Limingan Niittomiehet ry aloitti toimintansa Limingan Nuorisoseuran alaosastona nimellä Limingan Ponnistus. Ajatus oman urheiluseuran perustamisesta heräsi, kun vuoden 1912 Tukholman olympialaiset ja Hannes Kolehmaisen saavutukset herättivät urheiluinnostuksen myös Limingassa. Liminkalaiset ja oulunsalolaiset kutsuivat ”kaikki Limingan niityn laidalla asuvat urheilijat yhteiseen neuvonpitoon Limingan Kansanopistolle 6.11.1915 perustamaan sellaista seuraa, joka käsittää kaikki tämän aukean laidassa olevat kyläkunnat”. Kutsu lähetettiin myös Kempeleen, Tyrnävän ja Lumijoen urheilijoille.

Seuran perustamiskokoukseen Limingan Kansanopiston kirjastoon kokoontui parikymmentä urheilun ystävää. Seuran alkuaikojen toimintakertomuksen mukaan perustajajäsenet olivat ”vikatetta heiluttaneita ja hangon vartta puristaneita”, riuskaa väkeä siis. Seuran nimeksi tulikin luontevasti Limingan Niittomiehet.

Kansalaissodan aika ja muu valtiollinen hämmennys sai urheilutoiminnankin laantumaan. Vasta olojen rauhoituttua ryhdyttiin käynnistämään uudelleen Limingan Niittomiesten toimintaa. Se tapahtui nyt kokonaan liminkalaisin voimin, ja toiminta-alueeksi määriteltiin Limingan kunnan alue. 11.12.1920 pidetyssä ”herättämiskokouksessa” oli paikalla yli 20 henkeä, ja Voimistelu- ja Urheiluseura Limingan Niittomiehet perustettiin uudelleen. Herättämiskokouksen jälkeen pidemmän tauon toimintaan toi vain toinen maailmansota.

Voimistelu- ja Urheiluseura Limingan Niittomiesten sääntöjen mukaan seuran yhtenä tarkoituksena oli ”edistää voimistelua ja urheilua ja innostaa jäseniksi kirjoittautuneita ja muitakin urheiluharrastuksiin ja toimimaan seuran hyväksi”. Vuonna 1925 hyväksyttiin seuran nimelle lyhenne LNM, joka on ollut virallisesti käytössä lähes koko ajan.

Limingan Niittomiesten toiminnassa hiihto, ensin tasamaalla, sitten murtomaalla, oli näkyvästi esillä seuran alkuvuosista lähtien aina 50-luvun lopulle. Parhaimmat saavutukset tämän lajin saralla olivat piirinmestaruuksia. 1970-luvulla olivat suosiossa puistohiihdot, ja myös Niittomiehet järjestivät useita kovatasoisia hiihtoja. Näissä puistohiihdoissa kilpailivat kotimaan huippujen lisäksi muun muassa Italian ja Neuvostoliiton maajoukkueiden hiihtäjät. 1980- ja 1990-luvuilla menestyttiin Hopeasompa- ja piirinmestaruuskilpailuissa.

Yleisurheilun harrastamiseen ja kilpailutoiminnan viriämiseen loi edellytykset vuonna 1921 valmistunut urheilukenttä. Nimekkäin Limingan Niittomiesten yleisurheilijoista on keihäänheittäjä Vilho Rinne, joka edusti Suomea muun muassa vuoden 1928 Amsterdamin olympialaisissa. 1950-luvulla Niittomiesten yleisurheilijat pääsivät ensimmäiseen luokkaan seurojen luokittelussa. Myöhemmin luokittelupisteissä on sahattu toisessa ja kolmannessa luokassa. 1960-luvulta lähtien yleisurheilussa alettiin keskittyä junioritoimintaan, ja nykyisinkin yleisurheilujaoston ohjaaman toiminnan painopiste on lapsissa.

