Kainuu kaipasi rautatieyhteyksiä yhtä innokkaasti kuin Koillismaakin. Metsävarat olivat hyödyntämättä Kainuun korvissa ja liikenneyhteydet vilkkaita Vienaan siinä, missä Kuusamostakin. Poro- ja hevoskuljetukset eivät olleet enää tätä aikaa rautahevon tullessa teollisen vallankumouksen myötä kuvioihin mukaan. Uusi aika kolkutteli Kainuun ja Koillismaan korpia.

Kajaani–Uhtua-yhteys

Ennen Venäjän vallankumousta ja rajan sulkeutumista Uhtuan ja Vuokkiniemen yhteydet hoituivat Kajaanin kautta talvisin poro- tai hevoskuljetuksina. lisalmen–Kajaanin radan valmistuminen vuonna 1904 oli tuonut nämä Vienan-Karjalan alueet lähemmäs rautateitä ja Pietaria. Mielessä lienee väikkynyt ratayhteys Kajaanista Suomussalmen kautta Uhtualle ja sieltä sitten Muurmannille. Huomattakoon, että Muurmannin rata rakennettiin vasta vuonna 1917 valmiiksi pikavauhtia amerikkalaisten insinöörien ystävällisellä avustuksella. Tosin ensimmäinen juna Sorokkaan saapui jo vuonna 1915 Pietarista. Kainuulaisten Vienan ratahankkeille teki maailmanhistoria tepposensa, sillä heiltä loppui aika ja raja sulkeutui kuten Koillismaallakin.

Kajaanilaisten suunnitelmien tiellä oli myös muita hankkeita, sillä Repolan kunta etelämpänä oli liittynyt Suomeen ja oli Nurmeksen vaikutusalueella. Nurmeslaiset halusivat radan Repolaan. Kajaanilaisten mielestä Repolasta ei voida rakentaa rautatietä Uhtualle eikä siten Muurmannille. Uhtua nähtiin Vienan-Karjalan kulttuurillisena ja taloudellisena keskuksena, joka tulisi toimimaan aikanaan myös alueen hallintokeskuksena.

[Kuva: Kainuulaisten ratahankkeita]
Kainuulaisten ratahankkeita 1900–1930: Kontiolahti, Suomussalmi, Oulu ja Uhtua.

Rautatie tulisi kulkemaan Suomussalmen kautta Ylä-Kuittijärven pohjoispäähän, sieltä Vuonnisen kautta Uhtualle, mistä edelleen Kemijoen vartta Vienan Kemiin, jossa se yhtyisi Muurmannin rataan. Toinen linjaus olisi Tuoppajärven kautta Ponkamaan. Tuoppajärven laajat selät mahdollistaisivat kesäaikaan laajojen alueiden hyödyn yhdistetystä vesi-rautatieliikenteestä. Ponkamassa olisi lisäksi hyvä ja syvä satama. Ponkama sijaitsee noin 40 km Vienan Kemistä pohjoiseen. Nämä hankeajatukset loppuivat luonnollisesti vuoden 1918 jälkeen.

Kainuun korpikylien ratahankkeet

Kainuun ratahankkeista mainittakoon vuoden 1908 esitys, jonka teki J. Heikkinen eli Hallan Ukko. Esityksessä ehdotettiin rautatien rakentamista Kajaanista Suomussalmelle. Kajaanin rautatie oli saatu jo vuonna 1904 Iisalmesta. Hallan Ukon esityksen kilpailijaksi oli nousemassa esitys radasta Kajaanista Nurmekseen. Esityksiä mukslattiin niin, että rata saataisiin Kontiomäelle, josta sitten olisi yhteys Nurmekseen. Tämä kuvio toteutuikin niin, että rata rakennettiin Kajaanista Kontiomäelle vuonna 1923. Näin oli saatu ensimmäinen pätkä rakennettua tulevaa Kajaanin–Oulun rataa ja myös Suomussalmi lähemmäksi radan vaikutuspiiriä. Kontiomäestä tulikin sitten Haapamäkeen rinnastettava rautateiden risteyspaikka.

Hallan Ukko eli Juho Heikkinen

Hallan Ukko toimi Oulun läänin eteläisen piirin kansanedustajana vuosina 1907–1911 ja 1917–1922. Juho Heikkinen oli hyrynsalmelainen kaupanhoitaja, kauppias, tervatehtailija, poromies ja tilan vuokraaja. Hän toimi myös Hyrynsalmen kunnankirjurina. ”Hallan Ukko” oli itsenäisyysmies, tunnettu jääkäreiden ja saksalaisten sotavankien majoittajana Ⅰ maailmansodan aikana.

Toivo Janhonen – kuusamolaisten syöjä

Kainuusta valittiin Hallan Ukon jälkeen muitakin värikkäitä kansanedustajia. Näistä ehkä kohtalokkain tuli olemaan Toivo Janhonen. Janhonen oli saanut pappiskoulutuksen ja oli toiminut Kuusamossa mm. Kuusamon kirkkoherran apulaisena, Kuusamon kansanopiston johtajana ja Kuusamon säästöpankin esimiehenä. Janhosen kausi kesti Kuusamossa vain neljä vuotta (1911–1915), minkä jälkeen hän siirtyi Ristijärven kautta Suomussalmen kirkkoherraksi (1919–1935). Janhonen kohosi aina sosiaaliministeriksi saakka. Janhosesta ei tullut kuusamolaista, mutta kainuulainen, joka ajoi armotta oman vaalipiirinsä etuja eduskunnassa ja lienee ollut ”pirullinen” taustavaikuttaja, jos kuusamolaisiin tarinoihin on uskomista. Janhonen toimi edustajana vuosina 1924–1939 eli täsmälleen saman ajan kuin Kaarlo Hänninen, joka oli Kuusamon edustajana vastaavan ajanjakson.

Kajaanista saatiin vuonna 1930 suora ratayhteys Ouluun. Rata rakennettiin paloina vuosina 1926–1930. Tietoja siitä, millaisiin taloudellisiin laskelmiin hanke perustui, ei ole paljon levitelty. Kuusamon ratahankkeista ilmestyi kolme raporttia, joista kaksi Hännisen laatimia (1925, 1929) ja yksi Kaarlo Hillilän Lauri Kiviseltä tilaama raportti (1929).

Kainuulaiset saivat ratansa etelään, itään ja länteen. Oulun-yhteyden jälkeen valmistui Kontiomäki–Hyrynsalmi-rata vuonna 1939, Suomussalmi–Ämmänsaari-rata vuonna 1955 ja Kontiomäki–Taivalkoski-rata vuonna 1961.

Kuusamoon ei tullut rautatietä. Siihen tarvittiin saksalaisten apua, jotka rakensivat pikavauhtia ns. Hyrynsalmen–Kuusamon kenttäradan, joka oli käytössä pari vuotta vuosina 1942–1944. Tämän hankkeen suunnitelmiin kuului myös Vienan-yhteys, mutta aika loppui kesken. Rata kerättiin rullalle, ja siihen loppui kuusamolaisten parin vuoden höyryveturikausi.

Lähdeluettelo

  • Eduskunnan edustajamatrikkeli vuodesta 1907–
  • Sanomalehdet 1900–1930