Lakeuden historiasta, maisemasta ja tuulimyllyistä sen osana

Lakeuden alue paljastui maan kohoamisen myötä meren alta. Aluksi näkyviin tulivat saaret. Meri pakeni yhä kauemmas saarten rannoilta paljastaen merenpohjan ihmisille viljeltäväksi. Lakeuden asukkaiden esi-isät saapuivat alueelle keskiajalla. Alueen keskuspaikka oli Emä-Liminka, joka oli paljon nykyistä Liminkaa suurempi alueeltaan. Entisen Lakeuden seutukunnan alue, josta käytän nimitystä Lakeus, eli Limingan, Lumijoen, entisen Rantsilan, entisen Temmeksen ja Tyrnävän kunnat, on suurilta osin entistä Emä-Liminkaa. *

Kuten alueen nimitys Lakeus antaa ymmärtää, on alue pääosin tasaista, alavaa maata. Ihmisen toimissa muokkautunut kulttuurimaisema koostuu pelloista, metsäsaarekkeista ja rakennuksista. Vain Lakeuden laitaosat ovat sekä luonnonoloiltaan että taloudellisilta edellytyksiltään poikkeavia. Maisemallisesti Lakeus kuuluu Pohjanmaan maisemamaakuntaan ja sen alueella Pohjois-Pohjanmaan jokiseudun ja rannikon maisemaseutuun.

Alue on maatalousaluetta; varsinkin Limingassa, Lumijoella ja Tyrnävällä on suuri osa maapinta-alasta viljeltyä. Lumijoella oli vuonna 1990 kunnan pääalueen peltoprosentti niinkin korkea kuin 21,8 %, mistä seuraa alueen maisemallinen rakenne laajoine peltoaukeineen. Limingan lakeus onkin äärevyydessään ja tasaisuudessaan valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.

Lakeudella on asuttu ja viljelty maata aina keskiajalta lähtien. Tuolloin alueella tuskin oli yhtäkään tuulimyllyä, ja vilja jauhettiin joko huhmareilla tai käsikivillä. Se, milloin tuulimyllyt saapuivat lakeudelle, ei ole tarkalleen tiedossa, mutta se tapahtui varmaankin 1500-luvun aikana. Tuulimyllyt liittyvät viljelyn ja viljellyn peltoalan lisääntymiseen. Peltoalan määrä lisääntyi 1800-luvulla runsaasti, ja viljasadot kolminkertaistuivat muutamassa vuosikymmenessä. Suuret viljamäärät vaativat käsikäyttöisiä tehokkaammat jauhatuslaitteet.

Varsinkin 1800-luvulta lähtien tuulimyllyjä on ollut paljon Limingan pitäjän vähäkoskisissa rannikkokylissä. Lähes jokaisella suuremmalla talolla oli oma tuulimylly jauhojen jauhamista varten. Vilja jauhettiin itse jauhoiksi; tilakoot olivat alueella suuria ja maa viljavaa, joten vain katovuosina jauhoja jouduttiin ostamaan Oulun kauppiailta.

Tuulimyllyjä oli maassamme eniten 1800-luvulla, jolloin alueella on ollut satoja tuulimyllyjä. Ne olivat tuolloin oleellinen osa alueen maisemaa. Myllyt vähenivät höyrymyllyjen yleistyttyä nopeasti, ja vuonna 1896 niitä oli Limingassa jäljellä ainoastaan 39 kappaletta.

Lakeuden kymmenen säilynyttä tuulimyllyä on pääosin tehty 1800-luvulla, ja vain kahden voi varmuudella olettaa olevan 1700-luvun puolelta. Toisaalta useampikin voi olla tuolta vuosisadalta, sillä tiedot myllyjen historiasta ovat ylimalkaisia. Suurin osa Lakeuden tuulimyllyistä on varmaankin tehty 1800-luvun alkupuolella, eli juuri silloin kun tuulimyllyjen määrä on ollut maassamme suurimmillaan.

Säilyneet tuulimyllyt

Penttilän tuulimylly

[Kuva: Penttilän tuulimylly]

Tiheän nuoren mäntymetsän sisällä, pihapiirin ulkopuolella pienellä kummulla, seisova siivetön jalkamylly. Paikka on luultavasti alkuperäinen, mutta se ei enää vastaa tuulimyllyn toiminnan paikalle asettamia vaatimuksia vaan on tiheää metsää. Mylly on tehty 1800-luvun alkupuolella. Hirsikehästä löytyvät maalatut vuosiluvut 1862 ja 1870.

