat suoneet Gerhardille jommankumman vanhemmista tyttäristään, mutta Gerhard rakastui kauniiseen ja kaunisääniseen Anna Kristiinaan. Mutta Anna Kristiinalle oli Gerhard hyvin vastenmielinen kosija, sillä hän oli edellisenä talvena ollessaan ompeluopissa Oulussa tutustunut Limingan lukkari-urkuriin Kristian Ananias Blomiin ja mennyt hänen kanssaan salakihloihin. Mutta niin suuri oli siihen aikaan vanhempien vaikutusvalta lapsiinsa, että Anna Kristiinan täytyi mennä naimisiin Gerhard Snellmanin kanssa. Hän ei voinut kuitenkaan koskaan unohtaa nuoruutensa rakastettua ja kantoi koko ikänsä povellaan sitä virsikirjaa, josta he olivat Blomin kanssa yhdessä laulaneet ja jonka Blom oli hänelle lahjoittanut. Anna Kristiinan kuoltua lauloi lukkari Blom hänen hautajaisissaan Anna Kristiinan mielivirsiä.

Kun Anna Kristiinalle syntyi ensimmäinen poika, antoi hän sille nimen Kristian Henrik. Isä Ståhlberg, joka saapui Sotkamosta ristiäisiin ja kastoi pojan, ihmetteli, miksi sellainen nimi annetaan pojalle, kun suvussa ei ole ketään sen nimistä, jolloin Gerhard Snellman sanoi: ”Anna antoi ensimmäisen nimen ja minä toisen”.

Anna Kristiinan ja Gerhard Snellmanin vanhin tytär, Anna Jakobina meni naimisiin oululaisen kauppiaan Elias Piponiuksen kanssa. Heidän tyttärensä Maria oli Elias Lönrothin ensimmäinen puoliso. Tulkoon tässä välillä mainituksi, että Kristian Henrikin ristiäisissä juotiin Piippolassa ensi kerran kahvia, jota Gerhard oli onnistunut saamaan ostetuksi Oulusta, mutta oli sieltä saanut vain ostetuksi kaksi paria kahvikuppeja ja vateja, joita kuitenkin saatiin sitten lisää Limingan pappilasta lainaksi.

Yhdestä Gerhard Snellmanin pojista, Kaarlo Benjaminista tuli merikapteeni ja yksi hänen pojistaan oli Juhana Vilhelm Snellman. – Tytär, Liisa Magdaleena meni naimisiin Limingan Tornion (nykyinen Kylliälän poikakoti) sotilasvirkatalossa asuvan majuri Montgomeryn, Kaarlon kanssa, joka haavoittui vaikeasti 1808 sodassa. Majuri oli kovasti tätä avioliittoa vastaan, kun Liisa Magdaleena oli aateliton, mutta kun Kaarlo haavoittui, läksi hänen morsiamensa pojaksi pukeutuneena häntä hoitamaan, mutta pääsi vain sillä ehdolla, että sotilaspastori vihki heidät. Nuorimmasta Anna Kristiinan ja Gerhard Snellmanin tyttärestä tuli Limingan Haaran talon emäntä, jota sukua Haaralla on edelleenkin.

Gerhard Snellman oli erinomainen pappi ja maanviljelijä, joka piti niin Piippolassa kuin Tyrnävälläkin pappilansa hyvässä kunnossa. Hän kuoli Tyrnävän kappalaisena 1804 ja on haudattu Tyrnävän vanhaan kalmistoon. Anna Kristiina muutti perheineen puolisonsa kuoleman jälkeen Ouluun asumaan.