Utajärven ja Puolangan kiertueelta Lakeudelle palattua sekä siellä vaalivelvollisuus täytettyä – sivumennen tulkoon sanotuksi, että vaalilippuympyrään tuli tehdyksi oikea numero, joten ääni ei mennyt hukkaan – läksimme jälleen maakunnan meininkejä tähystelemään. Ensimmäisenä etappina oli lähin naapuri, entinen Lakeuden kappeli, Lumijoki.

Sinne saavuttua, pistäydyimme ensiksi sikäläisessä kunnantoimistossa, mutta siellä ei ollut ketään tietojen antajaa. Lumijoella ei ole nykyisin kunnansihteeriä eikä kunnan pääisäkään, Sutelan Nikke ollut toimistossa. Niinpä saimmekin naapurikunnan kunnantoimistosta lähteä tällä kertaa tyhjin tiedoin.

Soitimme vanhalle ystävällemme maanv. Jaakko Lämsälle, joka pyysi meitä ystävällisesti tulemaan kotiinsa Lumijoen keskuksesta noin kilometrin päässä olevaan Lämsän taloon. Siellä elää ja asuu Lämsän veljesten, Jaakon ja Yrjön 87-vuotias eno Lumijoen vanhin asukas, Juho Vuotila.

Patikoimme Lämsälle, jossa Jaakon emäntä oli jo pannut kahvikaisan tulelle – nyt kahvin vapauduttua säännöstelystä ja hinnankin halvennuttua, ei kenenkään tee mieli enää sitäkään säästellä.

Meidän taloon tullessa oli vanha isäntä, Juho Vuotila keittopuita pienimässä - korkeasta iästään huolimatta hän on vielä täydessä kunnossa oleva mies, näkö on vähän himmentynyt, mutta kuulo on täysin normaali. Jaakko-isäntä haki enonsa tarinoimaan ja kahville. Vanha isäntä sanoi tuntevansa meidät entuudestaan ja niinpä alkoikin tarinointi välittömästi Juho-vaarin kertoessa seuraavaa:

– Olen syntynyt maaliskuun 25. pnä 1867 Tyrnävän kunnan Ängeslevän kylässä Vuotilan talossa, joka oli isäni, Jaako Vuotilan syntymäkoti. Äitini, tyttönimeltään Vappu Kuivala, oli syntynyt Oulujoen pitäjän Kiviniemen kylästä Perä-Kuivalan talosta.

– Lumijoelle jouduin siten, että kun sisareni Liisa meni naimisiin nykyisten Lämsän isäntien isän, Aukusti Kurikan kanssa, Oulunsalosta, ostimme hänen kanssaan yhdessä tämän Lämsän talon noin 50 vuotta taaksepäin. Talon ostimme Aukusti Lämsältä ja maksoi tämä silloin vain 16 000 mk. Aukusti Lämsä olisi kaupan purkanut, mutta kun kirjat oli jo tehty ja kauppa laillistettu, ei kauppa purkautunut. Talo maksettiin kultamarkoilla.

– Tullessani Lumijoelle, ei maataloudessa käytetty vielä laisinkaan konevoimaa. Pellot kynnettiin sahroilla ja karhittiin kyläsepän tekemillä puisilla piikkikarheilla. Heinät niitettiin etupäässä luonnonniityiltä viikatteilla ja haravoitiin puisilla käsiharavilla, elo (vilja) leikattiin sirpeillä ja puitiin riihissä varstoilla.

– Ensimmäisen puimakoneen hommasivat tänne Lumijoelle viidettäkymmentä vuotta taaksepäin eräät Lumijoen isännät, etupäässä Junnon talon silloinen isäntä, Pekka Sutela. Tämä ensimmäinen puimakone oli hyvin suuri. Kun sillä puitiin Lämsän viljoja nykyisen nuorisoseuran talon luona, kokoontui koko kylänväki tätä kummaa katsomaan. Ennen piimitettiin maito puupytyissä piimäksi, jonka ”päällisestä”, viilistä kirnuttiin voita. Voi ja piimä myytiin Ouluun. Olen minäkin ollut monta kertaa voin ja piimän kaupalla kotitalostani Vuotilasta, Oulussa. Puin aamulla ennen Ouluun lähtöä riihen, johon mentiin kello 4 aikaan. Riihi puitiin kolmessa tunnissa, jonka jälkeen jyvät masiinattiin, kannettiin aittaan, kylvettiin ja syötiin aamiainen. Vähän levähdettyä oltiinkin jo siinä ennen puolta päivää valmiit lähtemään piimän ja voin kaupalle Ouluun, jossa taloilla oli tavallisesti omat ostajansa. Toisinaan kuitenkin kävi niin, että jäännöspiimä piti kaataa maahan.

– Piimää myytiin nelikoittain ja saatiin piimänelikolla syksyllä 2 mk 50 pn, kesällä 2 mk ja kaikkein halvimpina aikoina myytiin piimänelikko puolellatoista markallakin, mutta markat olivatkin silloin kultamarkkoja.