Varpaiden välit on täytetty betonoiduilla luonnonkivillä, ja tämän vuoksi varpaiden hirret ovat täysin lahonneet ja puuttuvat osin kokonaan. Mylly ja jalkarakenne onkin pahoin kallistunut puuttuvien varpaiden suuntaan. Jalkarakenne on osittain lahonnut, varsinkin betonoiduilta kohdilta ja kohdilta, joista puuttuu hirrenpäitä suojaavat laudat.

Myllyaitan alla suojassa oleva kääntölaakeri on hyvässä kunnossa, kuten yleensäkin alueen myllyissä. Kääntölaakerissa ei ole rautarengasta. Myöskään kelkkasissa ei ole rautaa, joten mylly kääntyy puupintojen varassa. Alemmat kelkkaset ovat huonossa kunnossa, ja kelkkasten kuistin tueksi tehdyt ulokkeet ovat melko lahot.

Myllyaitta on kirveellä veistetyistä hirsistä pitkänurkin (jyrkkänurkka) koottu. Myllyaitta on sisämitoiltaan 3 150 × 3 150 mm:n kokoinen. Se on käsittelemätön ja huonokuntoinen. Aitan nurkat on sisältä tuettu nurkkaan asetetuin pystypilarein.

Siipien (joita ei ole) puoleinen pääty on tuettu pystylaudoituksella. Myllyssä on laudasta tehty satulakatto, joka puuttuu toiselta lappeelta kokonaan.

Porras- ja kuistirakenteet ovat osin säilyneet, mutta lahot. Portaat ovat poikkeavasti suoraan kohti myllyn oviseinää. Kuistin kattorakenteesta ei ole mitään jäljellä. Porrasrakenteista saisi kuitenkin mallin uusia rakenteita varten. Ovi ja yläluukku ovat tallessa, mutta huonossa kunnossa.

Sisällä ala- ja yläsilta ja välitason omaavat portaat ovat kohtalaisessa kunnossa. Täydellinen koneisto jauhinkivineen on melko hyväkuntoinen, ja sitä voisi käyttää mallina muualla. Koneiston osia on tehty sahatusta puutavarasta, ja se voisi olla osittain uudempi kuin myllyn hirsikehä. Orpaanportaaseen liittyvä väkiraudan pyörintäalusta eli sammakko on rautarakenteinen.

Jarrukengästä, vanteesta, aisasta ja jarrupuomista köysipyörästöineen koostuvassa jarrulaitteistossa on rautavanne rattaan ympärillä. Muista Lakeuden myllyistä poiketen Penttilän myllyssä on myös toinen jarrulaite. Se koostuu rattaan takana olevasta päästään saranoidusta vaakapalkista ja siihen kiinnittyvästä alasillalle menevästä aisasta, joka kiinnittyy väliltä varsinaisen jarrulaitteen vanteen päässä olevaan kenkäosaan. Lisäjarru on voinut toimia jonkinmoisena lukituslaitteena.

Myllyn siipiakselin pää on tuettu hirsiseinän tueksi asetetulla, myllyn ulkopuolella olevalla halkaistulla puunrungolla. Se on asetettu niin, että sen yläpäässä on akselia tukeva juurihaara, jonka päällä olevaa rasvattavaa kiveä vasten siipiakselin raudoilla vahvistettu kohta pyörii.

Myllyn koneistossa ja muissa osissa on käytetty monia luonnonmuotoisia (juuri- ja oksanhaaroja) kiinnikkeitä ja kannakkeita. Myllyssä on käytetty suuria maasepän takomia nauloja, ja oven saranat ja lukko vaikuttavat sepän tekemiltä. Niin tässä kuin yleensäkin myllyissä on käytetty hyvin vähän nauloja ja muita metallikiinnikkeitä.

Erkkilän tuulimylly

[Kuva: Erkkilän tuulimylly]

Tilan lähettyvillä koivikossa seisova hyväkuntoinen jalkamylly, jossa on siivet paikoillaan. Mylly on entinen Tynin tilan mylly. Vanhin hirsikehästä löytyvä vuosiluku on 1768 tai 1769. Mylly on rakennettu uudestaan vuonna 1811 Matti Lepistön toimesta, tai näin ainakin kerrotaan myllyn seinässä olevassa lyijykynällä tehdyssä koukeroisella käsialalla tehdyssä kirjoituksessa. Hirsikehästä löytyy myös vuosiluku 1881.

Nykyiselle paikalle mylly on siirretty vuonna 1975, jolloin myllyyn laitettiin uusi lautakatto, uusi siipitukki ja varpaat; samassa yhteydessä mylly punamullattiin. Myllyn koneisto jäi siirrossa suurilta osin asentamatta paikoilleen ja on nyt levällään myllyn sisällä.

