Karjatalous elinkeinona on Limingassa varsin vanhaa perua; ovathan Limingan laajat niityt ja laitumet tarjonneet aina luonnonvaraiset edellytykset nimenomaan karjanhoidolle. Vanhimmat tiedot pitäjän lypsytaloudesta sijoittuvatkin jo 1500-luvun alkupuolelle. Maanviljelyn ja karjanhoidon tehostuminen alkoi 1700-luvun jälkipuoliskolla. Kun lakeudella oli jo vuosisatojen ajan ollut vahva karjanhoidon perinne, johti kehitys ennen pitkää luonnollisesti meijerien perustamiseen alueelle.

Yksityismeijereiden ja yhtiömeijereiden aika

Vuonna 1828 perustettu Oulun läänin talousseura toimi aloitteentekijänä, kun ensimmäisiä meijereitä ryhdyttiin perustamaan Limingan lakeuksille. 1870-luvun alkupuolella perustettiin Ala-Temmeksen Marttilan tilalle meijeri. Käyttövoimana meijerissä oli höyrykone, joka pyöritti suurta separaattoria. Vuonna 1875 Marttilassa aloitti toimintansa myös kaksivuotinen meijerikoulu. Tämä koulu oli ensimmäisiä laatuaan alueella, ja siihen otettiin vuosittain neljä oppilasta. Koulun toiminta oli varsin menestyksekästä, ja valmistuneilla meijeriköillä oli suuri kysyntä.

Muita yksityismeijereitä olivat oululaisen liikemies Hagrénin vuonna 1880 perustama meijeri Sunilassa sekä Heiskarin tilalla vuoden 1885 tienoilla alkunsa saanut meijeri. Tiettävästi Tuorilan talossa oli 1880-luvun puolivälissä käytössä käsiseparaattori.

Vuonna 1888 Liminka sai ensimmäisen yhtiömeijerinsä. Meijeri rakennettiin Aappo Jussilalta ostetulle tontille Sunilan sillan lähelle. Limingan yhtiömeijeri oli seutukunnan suurin, ja vuotuinen voinvalmistus oli 1 000 dritteliä. Tuolloin Limingan asema olikin Oulun läänin suurin voinvientiasema; esimerkiksi vuonna 1890 vietiin Limingasta voita kaikkiaan 348 315 kg. Limingan yhtiömeijeri jatkoi Marttilan meijerikoulun perinteitä kouluttamalla meijerikköjä kaikkialle Suomen meijereihin. Yhtiömeijereitä perustettiin näihin aikoihin myös muualle Liminkaan; esimerkiksi Ala-Temmeksellä toimi vuoden 1890 paikkeilla Puntan meijeri. Myös heinijärviset ja Virkkulan talonpojat perustivat omat meijerinsä. Yhtiömeijerien aikaan voita vietiin Tanskaan ja Englantiin. Limingan yhtiömeijerin voi oli erittäin haluttua ja korkeatasoista: vuonna 1901 se voitti Hangossa pidetyssä koko maan käsittävässä meijeri- ja voinäyttelyssä palkinnon parhaasta voista.

Osuusmeijeri

1900-luvun alussa osuustoiminta-aate saapui myös Liminkaan. Ensimmäisenä sen omaksui työväenliike, sillä 1903 perustettiin Liminkaan työväen osuuskauppa. Aate saavutti pian myös meijeripiirit, ja yhtiömeijeri päätettiin muuttaa osuustoiminnallisella pohjalla toimivaksi Limingan Osuusmeijeriksi. Osuusmeijerin perustamisen myötä yhtiömeijerit lopettivat toimintansa. 14.12.1909 pidettiin Limingan Osuusmeijerin perustava kokous, jolloin sille valittiin hallitus. Hallituksen ensimmäinen päätös oli ostaa yhtiömeijeriltä sen omistama meijeri ja mylly rakennuksineen, koneineen ja metsineen 32 000 markan kauppahintaan. Kaupan yhteydessä osuusmeijeri sai haltuunsa myös Oulussa sijainneet kahdeksan maitokauppaa.

Varsinaisen toimintansa Limingan Osuusmeijeri aloitti 15.2.1910. Tuolloin osuuskuntaan oli liittynyt 171 karjanomistajaa, joilla oli omistuksessaan yhteensä 1766 lehmää. Ensimmäisen vuosikymmenen suurimpia päätöksiä oli liittyminen Keskusosuusliike Hankkijaan ja Voinvientiosuuskunta Valioon vuonna 1914. Jo tuona vuonna alettiin myös pohtia uuden meijerin rakentamista, ja meijeriä alettiin rakentaa keväällä 1916 rautatien läheisyyteen. Vanhoissa yhtiömeijerin tiloissa meijeritoimintaa harjoitettiin aina maaliskuulle 1917, jolloin uusi meijeri valmistui. Meijerin yhteyteen nousi myös ajanmukainen mylly, johon tuli kolme kiviparia.

