Taimi Pitkänen
Taimi Pitkänen (o.s. Pätsi) kuvasi sota-aikana ahkerasti kotikylänsä Penttilänvaaran ja naapurikylien elämää pienellä kamerallaan. Hänen arkistossaan on runsaasti kuvia myös talvisodan aikaisesta Iin evakosta. Nyt jälkeenpäin Taimi Pitkänen ihmettelee, miksi jatkosodan evakko jäi kuvaamatta. Koko kolmiviikkoisen matkansa karjan mukana Rantsilaan hän piti päiväkirjaa, mutta yhtään kuvaa matkalla ei tullut otetuksi. ”Kai se on niin kuin eräs tutkija on todennut, että ikävistä asioista ja epämiellyttävistä henkilöistä ei halua edes kuvaa muistoksi”, Taimi Pitkänen arvelee.
Kujalan talo
Valde Kujalan koti oli Kuoliolla sota-aikana ”kaiken keskipisteenä”. Kujalan talo oli sotilaiden majoitus- tai ruokailupaikkana sekä evakuointia odottavien kokoontumispaikkana. Valde Kujala ja muut nuoret seurustelivat mielellään Kuolion raja-asemalle määrättyjen sotilaiden kanssa. Nämä olivat yleensä nuoria miehiä, jotka siirtyivät jonkin ajan kuluttua rintamille, tai haavoittuneita, joita ei voitu lähettää takaisin rintamalle.
Kuolion seudun kylät sotavuosina 1939–1945
Kuolion seudun kylillä oli merkittävä asema sotavuosina – sijaitsivathan ne tärkeän Ouluntien varressa Kuusamon läntisimmässä osassa, kaukana itärajasta ja sotarintamilta.
Kuolion kylä
Sotatoimialueen raja oli Kuoliolla syksystä 1939 alkaen. Kylään sijoitettiin sotilasosasto, joka valvoi Ouluntien liikennettä ja tarkasti kulkuluvat. Sotilaat olivat joko nuoria miehiä, jotka siirtyivät jonkin ajan kuluttua rintamille, tai rintamilla haavoittuneita.
Talvisodan alettua 30.11.1939 Kuusamon siviiliväki evakuoitiin Pudasjärvelle ja Oulun naapurikuntiin. Sotilaiden lisäksi Kuoliolle jätettiin talvisodan ajaksi työvelvollisia ja lottia muonitustehtäviin. Muutamissa navetoissa oli yhteensä noin 40 lehmää, joiden maito kuljetettiin Kuusamon kirkonkylään sairaalaan.
Molempien evakuointien aikana Kuolion kylä oli ensimmäinen merkittävä muonitus- ja muu huoltoetappi Kuusamon kirkonkylän jälkeen.
Jatkosodan päätyttyä 19.9.1944 koko Kuusamo evakuoitiin. Pohjoiseen vetäytyvät saksalaiset tuhosivat lähes kaiken vetäytymisreittinsä varrelta, myös Ouluntien varressa olevat kylät, mm. Kuolion kylän.
Peräytyvien saksalaisten jäljessä Kuusamoon tuli arviolta 10 000 venäläistä sotilasta jo syyskuun lopussa 1944. Rauhanehtojen vastaisesti sotilaita tuli Kuoliolle saakka, jossa suomalaisten rajapuomi muutettiin suomalaisten ja venäläisten joukkojen väliseksi rajapuomiksi. Se sijoitettiin Penttilänvaaran tienhaaran itäpuolelle. Venäläiset poistuivat Kuusamosta marraskuun aikana.
Puomin länsipuolella asuvien kylien asukkaat saivat palata evakosta jo lokakuun lopusta 1944 alkaen. Jouluun mennessä lähes kaikki olivat palanneet Penttilänvaaraan, Käsmään, Särkelään, Jokilammille ja Purnuun. Täysin tuhottuun Kuolion kylään paluu oli hitaampaa. Muualle Kuusamoon muuttolupia alettiin antaa yleensä vasta vuoden 1945 aikana.
Kuulutus.
Pakollinen evakuointi määrätty.
Sitä varten käsketään, että Kuusamon kunnan Penttilän kylän alueelta on poistettava kaikki henkilöt, ei kuitenkaan seuraavia:
- Valtion tai kunnan palveluksessa olevia,
- ilmasuojelu- (väestönsuojelu-) tehtäviin määrättyjä henkilöitä,
- sotilas-, poliisi- tai työvoimaviranomaisten tehtäviinsä määräämiä henkilöitä,
- muuten maanpuolustuksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työtä suorittavia henkilöitä,
- elinkeinoelämän jatkamiseksi välttämättömiä henkilöitä.