”Mauri-myrsky” vei myllystä siivet, ja ne uusittiin sen jälkeen vähemmillä tuuliluukuilla varustettuna. Mylly on paikassa, jossa se ei olisi voinut toimia. Se on liian lähellä muita rakennuksia ja liian tiheän koivikon keskellä. (Omistaja on kylläkin vähentänyt syksyllä 1997 puustoa myllyn ympäriltä.)

Mylly seisoo betoniarkkujen päällä melkoisen suorassa. Alin hirsikerta varpaista on lahonnut, mikä johtuu betoniarkkujen huonosta muotoilusta. Jalkarakenne on kunnossa, samoin kääntölaakeri, jossa ei ole rautarengasta. Kelkkasten päissä on siipien kiinnitykseen tarkoitetut säppilaitteet.

Myllyaitta on kirveellä veistetyistä hirsistä koottu ja punamaalilla maalattu. Pitkänurkat on peitetty nurkkalaudoin. Aitan nurkat on sisältä tuettu nurkkaan asetetuin pystypilarein. Myllyaitta on sisämitoiltaan 3 000 × 3 050 mm:n kokoinen, (ensiksi mainittuna harjaa vasten poikittainen mitta). Kehä on melko hyväkuntoinen, joskin hirret ovat tavanomaisesti hiukan hapruuntuneet.

Porras- ja kuistirakenteet ovat kunnossa, ja kuistissa on ehjä katto. Ovi ja yläluukku ovat paikoillaan ja kunnossa. Sisätila on hyvässä kunnossa, sillä ala- ja yläsiltaa on uusittu. Myllyssä on vain osa koneistosta, ja sekin on levällään myllyn sisällä. Myllyssä on laudasta tehty satulakatto, joka vuotaa.

Siipitukin ulkopuolinen tuki koostuu kahdesta osasta: laakeripuusta ja sen pystytuesta. Samanlainen ratkaisu on Temmeksen ja Rantsilan museoalueen myllyissä ja Vitalin tuulimyllyssä. Myllyssä on rautainen sammakko väkiraudan tukena. Jarrulaitteen päästään saranoidun painopaikan (välpuomin) nostamiseen tarkoitetut köysirissat ovat paikoillaan. Tukki on tehty kelottuneesta visamännystä.

Granlundin tuulimylly

[Kuva: Granlundin tuulimylly]

Nuorehkon männikön keskellä seisova huonokuntoinen siivetön jalkamylly. Mylly on oletettavasti alkuperäisellä paikallaan, mitä tukisi luonnonkivestä tehdyt perustukset. Ja se, että mylly on pihapiirin ulkopuolella ja pienen kummun päällä. Mylly on ilmeisesti rakennettu 1800-luvun alkupuolella. Tuulimylly on merkitty keltaisella tuulimyllyn kuvalla vuoden 1832 isojakokarttaan. Tukista löytyy vuosiluku 1809.

Tila, jonka yhteydessä mylly oli, paloi vuonna 1889. Tuulimylly säästyi tulelta tilan ainoana rakennuksena, ja ehkä juuri siksi, että se oli pihapiirin ulkopuolella. Omistajan mukaan myllyssä on ollut siivet vielä 50-luvulla, ja sitä on käytetty viimeisen kerran sota-aikana.

Myllyn varpaat lepäävät oikeaoppisesti luonnonkivien päällä. Varpaat ovat lahonneet päistään; myös jalkarakenne on osittain lahonnut. Kääntölaakerissa on rautarengas liukupintana, ja se on hyvässä kunnossa. Alemmat kelkkaset ovat sen sijaan lahonneet kuistin ulokkeiden osilta. Kelkkasten päässä on siipien kiinnittämistä varten olevat rautasäpit paikoillaan.

Myllyaitta on veistetyistä hirsistä pitkänurkin (jyrkkänurkka) koottu ja punamullattu. Myllyaitta on sisämitoiltaan 3 000 × 3 000 mm:n kokoinen. Aitan nurkat on sisältä tuettu nurkkaan asetetuin pystypilarein. Kehän hirret on numeroitu sekä roomalaisin että arabialaisin numeroin. Kehä ja varsinkin sen yläosa on melko huonokuntoinen. Sen sijaan alaosa ja alasilta ovat kohtuullisessa kunnossa. Myllyaitta on melko suorassa. Kuistirakenne on olemassa, mutta portaat puuttuvat liki kokonaan. Kuistin katosta on osa olemassa. Ovi ja yläluukku ovat säilyneet. Ovessa on sepän tekemät saranat, lukko ja erikoiset empiretyyliset listoitukset.