Uuden meijerin valmistuttua alkoi Limingan Osuusmeijerin toiminta nopeasti kasvaa ja laajeta. Vuoden 1924 alussa osuuskunnassa oli jo 323 jäsentä. Maitoa toimitettiin tuolloin meijeriin reilut 4 miljoonaa kiloa. Meijerissä valmistettiin Emmental-tahkojuustoa ja voita, jotka myytiin Valiolle. Maidon Limingan Osuusmeijeri myi itse Oulun markkinoille.

1920-luvun lopulla tulivat vastaan huonot rehuvuodet ja talouspula. Pulakausi näkyi Limingan Osuusmeijerin toiminnassa erityisesti 1930-luvun alkuvuosina, kun maataloustuotteiden hinnat laskivat ja niiden myötä myös meijeriin lähetetyt maitomäärät. Helmikuussa 1934 raivosi meijerissä tulipalo, joka tuhosi laitteita ja rakennuksia lähes miljoonan arvosta. Jo saman vuoden elokuussa oli meijeri kuitenkin jo jälleenrakennettu. Vaikeuksista selvittyä alkoi meijerin kehityksessä suotuisa jakso, joka ulottui aina vuoteen 1939 saakka. Tänä aikana tehtiin laitehankintoja ja kehitettiin toimintatapoja niin meijerin kuin myllynkin puolella.

Sota-aika oli luonnollisesti karjatalouden alennuksen aikaa: vuonna 1941 meijeriin otetun maidon määrä putosi 40 %. Karjan pakko-otot vähensivät lehmien lukumääriä, ja huonot rehuvuodet alensivat maitomääriä. Sotavuosien aikaan Limingan Osuusmeijeri joutuikin maitopulan vuoksi luovuttamaan Valiolle Oulussa olleet maitokaupat. Tuolloisen järjestelyn piti olla vain tilapäinen, mutta vuosia vierähti ja lopulta vasta vuonna 1952 avattiin kaupunkilaisten vaatimuksesta Oulun Kauppahalliin Limingan Osuusmeijerin myymälä. Tämä sai Oulun Valion närkästymään, ja meijereiden välit kiristyivät. Kun sotavuosista oli selvitty, alkoivat maitomäärät jälleen kohota, ja 1950-luvulla ne kasvoivat tasaiseen tahtiin. Kasvu johtui paitsi tuotantomäärien noususta myös siitä, että meijeriin alkoi liittyä tuottajia Limingan ulkopuoleltakin.

Vuonna 1953 Valio ja Limingan Osuusmeijeri kävivät vilkasta kirjeenvaihtoa erimielisyyksiensä vuoksi. Kiistoja aiheuttivat maidon keräilyalueiden laajeneminen, täydennysmaidon toimittamisvelvoite Valiolle sekä se, ettei Liminka suostunut keskuslaskutussopimukseen Valion kanssa. Valio ryhtyi käyttämään hyväkseen pakotteita, joilla se esti juustohapatteiden, suolojen ja AIV-liuoksen saannin Limingan Osuusmeijeriltä. Myös keinosiemennystoiminta estettiin liminkalaisilta maidontuottajilta. Yhteisymmärrystä ei näissä kiistakysymyksissä ollut mahdollista löytää, ja lopulta asiat kärjistyivät Limingan Osuusmeijerin erottamiseen Voinvientiosuuskunta Valiosta 22.4.1954.

1960-luvulle tultaessa Limingan Osuusmeijerin tuotantoa ja tuotteita kehitettiin edelleen. Tuolloin maidon pakkaaminen uudistui, sillä vuonna 1961 meijeri sai ensimmäisenä Suomessa Tetra-Pak-pakkauskoneet. Vuonna 1966 hankittiin pakkauskone, jolla maito pakattiin pusseihin. 1960-luvun alussa aloitettiin Edam-juuston valmistus. Muista Limingan Osuusmeijerin tuon aikakauden tuotteista mainittakoon terveyspiimä sekä puolen kilon paketteihin pakattu voi.

Maitomäärät jatkoivat kasvuaan 1960-luvulla. Osuusmeijerin historian suurin maitomäärä saavutettiin vuonna 1969, jolloin meijeri otti vastaan 17,5 miljoonaa litraa maitoa. Kuoritun maidon ylituotanto johti uusien tuotteiden kehittelyyn. Vuonna 1965 kuoritusta maidosta tehtiin minkinruokaa. Seuraavana vuonna hankittiin kuivauskone, jolla kurrista valmistettiin maitojauhetta.

Ajan kuluessa meijerin kehitys noudatti yleistä taloudellista kehitystä sekä paikkakunnan karjatalouden kehitystä. 1990-luku oli Limingan Osuusmeijerille kiivaan tuotekehittelyn aikaa. Tuolloin kokeiltiin Hegurtti-juomaa, jogurttia, Jenna-välipalaa sekä jäätelön valmistuttamista Posiolla. Myös savuedamjuusto kehitettiin. Uuteen tilanteeseen ajauduttiin, kun kotimaisilla maitomarkkinoilla tuolloin riehunut hintakilpailu kehittyi suoranaiseksi maitosodaksi. Meijereiden välinen vääntö tuoremaitomarkkinoista ei hevillä laantunut, ja 2000-luvulle tultaessa Limingan Osuusmeijerin oli myönnettävä, että kilpailu maidonjalostuksessa oli vienyt siltä toimintaedellytykset.

