Kaarlo Hänninen Kuusamosta

Koillismaan vankkumaton ratahankkeen ajaja eduskunnassa oli luonnollisesti Kaarlo Hänninen, joka oli valittu eduskuntaan vuonna 1924. Hänninen oli kansanedustajana Oulun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuosina 1924–1939. Hän oli syntynyt Kuusamossa vuonna 1876. Hän oli ns. pitkän linjan oppinut: hän oli aloittanut kansakoulupohjalta ja edennyt aina väitöskirjatasolle (väitöskirja jätetty hyväksyttäväksi). Kaarlo Hänninen valmistui Jyväskylän seminaarista vuonna 1899, suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1906, filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1910, lisensiaatin tutkinnon vuonna 1915 ja jätti väitöskirjan tarkistettavaksi vuonna 1915. Hän toimi opettajana Kemissä ja Helsingissä. Hänninen oli erittäin tuottelias kirjailija. Hänen erikoisalaansa olivat maantiede, erityisesti talousmaantiede, ja nuorisokirjat, joita hän kirjoitti useita kymmeniä. Nuorisokirjojen aiheet hän sai Lapista ja Jäämereltä. Eräät hänen nuorisokirjoistaan, vaikka ovatkin seikkailukirjoja, ovat hyvin autenttisia kuvauksia Lapista ja Jäämeren elämästä. Faktat näihin kirjoihin Hänninen oli luultavimmin saanut niiltä kuusamolaisilta, jotka tuohon aikaan kävivät Jäämeren rannalla kausikalassa. Vuosisadan vaihteessa kuusamolaisia siirtyi aina kevätpuolella satamäärin kalastajiksi Ryssän rannalle ja Kalastajasaarennon vuonoihin.

Hänninen oli lähtöisin Kuusamon Hännisestä ja oli Erland Hännisen poika. Koillismaalaisten asioita oli Helsingissä ollut ajamassa 1900-luvun alussa Juho Vaarala vuoteen 1917 saakka. Hänninen tuli vedetyksi eduskuntaehdokkaaksi suoraan ”pystymetsästä”, sillä politiikassa hän ei ollut ollut mukana. Eihän hän edes asunut paikkakunnalla, mutta hätä ei lue lakia, kun tarve on suuri. Kuusamolaisten piti saada riittävän oppinut edustaja Helsinkiin, ja ”arpa” lankesi Hänniseen. Hänninen lunasti paikkansa ja ajoi selkoskansan etuja pyyteettömästi Arkadianmäellä. Monissa asioissa Hänninen onnistui, mutta rautatie oli liian kova pala hänellekin. Hänninen joutui kaksintaisteluun kainuulaisen Janhosen kanssa.

Toivo Janhonen Suomussalmelta

Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä oli valittu eduskuntaan Toivo Janhonen (1886–1939). Janhonen oli syntynyt Jyväskylässä, opiskellut teologiaa ja vihitty papiksi vuonna 1910. Janhonen toimi mm. Haapaveden kirkkoherran virallisena apulaisena vuosina 1910–1911, Kuusamon kirkkoherran apulaisena 1911–1915, saarnaajana Ristijärvellä ja kirkkoherrana Suomussalmella 1919–1935 ja Sotkamossa 1935–1939. Kuusamossa Janhonen toimi kansanopiston johtajana ja säästöpankin esimiehenä 1911–1915. Janhonen valittiin Maalaisliiton kansanedustajaksi vuosina 1924–1939 Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä. Kunnallispolitiikassa hän toimi Suomussalmen kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

Janhonen toimi sosiaaliministeri Kallion hallituksessa vuosina 1936–1937 ja monissa muissa luottamustehtävissä. Merkittävää oli hänen toimimisensa eduskunnan kulkulaitosvaliokunnan puheenjohtajana vuosina 1931–1939. Lukuisista luottamustehtävistä mainittakoon mm. Kajaanin kihlakunnan rautatiekomitean puheenjohtajuus.

Kainuulaisten rautatiehanke

Kajaaniin oli saatu rautatie vuonna 1904 ja edelleen Kontiomäelle vuonna 1923 sekä Ouluun 1930. Oulun–Kajaanin väli rakennettiin osissa vuosina 1926–1930. Höyryjunan tuomien yhteyksien autuus houkutteli Kainuun takaseutujen korpikansaa uusiin esityksiin. Lisähanke-esityksiä ja linjauksia oli esitetty useita vuosisadan alkupuolella, ja vilahti niissä mukana joskus Kuusamokin. Kuusamolaisiin kainuulaiset eivät oikein luottaneet, sillä kuusamolaiset olivat milloin oululaisten milloin rovaniemeläisten hankkeissa mukana.

Hänninen oli kulkulaitosvaliokunnan jäsen ja Janhonen puheenjohtaja (1931–1939). Oliko näin, että Janhonen veti ratahankkeissa ”omaan” pussiinsa, sillä rata tuli Hyrynsalmelle vuonna 1939 ja Kuusamo jäi pussinperälle nuolemaan näppejään. Lauri Kivinen, joka toimi Veitsiluodon sahan toimitusjohtajana, oli laatinut oman selvityksen Kuusamon rautatien edellytyksistä 1920-luvun lopussa. Kivisen mukaan rata tuli rakentaa Paanajärveltä Kitkan kautta Rovaniemen Kuluslahdelle. Kuusamolaisten kannalta tämä ratkaisu tuntui nurinkuriselta, mutta Kivinen esitti ”selvät” laskelmat tämän ratkaisun taloudellisista eduista. Liekö Kiviniemellä ollut oma etu ajettavanaan, sillä Kuusamo–Rovaniemi-rata olisi vienyt Koillismaan puutavarakuljetukset Kemin Veitsiluodon sahan porteille. Oulun–Kuusamon rata olisi johtanut sahatavaran Oulun sahoille ja Oulun satamaan, mikä ei luonnollisestikaan ollut Kemin mieleen. Kainuulaiset olivat katkeria siitä, että kuusamolaiset olivat pettäneet heidät ensin Oulun ratahankkeella, ja sitten tuli kuvaan vielä Rovaniemen esitys.

Kiviniemen raportti, jonka tilaaja oli Peräpohjolan ja Lapin kuntien liitto, on tylyä luettavaa. Raportti ei jätä mitään mahdollisuuksia Oulun–Kuusamon ratavaihtoehdolle. Raportin kirjoitti asiansa tunteva talousmies, ja argumentointi oli vahvaa. Eri asia onkin sitten se, ovatko käytetyt laskelmat totuudenmukaisia ja oikeita.

Liian monta sopankeittäjää näyttää häärineen Koillismaan ratahankkeissa. Morsiamia Kuusamolla oli kolme: Kajaani, Oulu ja Rovaniemi. Kun kumartaa jollekin, niin pyllistää toiselle. Liekö tuo Kuusamon asema tuosta sitten muuttunut tänäkään päivänä. Ikuisuuskysymys näyttää olevan se, kuuluuko Kuusamo Oulun, Rovaniemen vai Kajaanin vaikutusalueeseen. Morsiamet näyttävät pyörittävän sulhasta tarpeen mukaan, kun sulhasella ei ole omaa tahtoa ja riittävää volyymia.

Lähdeluettelo

  • Ervasti, S. (1978), Kuusamon Historia 1. Koillissanomat Oy.
  • Kivinen, L. (1932), Kuusamon rautatie ja sen taloudelliset edellytykset, Peräpohjolan ja Lapin kuntien liiton julkaisuja 1.
  • Eduskunta: edustajamatrikkeli.