Myllyssä on ollut laudasta tehty satulakatto, joka on liki kokonaan hävinnyt. Myllyssä on samantapainen, halkaistusta juurihaarallisesta puusta tehty akselituki kuin Penttilän myllyssä. Siipitukin pää vaurioitunut, mutta siinä on olemassa rautavahvikkeet laakerikiven kohdalla. Myllyssä on täydellinen koneisto, joskin se on hiukan lahonnut katon puuttuessa. Ratas ja lyhty ovat hyväkuntoiset. Jarrulaitteessa on puuvanne rattaan ympärillä.

Väkiraudan ympärillä on, osittain alakiven reiän sisällä oleva noin 200 mm:n korkuinen kiven reiän kokoinen puutulppa, ja sen alapuolella vielä ohut reiän kokoinen puulevy. Kiven silmässä, yläpuolella, on ohuesta raudasta tehty kaulus, jollaista ei muissa myllyissä ole.

Tuutti ja porsas ovat huonossa kunnossa, samoin kermi. Myllyssä näyttäisi olleen, Kyrön myllyn tapaan, pienet tikapuut, jotka johtavat pöydälle ja helpottavat jyväsäkkien nostoa. Jauhoputki on hyväkuntoinen suljinlaitteineen. Myllyssä ei ole ollut voiman ulosottoa.

Kyrön tuulimylly

[Kuva: Kyrön tuulimylly]

Keskellä peltoa seisova jalkamylly, jossa siivet ovat paikoillaan. Myllyn historiasta tiedetään se. että vuoden 1832 isojakokartassa ei siitä ole mainintaa. Toisaalta tiedetään, että vuonna 1837 kuollut Johan Johansson Kyrö on perukirjan mukaan jättänyt jälkeensä tuulimyllyn. Tuulimylly on siis rakennettu vuosien 1832 ja 1837 välillä, tai sitten maanmittari ei ole sitä huomioinut vuoden 1832 isojakokartassa ja mylly on voitu tehdä jo aiemmin. Kehästä löytyy vuosiluku 1897.

Omistaja muistelee myllyn olleen nykyisellä paikallaan ainakin viimeiset 60 vuotta, ja toisaalta se on voinut olla paikalla kauemminkin. Painekyllästetyllä puutavaralla parsitut varpaat lepäävät betonoiduilla kivillä. Varpaat ja jalkarakenne ovat kohtuullisessa kunnossa, joskin varpaiden päät ovat osittain lahoamassa.

Kääntölaakerissa on rautarengas liukupintana. Samoin rautaa on alempien kelkkasten liukupinnoissa. Alemmat kelkkaset on uusittu. Sekä uusitut alemmat kelkkaset että ylemmät vanhat ovat poikkeuksellisen järeästä puutavarasta tehdyt. Alemmissa kelkkasissa on siipien säppilaitteet tallessa.

Myllyaitta on kohtuullisessa kunnossa. Se on tehty veistetystä hirrestä ja jälkikäteen katkaistut pitkänurkat on sidottu ulkopuolelta 70x200 mm kokoisella puutavaralla. Myllyaitta on sisämitoiltaan 3 000 × 3 000 mm:n kokoinen, ja sen sisänurkat on tuettu pystypilarein.

Aitassa on ulkoa havaittavina vaurioina yläsillan tuennan kohdalla ulkoseinän hirsien lahoaminen, joka on hyvin tyypillinen vaurio, sillä yläsillan kannatinpalkit tulevat hirsiseinän läpi ja kosteus pääsee läpimenosta rakenteisiin.

Kuistirakenne ja portaat on myös uusittu hiljakkoin, ja ne ovat kunnossa. Laudasta tehty satulakatto on uusittu ja hyvässä kunnossa lukuun ottamatta muutamaa hiukan irronnutta lautaa. Ovi ja yläluukku ovat paikoillaan. Ovessa on kuviointia.

Myllyssä on koneisto paikoillaan. Yläsilta on varmaankin kääntynyt jossain vaiheessa (joko siirron tai kunnostuksen yhteydessä) ympäri, sillä tuutti ja yläluukku ovat eri puolilla myllyaittaa.

Kiharin tuulimylly

[Kuva: Kiharin tuulimylly]

Mäellä maalaistalon pihapiirin laidalla seisova siivetön jalkamylly. Historiasta tiedetään, että talollinen Heikki Riivari osti 13.8.1868 Riivarin 1/3 manttaalin perintömaan Limingan Rantakylästä ja kauppaan kuului sekakalun joukossa tuulimylly. Sitä ei tiedetä oliko mylly silloin paikoillaan, ja ensimmäinen varma tieto myllystä kyseisellä paikalla on niinkin myöhäiseltä ajalta kuin vuodelta 1914 olevasta perukirjasta.