Pitkällisen maitosodan uuvuttama meijeri lopetti maidonjalostustoimintansa joulukuussa 2000. Vaikka maidonjalostus Limingan Osuusmeijerissä loppuikin, jatkoi itse osuuskunta kuitenkin toimintaansa. Meijeri osti edelleen maitoa tuottajilta ja ryhtyi myymään sitä Ingmanille jatkojalostukseen.

Muu toiminta

Varsinaisen meijeritoiminnan lisäksi Limingan Osuusmeijerillä on ollut toiminnassa myös vehnämylly, sikala, elokuvateatteri sekä saha.

Myllytoimintaa oli meijerillä ollut aina yhtiömeijerin ajoista lähtien. Osuusmeijerille yhtiömeijerin höyrymylly siirtyi meijerikauppojen yhteydessä samalla kun muukin toiminta. Vanha mylly oli käytössä vuoteen 1917, jolloin uusi meijeri myllyineen pääsi aloittamaan toimintansa. Se tuhoutui vuoden 1934 meijeripalossa muiden rakennusten ohella, mutta uudelleenrakentamisen yhteydessä Osuusmeijeri sai uudenaikaisen vehnämyllyn. Vehnämyllyn toiminta lakkasi vuonna 1966. Toimintansa aikana sillä oli suuri merkitys paitsi Limingalle myös ympäristökunnille, sillä viljelijät toivat viljojaan jauhatukseen pitempienkin matkojen takaa.

Sikala perustettiin Limingan Osuusmeijerin yhteyteen vuonna 1921. Meijerissä syntyi paljon sikojen ruoaksi sopivaa jätettä, kuten kurria, heraa ja lisäksi myllyssä jauhatuksessa syntynyttä tomua. Sikala oli toiminnassa aina vuoteen 1971 saakka, jolloin se jouduttiin lopettamaan. Tuolloin Limingan keskusta laajeni pikkuhiljaa sikalan lähettyville ja ihmiset alkoivat valittaa hajuhaitoista.

Todellinen erikoisuus Limingan Osuusmeijerin toiminnassa oli Jussilassa toiminut elokuvateatteri. Sotien jälkeen suojeluskuntajärjestö lakkautettiin, ja tuolloin Osuusmeijeri osti Jussilan talon. Vuonna 1949 sinne tehtiin remontti, jonka jälkeen Jussilassa oli paikkakunnan paras juhlasali. Meijeri piti talossa kahvilaa ja elokuvateatteria aina vuoteen 1961 saakka. Tuolloin televisio alkoi yleistyä ja elokuvissa käynti loppui.

Sahan toiminta meijerin yhteydessä alkoi vuonna 1935, kun meijeri osti Limingan Sahaosuuskunnalta kotitarvesahan, joka sijaitsi jokirannassa. Vuonna 1943 valmistui saha meijerin viereen, jossa se toimi aina vuoteen 1991 saakka. Erityisen vilkasta sahan toiminta oli sotien jälkeen, kun rakennustoiminta kasvoi niin Oulun ympäristössä kuin ulkomaillakin. Vuodelta 1953 löytyy merkintä, jonka mukaan lautatavaraa toimitettiin jopa vientiin asti. Elementtirakentamisen yleistyttyä sahan toiminta hiipui, ja vuonna 1994 tuhosi tulipalo sahan rakennukset täydellisesti.

Myös metsätoiminta on ollut Limingan Osuusmeijerissä aina merkittävässä asemassa. Yhtiömeijerikaupassa osuusmeijeri sai metsiin omistusoikeuden, ja siitä lähtien se pyrki hankkimaan lisää metsäkiinteistöjä. Meijeri onnistuikin ostotoiminnassaan hyvin: vuonna 1975 se omisti metsämaata 1 650 hehtaaria ja 1990-luvun lopulla jo liki 2 000 hehtaaria. Maidonjalostustoiminnan loputtua 2000-luvun taitteessa Limingan Osuusmeijeri sai rahaa velkojensa maksuun myymällä Metsähallitukselle metsänsä.

Tärkeä osa meijerin toimintaa on ollut myös neuvonta- ja jalostustyö. Karjantarkkailu, jalostus ja keinosiemennystoiminta ovat olleet merkittäviä tekijöitä maitomäärien kehityksessä, ja näissä Limingan Osuusmeijeri on omalta osaltaan auttanut tuottajia.

Lähdeluettelo

  • Liminka 1477–1977. 1977.
  • Kaleva 9.7.2000
  • Rantalakeus 30.1.1985
  • Rantalakeus 8.12.1999
  • Rantalakeus 8.8.2001