Evakuoimisen valmistelutyöt on aloitettava heti.
Evakuoimisen varsinainen suoritus alkaa heti.1. Väestö.
Siirtyvän väestön on saavuttava Penttilän taloon mistä se viranomaisten toimesta ohjataan edelleen. Väestön lopullinen sijoituspaikka on Kuivaniemen kunta läänissä ja määräasema –.
Reserviläiset, paitsi edellämainittuihin ryhmiin ja suoritusosastoihin määrätyt, siirtyvät muun evakuoitavan väestön mukana uusiin sijoituskuntiin, missä kaikkien reserviläisten on viipymättä ilmoittauduttava aluevalvojille. Kuljetus ja majoitus sekä muonitus matkan aikana tapahtuvat valtion kustannuksella. Kuitenkin on jokaisen otettava mukaansa:
- vähintään 5 vuorokauden elintarvikkeet;
- pito-, vuode- ja liinavaatteet sekä jalkineet;
- ruokailuvälineet (lusikka, veitsi, haarukka, ruokailu- ja juoma-astiat);
- talvella lumivaipaksi sopiva valkoinen suojapuku tai lakana;
- henkilöllisyys- ja työvoimapaperit;
- kaikki ostokortit;
- rahat, arvopaperit, arvoesineet (kulta-, hopea- ym.) omaisuutta koskevat omistuspaperit, henki- ja palovakuutuskirjat, talletukset ym.;
- henkilökohtaiset ensiaputarvikkeet ja -välineet;
- polkupyörä ja talvella sukset.
Edellä mainittu omaisuus kuljetetaan väestön mukana. Sitä varten on p.o. tavarat huolellisesti pakattava sekä merkittävä tunnuksilla, joista ilmenee:
- omistajan sukunimi ja kaikki etunimet;
- syntymäaika;
- kotikunta (kaupunki, kauppala) kylä (katu, talon N:o);
- sijoituskunta ja purkausasema;
- omaisuuden laatu.
Kullakin henkilöllä tulee olla taskussaan pahvilippu, johon on merkitty suku- ja etunimet, syntymäaika, ammatti, kotikunta ja kylä sekä lähimmän omaisen nimi ja osoite. – Alle 10-vuotiaille on k.o. tiedot sisältävä kangastilkku ommeltava paidan rintaan tai samat tiedot merkittävä kaulaan sidottavaan nimilappuun.
Ilmavaaran uhatessa ja suojautumiskäskyn antajan puuttuessa on jokaisen oma-aloitteisesti hakeuduttava lähimpään, ainakin vihollisen lentäjän näkyviltä suojaavaan paikkaan sekä vaaran mentyä ohi palattava takaisin. Ilmasuojelun vaatimukset on kaikessa toiminnassa otettava huomioon. Annettuja is. ohjeita ja määräyksiä on noudatettava.
2. Kotieläimet.
Pois siirrettävät kotieläimet on omistajan toimesta varustettava eläimen kaulaan vahvalla narulla tai hihnalla sidottavilla puisilla nimilapuilla ja mikäli mahdollista myöskin korvamerkeillä ja kuljetettava heti kokoamispaikkaan, joka sijaitsee Penttilän talossa. Sieltä eläimet ohjataan edelleen ja niiden lopullinen sijoituspaikka on Teidän sijoituskuntanne läänissä ja määräasema –.
Teurastettavista eläimistä on siat, lampaat ja muu pieni karja teurastettava omistajan toimesta ja liha kuljetettava Kujalan taloon Kuoliolle missä viranomaiset ottavat sen vastaan. Teurastettavat nautaeläimet lähetetään Kujalan taloon Kuoliolle.
3. Vilja.
Pois siirrettävä vilja on omistajan toimesta säkitettävä, varustettava nimilapuilla ja laatumerkinnällä sekä tuotava heti Kujalan taloon Kuoliolle missä viranomaiset ottavat sen vastaan.
4. Muu tavara.
Pois siirrettävä muu irtain omaisuus on omistajan toimesta merkittävä ja kuljetettava Kujalan taloon Kuoliolle missä viranomaiset ottavat sen vastaan.
Asukkaita käsketään rauhallisesti ja täsmällisesti noudattamaan evakuoinnista huolehtivien viranomaisten ohjeita ja käskyjä.
5701:n Komentaja.