Myllystä ei ole löydetty vuosilukuja, mutta sen hirret on numeroitu. Eli se on joskus siirretty, joko veistopaikalta tai entiseltä toimintapaikaltaan. Tätä siirto-oletusta tukisivat myös Haapasaaren tekemät arkistotutkimukset. Myllyaitassa on vuosiluku 1940, joka saattaa ilmaista myllyn kunnostuksen ajankohtaa, sillä silloin myllyllä höylättiin päreitä.

Omistajan mukaan mylly on 1700-luvun lopulta ja paikka alkuperäinen, mitä tukisi myllyn ”oikeaoppinen” paikka. Myllyä korjattiin 1950-luvulla, jolloin pärekatto uusittiin, koneisto purettiin ja siivet uusittiin. Pärekattoa on uusittu myöhemminkin. Siivet ja osa katosta tuhoutuivat vuoden 1985 syysmyrskyssä.

Luonnonkivien varassa olevat varpaat ovat lahonneet, ja niistä osa on poistettu. Jalkarakenne on yläosiltaan hyväkuntoinen, mutta se on vaarassa lahota. Myllyn jalkarakenne on poikkeuksellisen matala. Sen yläpuolinen kääntölaakeri on hyvässä kunnossa, ja siinä on rautarengas liukupintana.

Alemmat kelkkaset ovat lahonneet ulokkeistaan, ja toisen uloke puuttuu liki kokonaan. Myllyaitta on kohtuullisessa kunnossa; vain oviseinällä on suurempia ongelmia. Veistettyjen hirsien salvokset ovat tehty pitkänurkin (jyrkkänurkka). Myllyaitta on sisämitoiltaan 2 860 × 2 860 mm:n kokoinen, eli melkoisen pieni alueen muihin myllyihin verrattuna. Myllyssä ei ole aitan sisänurkissa pystyhirsiä tukena, ja kehän hirret on numeroitu.

Myllyssä ei ole kuisti- eikä porrasrakenteita, ja myllyn katto on huonossa kunnossa. Ovi ja yläluukku ovat paikoillaan, ja niissä on poikkeuksellisesti kaksinkertainen laudoitus, joista päällimmäinen on vaakalautaa.

Myllyn sisällä ala- ja yläsilta ovat lahot, mutta olemassa. Koneistosta on jäljellä vain siipitukki, sitä tukeva takaosan palkisto ja jauhinkivet. Kivistä, jotka ovat irrallaan myllyssä, pystyy havaitsemaan, että vain ylempi kivi on rihlattu. Kivien alasillalla olevia pystytukia ei ole, joten yläsilta voi piakkoin pettää.

Limingan museoalueen tuulimylly

[Kuva: Limingan museoalueen tuulimylly]

Pellon reunalla museoalueella seisova kohtuukuntoinen jalkamylly, joka on siirretty Halosen tilalta Jokisillalta (nykyään Tyrnävää), aluksi Limingan Shellille ja sieltä 1980-luvulla museoalueelle. Haloselle mylly on ostettu Kaakiselta. Hirsikehässä ja siipitukin takaosaa tukevassa palkissa on vuosiluku 1818, hirsikehässä on myös vuosiluku 1839.

Varpaat seisovat peltoon painuneiden betoniarkkujen päällä, ja alimmat hirsikerrat ovat lahoamassa. Jalkarakenteen ylemmät osat ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Samoin sen yläpuolinen kääntölaakeri on hyvässä kunnossa. Liukupintana kääntölaakerissa ja alemmissa kelkkasissa on rautarengas ja -länget. Kelkkaset ovat hyvässä kunnossa.

Myllyaitta on kohtuullisessa kunnossa. Se on veistetystä hirrestä pitkänurkin (jyrkkänurkka) koottu, ja nurkat on tuettu sisäpuolisin pystypilarein. Myllyaitta on sisämitoiltaan 3 000 × 3 400 mm:n kokoinen (ensiksi mainittuna harjaa vasten poikittainen mitta). Pitkänurkat on peitetty nurkkalaudoilla, ja myllyaitta ja jalkarakenne ovat olleet punamullatut. Myllyn bitumihuovalla parsittu katto vuotaa.