Vanhus muisteli meille lopuksi seuraavat kaksi vanhaa sanontaa, ensimmäinen Oulunsalosta:

”Koura otti Kurikan ja löi sillä Maksaa, jolta keuhkot lenti kentälle.” Koura, Kurikka ja Maksa ovat Oulunsalon taloja. Toinen sanonta on Oulun ”porstuasta” ja kuuluu näin: ”Schröderi se vankka talo, elää omistansa. Laitasaaren rannalla ei oo kuin Kontua ja Laukkaa, eikä ne jaksa lorulaista leipäpalalla auttaa.”

Maanvilj. Jaakko Lämsä kertoo Lumijoen nykyisistä asioista.

Kerrottuaan kerrottavansa ja juotuaan kahvit, läksi vanha isäntä Juho Vuotila omiin touhuihinsa ja me Jaakko Lämsän kanssa jäimme keskustelemaan Lumijoen ajankohtaisimmista asioista, joista isäntämme kertoi:

– Lumijoella on viisi kansakoulua, joilla on kaikilla omat talot. Ylipään kansakoulua ei ole kuitenkaan alkuaan kansakouluksi rakennettu, vaan on ostettu Kaakisen talo, joka on sitten kansakouluksi remonteerattu. Tälle koululle rakennetaan nyt parhaillaan talousrakennusta. – Kirkonkylän kansakoulussa, jossa käyvät myöskin Korvenkylän asutusalueen kouluikäiset lapset, on neljä opettajaa. Hirvasniemen koulussa on yksi opettaja sekä toisissa kolmessa Lapin, Varjakan ja Ylipään kouluissa kaksi opettajaa.

– Lumijoella on maamiesseuraliitto, jonka muodostavat kirkonkylän, Lapinkylän ja Ylipään maamiesseurat naisosastoineen. – Karjanjalostusta on Lumijoella harjoitettu jo pitkän aikaa sonniosuuskuntien ja karjantarkastusyhdistysten avulla. Nykyisin käytetään karjanjalostuksessa paljon keinosiementä. Jalostuksen kohteena on pääasiassa ruskea Suomen (LSK) karja, vähemmässä määrässä myöskin ayshire- ja kyyttöselkäinen (ISK) Suomen karja. Meidänkin karjamme on saanut kahtena vuonna Valion toimeenpanemissa maitotalouskilpailuissa palkintoja.

– Maatalous on Lumijoella jo hyvin koneellistettua, mm. traktoreita käytetään yleisesti maanmuokkausvälineinä. Lypsykoneita on myös jo varsin runsaasti.

– Heinän suhteen ollaan Lumijoella omavaraisia ja riittääpä heiniä jonkin verran muuallekin myytäväksi. – Työttömyyttä ei kunnassamme suuremmassa määrässä ole. Paikkakunnalla on ollut metsätöitä, joissa työttömät työnhaluiset ovat saaneet työtä. Joitakin työttömiä on sijoitettu valtion järjestämiin ja kustantamiin työttömyystöihin mm. Pyhäjoen pengerrystyömaalle.

Näin jutteli maanvilj. Jaakko Lämsä Lumijoen asioista.

Odotellessamme Lumijoen kirkonkylässä olevassa kahvilassa Revonlahdelle menevää linjuria, tapasimme kahvilassa myös vanhan tuttavan, viime kuun 15. päivänä 70 vuotta täyttäneen maanviljelijä Matti Prokkolan Lumijoen Lapinkylästä. Hänen isänsä, Esa Puodinmäki-Prokkola oli Limingan Alapään Puodinmäeltä. Hänestä ja suvustaan tarinoi Matti Prokkola näin:

– Isäni, Esa Prokkola eli Puodinmäki oli Limingan Puodinmäeltä, jonne esi-isämme – nimeä en muista – on tullut Puolangalta tuohikontti reljässä. Hän meni ensin ostelemaan Rantsilan Sarkkilan taloa, mutta ei hyväksynyt sitä täysin tyydyttäväksi leipätaloksi. Kuultuaan, että Limingan Puodinmäki oli myytävänä, hän meni sinne ja kysyi ”myydäänkö tämä talo?” – ”Kyllä myydään, kun kaupoista sovitaan, mutta pitäisi puhella myöskin kauppaehdoista”, sanoi isäntä.

– ”Ehdoista ei tarvitse puhua, tuolla porstuassa on kontti, joka ehdot selvittää, kun kauppakirjat on kirjoitettu”, sanoi esi-isä. niin tehtiin kaupat ja esi-isä maksoi Puodinmäen hinnan puhtailla kultamarkoilla.

– Tultuaan täysi-ikäiseksi osti isäni, Esa Puodinmäki Prokkolan talon Lumijoen Lapinkylästä maksaen siitä 6 000 markkaa, vaan olikohan vähän yli. Silloin olisi Lumijoen kirkonkylästä saanut ostaa mm.. Ison Laurilan talon 5 000 markalla.

Matkatessamme Revonlahden linjurilla eteenpäin, matkusti samassa linjurissa suuri joukko Korvenkylän asutusalueen koululapsia kotiinsa. He kertoivat Lumijoen kirkonkylän kansakoulussa olevan 22 asutusalueen lasta.

Terveisemme Lumijoen Lämsälle ja Prokkolaan.