Palloilulajeista erityisesti pesäpallossa saavutettiin menestystä: 1950-luvulla naispesäpalloilijat saavuttivat kaikkiaan 11 piirinmestaruutta ja pääsivät kerran ottelemaan Suomen mestaruudesta. Sittemmin myös miesten joukkue on osallistunut piiri- ja maakuntasarjoihin, ja toisinaan myös sarjanousu Suomi-sarjaan on ollut lähellä. Niittomiehet on toiminut pesäpallossakin kasvattajaseurana, ja useat liminkalaiset ovat edustaneet Oulun alueen pesäpalloseuroja menestyksekkäästi.

Lentopallo ja koripallo tulivat mukaan Limingan Niittomiesten palloilutoimintaan 1960-luvun lopulta lähtien. 1980-luvun alkupuolella lentopalloilun kivijalkana oli puulaakitoiminta. Vuosien varrella menestystäkin on niitetty runsaasti. Miesten 1-sarjakarsinnoissa nousuportteja kolkutelleet pelaajat ovat olleet runkona sekä Suomen että maailmankin mittakaavassa hyvin menestyneissä M40-, M45- ja M50-joukkueissa. Esimerkiksi vuonna 2007 M50-joukkue voitti ikäluokkansa lentopallon SM-kultaa. Liminkalaiseen lentopalloon on kuulunut 1990-luvun alusta asti myös beach volley eli rantalentopallo.

Pyöräilyssä Limingan Niittomiesten urheilijat menestyivät parhaiten 1930-luvulla, ja lajissa voitettiin useita piirinmestaruuksia. Niittomiesten voimisteluharrastus taas jäi lähinnä iltamissa esiintyneen voimistelujoukkueen ylläpitämiseen, ja Limingan voimistelua onkin pitänyt vireillä Limingan Naisvoimistelijat.

Yksi menestyksekkäimmistä toimintamuodoista on ollut paini. Sitä harrastettiin innokkaasti vuodesta 1926 lähtien. 1930-luvulla Jaakko Sohlo sai EM-kisoissa hopeaa Göteborgissa, mutta erityisesti 1950-luku oli painin vuosikymmen. Tuolloin Kylliälän koulukodista tuli painikeskus, ja vuonna 1953 Antero Kauppila voitti painissa junioreiden Suomen mestaruuden. Myöhemmin 1960-luvulla painitoiminnan keskus siirtyi Tupokseen. Tupoksen Tuiskun painijat ovatkin menestyneet myös SM-tasolla. Vuonna 1982 Kari Halmesmäki sijoittui kuudenneksi Haaparannan kansainvälisissä paineissa. Painijaosto on osallistunut vuosien varrella monenlaiseen toimintaan ja järjestänyt erilaisia tempauksia. Painijoita on nähty muun muassa paperinkeräystalkoissa, Narikka-päivien pestuumarkkinoilla, erilaisissa keräyksissä, arpojen myynnissä ja monessa muussa toiminnassa, joilla on kerätty rahaa toimintaa varten.

Limingan Niittomiesten salibandytoiminta alkoi vuonna 1997. Tuolloisesta 12 pelaajasta salibandypelaajien määrä seurassa on kasvanut nykypäivien yli kahteensataan pelaajaan.

Vuosikymmenten saatossa Limingan Niittomiesten toiminta on muuttunut, mutta seuran perusperiaatteet ovat säilyneet ennallaan. Niittomiehet on yhä yleisseura, ja sen lajit ovat nykyisin hiihto, lentopallo, paini, pesäpallo, salibandy ja yleisurheilu.

Eri lajit toimivat seuran sisällä jaostoina, jotka ovat toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäisiä. Tämä toimintamalli otettiin käyttöön 1990-luvulla. 2000-luvun alussa seuralla oli seuran eri lajeissa aktiivisesti urheilua harrastavia jäseniä noin 500 ja kokonaisjäsenmäärä oli 600.

Lähdeluettelo

  • Liminka 1477–1977.
  • Rantalakeus 30.11.2005.
  • Limingan Niittomiehet ry – 90-vuotisjuhlalehti.
  • Lakeus liikkuu [http://liminganniittomiehet.sporttisaitti.com/mp/db/file_library/x/IMG/11918/file/LakeusLiikkuu2005B.pdf (toimimaton linkki)]