Myllyssä ovat siivet, kuisti- ja porrasrakenteet ja häntä paikoillaan ja kunnossa. Kuistirakenne on muihin alueen myllyihin verrattuna vaatimaton ja pieni. Voikin olla, ettei se ole alkuperäisen mallinen vaan tehty ilman mallia museoalueelle siirron yhteydessä. Ovi ja yläluukku ovat paikoillaan, ja ne ovat Riivarin myllyn tavoin poikkeuksellisesti kaksinkertaisella laudoituksella varustetut, joista päällimmäinen on vaakalautaa.

Myllyn tukki on tehty kelosta. Orpaanportaassa on raudasta tehty ”ruuvilla” toimiva säätölaite yläkiven korkeuden säätöä varten. Sammakko on rautainen. Siipiakseli on tehty kahdesta osasta, eikä sen päässä ole laakerikiven kohdalla rautavahvikkeita. Akselin takapäässä ei ole rautakampea voiman ulosottoon, mutta aitassa on alaosassa reikä, josta ulosoton tanko on joskus tullut aitan ulkopuolelle.

Myllyn koneisto on liki täydellinen osineen ja jauhinkivineen. Vinssilaiteessa on aitan sisäpuolella akseli ja köysipyörä, jonka kohdalla yläsillassa on reikä. Vain vinssin akselin myllyaitan ulkopuolelle tuleva pää puuttuu.

Toppisen tuulimylly

[Kuva: Toppisen tuulimylly]

Tien varrella peltoaukealla seisova suurikokoinen pystylautavuorattu ja ristikkorunkorakenteinen siivetön jalkamylly. Myllyn runko on tehty massiivisista vaaka-, pysty- ja vinosauvoista (-palkeista). Mylly on ollut kyseisellä paikalla vuoden 1834 isojakokartan Tyrnävä II 1-B mukaan.

Perimätiedon mukaan mylly on siirretty Oulun Pokkitörmältä nykyiselle paikalleen Ängeslevän kylään. Myllyn sisällä on paljon kirjoituksia ja vuosilukuja: rakenteessa on mm. MDCCIIX (eli vuosi 1708), 1814 varustettuna Johan Toropaisen nimellä ja 1897. Tukissa on vuosi 1801, ja lyhdyn tukipalkissa on vuosiluvut 1898 ja 1906. Kermissä on vuosi 1872.

Mylly on viimeksi ollut toimessa joskus 1920-luvulla. Siipiä ei myllyssä ole ollut omistajan muistin aikana. Katto myllyyn on uusittu 1970-luvulla, ja pintalautoja uusittiin ”Mauri-myrskyn” irrottamien tilalle vuonna 1985.

Poikkeavasta rakenteesta voi päätellä joko sen, että mylly on muita myllyjä vanhempi tai nuorempi, tai että se on tuotu muualta. Myllyn rakenne on samantapainen kuin Sven B. Ekin kuvaamien Gotlannin ja Öölannin jalkamyllyjen (ruotsiksi stubbamölla ja englanniksi the post mill) tai Ramellin vuoden 1588 piirroksen myllyn.

Mylly lepää suurilla luonnonkivistä työstetyillä kiviharkoilla. Poikkeuksellisen lyhyet varpaat ovat lahonneet, ja jalkarakenne on muutenkin huonossa kunnossa, sillä viistojen hirsien päitä suojaavia lautoja ei ole. Jalkarakenne on selvästi (noin metrin) korkeampi kuin alueen muissa myllyissä. Tukki on upotettu maahan. Hyväkuntoisen kääntölaakerin liukupinnat ovat koivua. Alemmat kelkkaset ovat varsinkin ulokepäistä lahonneet.

Muista alueen tuulimyllyistä poikkeava runkorakenne on hyvässä kunnossa, samoin kuin pystylaudoitus ja lautakatto. Myllyaitta on sisämitoiltaan 2 540 × 3 630 mm:n kokoinen, (ensiksi mainittuna harjaa vasten poikittainen mitta, ja mitattuna runkorakenteen sisäpinnasta). Rungossa käytetyt palkit ovat enimmäkseen kooltaan noin 300 × 300 mm, eli todella järeää puuta. Myllyssä on laudasta tehty satulakatto. Myllyssä ei ole kuisti- tai porrasrakenteita eikä ovea ja yläluukkua.

Myllyn alasillalla ei ole jarrun painopuomia. Jarrulaitteessa on rattaan ympärillä puuvanne. Orpaanportaassa on raudasta tehty monimutkainen säätölaite, ja väkiraudan aluspalkin alla on seinässä ”nostokahva”. Nämä molemmat osat poikkeavat alueen muiden myllyjen vastaavista.