Saksalaisten kenttärata
Saksalaiset alkoivat rakentaa vuonna 1942 armeijan huoltoon tarkoitettua rautatietä Hyrynsalmi–Taivalkoski–Kuusamo–Kiestinki. Tämä ns. Kenttärata vihittiin käyttöön 13.1.1944. Rataa oli saatu valmiiksi 178 kilometriä Vanttajankannakselle saakka. Se kulki Särkelän, Käsmän ja Penttilänvaaran kautta Sänkikankaalle. Myös siviiliväestö sai matkustaa junalla, ja luonnollisesti se palveli erityisesti juuri Kuolion suunnan kylissä asuvia henkilöitä.
Kenttärata teetettiin pääasiassa vankityövoimalla. Kuri oli kovaa, ruoka huonoa, ja radanvarren kyläläisiä kutsuttiin katsomaan julkisia mestauksia kuin elokuvia. Kenttärataa nimitetäänkin Kuolemanradaksi. Muun muassa Penttilänvaarassa ja Särkelässä oli isot vankileirit. Kesäkuussa 1944 ratatyöntekijöitä oli yhteensä noin 3 500, joista vankeja yli 2 000. Penttilänvaaran vankileirillä oli yli 300 vankia.
Jatkosodan rauhanehtojen mukaisesti kaikki Suomessa oleva saksalaisten omaisuus oli luovutettava Neuvostoliitolle. Kenttärata purettiin ja materiaali lähetettiin Neuvostoliittoon.
Kurkijärven varuskunta ja sotasairaala
Talvisodan päätyttyä Suomessa ei uskottu rauhan säilymiseen. Välirauhan aikana vuonna 1940 perustettiin ja rakennettiin varuskunta Kurkijärvelle. Alueelle valmistui 6 upseeritaloa, 14 aliupseeritaloa ja miehistöparakit. Jo talvella 1941 oli koulutettavana yli tuhat asevelvollista. Lisäksi varuskunta-alueelle oli valmistunut upseerikerho, keittiö, kanttiini, sairaala, hevostallit, ym.
Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941, ja jo heinäkuussa varuskunta muutettiin sotasairaalaksi. Hoidettavaksi otettiin lievästi haavoittuneita ja kuntoutettavia. Sairaalan paikkaluku oli 700 potilasta, 600 suomalaiselle ja 100 saksalaiselle haavoittuneelle. Vuonna 1942 sairaala muutettiin saksalaisten sotasairaalaksi.
Vuonna 1942 sairaalassa työskenteli muun muassa neljä lääkäriä, 23 sairaanhoitajaa ja 54 lääkintälottaa. Kanslia-, keittiö- ja siivoustöitä oli tekemässä 44 naista. Sotasairaalan saksalaisaikana henkilökunnan määrä oli huomattavasti suurempi.
Saksalaiset polttivat alueen kaikki rakennukset yhtä upseeritaloa lukuunottamatta syyskuussa 1944 ennen Kuusamosta lähtöään. Jäljelle jäivät kivijalat, joiden päälle on myöhemmin rakennettu monta nykyistä rakennusta: navettoja ja kesämökkejä.
Oijusluoman sähkövoimalaitos
Kuusamon ensimmäinen sähkövoimalaitos rakennettiin vuonna 1929 Oijuskoskeen. Voimalaitos jauhoi sähköä kirkonkylään.
Sodan sytyttyä kiinnitettiin erityistä huomiota sähkövoiman turvaamiseen. Talvisodan aikana Oijuskoskella asui kirkolta komennettu vartioryhmä, joka koostui nuorista suojeluskuntalaisista. Jatkosodan aikana voimalaitoksella ei ollut erillistä vartiointia. Myös Kuusamossa olevat saksalaiset saivat sodan aikana sähkövoimansa Oijuskoskesta.
Syyskuussa 1944 myös voimalaitoksen hoitajat lähtivät evakkoon. Nimismiehen kanssa sovittiin, että jätetään sähkövoimalaitos pyörimään ilman hoitajaa. Kuusi vuorokautta se itsekseen syötti sähköä kirkonkylään, jossa oli enää saksalaisia sotilaita. Vasta tulipalot ja nykyisen virastotalon paikalla olleen muuntajan räjähtäminen pimensivät tuhoutuneen Kuusamon.
Oijuskosken voimalaitos sijaitsee seitsemän kilometriä syrjässä Oulun–Kuusamon maantieltä, joten se säilyi saksalaisten polttamiselta ja muutenkin lähes ehjänä. Jälleenrakennusaikana se alkoi jälleen jauhaa sähköä.
Oijuskosken voimalaitos lopetti toimintansa vuonna 1952, jolloin se myytiin Koillis-Pohjan sähkölle.
Asiakirjat: Viranomaisten evakuointisuunnitelmia ja -määräyksiä (Kuusamon piirin nimismiehen arkisto. Pohjois-Pohjanmaan maakunta-arkisto)