Ala- ja yläsillan jankutukset ovat osittain lahot. Yläsilta on muista myllyistä poiketen tuettu tukin ympärillä olevan massiivisen palkin päältä. Myös siipitukki on vinommassa kuin muissa alueen myllyissä. Siipitukissa on laakerikiven kohdalla rautavahvistukset. Vinssilaitteeseen liittyy myllyn ulkona oleva akselin pää pienine satulakattoineen ja sisällä oleva akseli ja köysipyörä.

Haapasepän tuulimylly, Temmeksen museoalue

[Kuva: Haapasepän tuulimylly, Temmeksen museoalue]

Jalkamylly seisoo museoalueen laidalla. Mylly on rakennettu 1880-luvulla Temmeksen pappilan myllyksi. Sieltä se on ostettu Haapasepän taloon, josta mylly on siirretty Temmeksen museon alueelle vuonna 1965. Myllyn lahjoittivat museolle Elvi ja Veli Toppila.

Varpaat lepäävät luonnonkiviperustusten päällä. Varpaat ovat lahoamassa; muutoin jalkarakenne on kohtuullisessa kunnossa ja yläosiltaan hyväkuntoinen. Kääntölaakeri on hyväkuntoinen, ja liukupintana toimii rautarengas. Alemmat kelkkaset ovat kunnossa, ja niissäkin on rautaiset länget liukupintana.

Myllyaitta on koottu veistetyistä hirsistä pitkänurkin, jotka on peitetty vuorilaudoin. Myllyaitta on sisämitoiltaan 2 750 × 3 050 mm:n kokoinen, (ensiksi mainittuna harjaa vasten poikittainen mitta). Osa hirsistä on, luultavasti siirtämisen yhteydessä, uusittu. Aitan nurkkia ei ole tuettu pystypilarein. Aitan läpi ulostulevien palkkien päät on suojattu järkevästi niiden päällä olevalla vinoon asetetulla laudalla vesisadetta vastaan.

Myllyssä on kuisti- ja porrasrakenteet, toinen siipipari ja häntä paikoillaan. Uusitun kuistin pilarit on muotoiltu hauskasti (samantapaista muotoilua on Vitalin myllyssä). Ovi ja yläluukku ovat paikoillaan. Laudasta tehty satulakatto on hyvässä kunnossa. Sisältä mylly on hyvässä kunnossa. Ala- ja yläsilta ovat vankat, ja koneisto, jauhinkivet, viljansyöttö- ja jauhonsäkityslaitteet ja jauhotorven suljin ovat olemassa, joskin osittain irrallaan aitan sisällä. Jarrulaite on paikoillaan, ja siinä on useimmista Lakeuden myllyistä poiketen puinen vanne rattaan yläosan ympäri.

Myllyssä on voiman ulosotto rautatangolla, ja siihen on liitetty pärehöylä. Mylly onkin alueen ainoa mylly, jossa voimanulosottoon liittyvä tanko ja pärehöylä ovat olemassa. Myllyssä on myös yläluukun päällä vinssi ja sitä suojaava pieni satulakatto.

Vitalin tuulimylly

Maatilan pihapiirin laidalla vinossa seisova huonokuntoinen jalkamylly. Mylly on ”oikeaoppisella” paikalla, joka voi olla alkuperäinen. Myllyn historiasta ei ole tarkempia tietoja; tukkiin on punamaalilla maalattu vuosiluku 1806.

Mylly seisoo luonnonkivien päällä, ja varpaat puuttuvat päistään kokonaan. Jalkarakenne on muutoinkin huonossa kunnossa, sillä vinoja hirrenpäitä suojaavat laudat puuttuvat. Jalkarakenteen yläosa on sitä vastoin hyvässä kunnossa, kuten kaikissa muissakin myllyissä. Mylly on ollut punamullattu varpaitaan myöten kauttaaltaan. Kääntölaakeri on myllyn kallistumasta huolimatta suhteellisen hyväkuntoinen. Liukupintoina niin laakerissa kuin alemmissa kelkkasissa on käytetty rautaa.

Myllyaitta on koottu veistetyistä hirsistä pitkänurkin (tasanurkin). Myllyaitta on sisämitoiltaan 2 850 × 3 159 mm:n kokoinen (ensiksi mainittuna harjaa vasten poikittainen mitta). Aitta on melkoisen huonokuntoinen; mm. molemmat päätykolmiot puuttuvat. Aitan nurkissa on pystypilarit tukena. Ulkopuolinen siipiakselin pystytuki on tehty pystyhirrestä, jonka päälle on asetettu poikittain hirren pätkä, jonka päällä olevan rasvattavan kiven päällä siipitukin raudalla vahvistettu pää pyörii.

Katto puuttuu kokonaan. Kuisti- ja porrasrakenteesta on osia jäljellä, mutta ne ovat huonokuntoisia. Kuistin pilarit ovat hauskasti muotoillut, ja ovessa on hieno kuvio. Yläluukku puuttuu. Yläsillan ja siipiakselin kannattajien hirsikehästä läpi ulos tulevat päät on pyöristetty, joten myllyn rakentajalla on ollut tarvetta koristeluun.

Myllyn ala- ja yläsilta ovat lahonneet. Koneisto on jäljellä, joskin se on osittain hajonnut. Myllyssä on ollut voiman ulosotto, ja jauhoputken sulkijamekanismi on olemassa. Kermissä on tarkistusluukku jauhoputken lähdön kohdalla. Orpaanportaan päällä oleva sammakko eli väkiraudan pyörintäalusta on kiveä.

Siipien myllyaittaan kiinnittämiseen tarkoitettu suuri rautasäppi muine osineen on jäljellä. Rautaosat on kiinnitetty alempien kelkkasten päihin. Niistä lähtevät tangot yhdistyvät yhdeksi, jonka alapäässä on suuri haka, joka on laitettu jalkarakenteessa olevaan lenkkiin myllyn pitämiseksi tuulessa.

Rantsilan museoalueen tuulimylly

[Kuva: Rantsilan museoalueen tuulimylly]

Hyväkuntoinen siivet omaava jalkamylly seisoo montussa kumpareen laen vieressä ylipainehallin lähettyvillä, Rantsilan museoalueella. Mylly on pystytetty paikoilleen museoalueelle vuonna 1963. Se on siirretty Samuli Krögerin toimesta Viitasten Kankaan taloon 1902 ja sieltä Keralan kylän Aliheikkilään 1912, mistä nykyiselle paikalleen. Mylly on Fredrik Heikkilän perikunnan lahja Rantsilan museolle. Käytössä se on viimeksi ollut vuosina 1939 ja 1940, jolloin sillä on jauhettu viljaa ja höylätty päreitä. Myllyaitasta löytyy vuosiluku 1868.

Mylly seisoo luonnonkiviperustuksilla. Mylly on varpaiden osalta pahoin kasvillisuuden peittämä. Pyöreästä puusta tehdyt, siirron yhteydessä uusitut varpaat ovatkin lahoamassa. Jalkarakenne on muutoin hyväkuntoinen. Kääntölaakeri on kunnossa, ja liukupintana siinä on rautarengas. Samoin on alemmissa kelkkasissa rautalänget. Toinen kelkkasista on uusittu siirron yhteydessä.

Myllyaitta on veistetystä hirrestä ja koottu pitkänurkin (jyrkkänurkin), ja sisänurkat on vahvistettu pystypilarein. Myllyaitta on sisämitoiltaan 2 600 × 3 000 mm:n kokoinen (ensiksi mainittuna harjaa vasten poikittainen mitta) eli pienin alueen myllyistä.

Aitta on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Aitan läpi ulostulevien palkkien päät on pyöristetty samalla tavoin kuin Vitalin myllyssä. Siirron yhteydessä uusitun siipiakselin ulkopuolinen tuki on samanlainen myös kuin Vitalin myllyssä, eli se koostuu pystytuesta ja vaakapalkin pätkästä. Siipiakseli pyörii tuella lepäävän voideltavan kiven päällä.

Myllyssä on vuonna 1963 uusitut siivet paikoillaan. Porrasrakenteet ovat olemassa, mutta kuistin katto puuttuu. Ovi ja yläluukku ovat paikoillaan. Myös itse myllyaitan lautakatto on huonokuntoinen ja vuotaa. Myllyssä on koneisto paikoillaan, mutta se ei ole käyttökunnossa. Ratas on esimerkiksi irrallaan akselista.

Jauhinkivet kermineen ovat paikoillaan, samoin tuutti ja porsas, eli jyvien syöttölaitteet, ja jauhotorvi. Ala- ja yläsiltojen lankut on uusittu siirron yhteydessä, ja ne ovat hyvässä kunnossa. Orpaanportaan päällä oleva sammakko eli väkiraudan pyörintäalusta on kiveä. Myllyssä on ollut voiman ulosotto, mutta kampi puuttuu siipiakselin päästä ja perälossi takaseinästä.


  • Lakeuden seutukunta lakkautettiin vuonna 2001. Liminka, Lumijoki ja Tyrnävä liitettiin Oulun seutukuntaan, ja samassa yhteydessä Temmes liitettiin Tyrnävän kuntaan. Rantsila siirtyi Siikalatvan seutukuntaan. Vuonna 2009 Rantsila liittyi osaksi uutta Siikalatvan kuntaa.