Vuosisadan vaihde – ”rautatiellä eduskuntaan”

Suomen liikenteen rautateistäminen alkoi muuta Eurooppaa myöhemmin. Ensimmäinen ratayhteys valmistui tammikuussa 1862 Helsingistä Hämeenlinnaan, ja kahdeksan vuotta myöhemmin pääsi Helsingistä junalla Venäjän Pietariin. Suomen kuuluminen Venäjään toi meille myös saman raideleveyden keisarikunnan kanssa. Oulun-yhteys vuonna 1884 avasi suoran yhteyden Pietariin, mikä näkyi vilkastuvana rahtiliikenteenä Vienasta ja Kuolasta Kuusamon kauna Ouluun. Poronlihaa, kalaa ja viljaa rahdattiin pororaidoilla ja hevosilla Vienan rannoilta ensin Kuusamoon ja sieltä Ouluun. Paluurahdin sisältö vaihteli maailman hintojen mukaisesti: ”sieltä ostettiin, mistä halvimmalla saatiin”.

[Kuva: Tukkisavotta]
Kuusamon ratahankkeita perusteltiin mm. metsävarojen hyödyntämisellä jo 1900-luvun alussa.

Ratayhteys Ouluun herätti jatkoratahankkeita Koillismaalle, Lappiin Jäämerelle ja jopa Vienaan Kuusamon kautta. Kuusamon kytkeminen päärataverkkoon oli periaatteessa mahdollista Oulusta, Rovaniemeltä tai Kajaanista vuosisadan vaihteessa. Erilaisia linjauksia esitettiin, mutta mikään niistä ei oikein saanut laajempaa kannatusta. Osittain syynä oli lähikuntien kateus ja liian monet hankkeet ja esitykset. Esimerkiksi Oulun ja Pudasjärven linjaus suututti Kajaanin suunnan ja Kajaanin takamaiden ratahankeihmiset. Kajaanilaiset eivät myöskään katsoneet hyvällä esitystä rautatien vetämisestä Rovaniemeltä Kuusamoon.

Tässä jahkailussa pisimmän korren veti Rovaniemi. Rovaniemelle ajoi ensimmäinen juna vuonna 1909. Rovaniemeltä kaavailtiin yhteyttä myös Jäämerelle. Sopivin satamapaikka Jäämeren rannalla olisi ollut selvitysten mukaan Kalastajasaarennon puolivälissä sijaitseva Pummangin vuono. Pummanki oli kuusamolaisille tarunhohtoinen paikka 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa aina sodan loppuun saakka. Myös Petsamo oli jossakin vaiheessa esityksissä päätepisteenä. Vuosisadan vaihteessa käytiin kiivastakin keskustelua Pohjois-Suomen eri ratahankkeista, kuten alla olevista lehtiartikkeleista ilmenee. Artikkeleissa vilahtelevat myös kuusamolaisten hankkeet.

Viipurin sanomat no 233, 7.10.1893

”Vuoden alussa selvitettiin radan rakentamismahdollisuutta Oulusta Jäämerelle. Jäämeren rata päätyisi Kalastajasaarennolle Pummangin kylään. Paras tie sinne olisi Kemijoen suusta Rovaniemelle, Kemijärvelle ja Sodankylän kautta Inarijärven itäpuolitse suoraan Puumangin vuonolle. Matka olisi 600–700 kilometriä. Kuusamon kautta ei rautatietä juuri hevillä voisi arvotenkaan vetää, koska siellä on vesiä ja luonnonvaikeuksia. Tähän tutkimusmatkaan Jäämerelle osallistui insinöörit Lindberg, Blomqvistaja ent. poliisi Lund. Tutkimusmatka kesti 51 vuorokautta.”

Wiipuri no 39, 17.2.1897

Obusman Julinin esitys:..”että tehtäisiin tutkimus rautatien rakentamista varten Oulusta Kuusamon kirkolle ja sieltä edelleen Koutajoen suulle Valkeameren rantaan”. Esityksen takana oli talonpoikaissääty, istunto helmikuun 12.p/Kautatieanomukset.

Tämä ehdotus kuitenkin hylättiin kuukautta myöhemmin rautatievaliokunnassa.

Suomen Kansa no 293, 24.12.1903

”Kuusamon kunnan puolesta on senaattiin jätetty anomus teknisen ja taloudellisen tutkimuksen toteuttamisesta Oulun kaupungista Kiimingin, Pudasjärven ja Taivalkosken kautta Kuusamon kirkonkylään menevää rautatietä varten.”

Suomen Kansa no 103, 10.5.1904

Lehti kirjoittaa viimeisimmistä uutisista senaatissa: ”Senaatti on hyljännyt Kiimingin, Ylikiimingin y.m. kuntien anomuksen taloudellisten ynnä teknisten tutkimusten toteuttamisesta rautatien rakentamista varten Oulusta Kuusamoon.”

Työmies no 7, 9.1.1907

”1903 jätettiin Pudasjärven, Kiimingin, Ylikiimingin ja Taivalkosken ja Kuusamon kuntien puolesta senaattiin pyyntö, että ryhdyttäisiin toimiin rautatien rakentamiseksi Oulusta Kuusamoon. Anomukseen ei silloin suostuttu. Uusi anomus senaatti (siis vuonna 1907), jossa lausutaan toivomus, että senaatti panisi toimeen taloudellisen ja teknisen tutkimuksen rautatien rakentamiseksi Oulusta Kiimingin, Pudasjärven ja Taivalkosken kautta Kuusamoon, ja että esitys rautatien rakentamisesta annettaisiin jo ensi valtiopäivillä.”

Tornion Uutiset 9.2.1907

”Kuusamon nuorsuomalaisten liitto ’Laki ja Oikeus ja rautatie Kuusamoon’ ehdokkaat opettaja A. J. Mäntynen Kuusamosta, mv. Kalle Lohi Pudasjärvellä, ja mv. Pekka Ahmavaara lista.”

Ahmavaarasta todettiin ehdokkaana myöhemmin, että hän on etääntynyt kansansa niin paljon, että hän on mukana ehdokkaana vain Kuusamon listoilla rautatieasian vuoksi. (Mielenkiintoinen uutinen: helmikuu 1907 uutisoitiin Kuusamossa erittäin kylmäksi, sillä Kuusamon Korpikankaalta oli löydetty poro, joka oli jäätynyt pystyyn ja samoin vasa Kantoniemestä, joka oli pystyyn jäätynyt.)

Työmies no 183, 12.8.1908

Anomus ja -eduskuntaehdotuksia. Anomukset: Eduskunnan kansliaan on jätetty seuraavat: Waarala: ”Koneellisen ja taloudellisen tutkimuksen toimittamisesta rautatietä varten Oulusta Kuusamoon”

Työmies no 256, 5.11.1909

Täysi-istunto 4.11.1909

  1. Oulu–Kuusamo rata: ”Tätä rata-osuutta on anonut J. Waarala. Rautatievaliokunta ehdottaa, että taloudellinen ja tekninen tarve vaatii, osittainen koneellinen tutkimus toimitetaan rataosuudella Oulu-Kuusamo. Mietintö hyväksyttiin keskusteluitta.”

  2. Kajaani–Kuusamo rata: ”Tätä rata-osuutta oli ed. Heikkinen (?) y.m. anoneet. Valiokunta ehdottaa, että taloudellinen ja jos tarve vaatii, osittainen koneellinen tutkimus toimitetaan Suomussalmelta Kuusamon kirkolle ja että ehdotus radan rakentamisesta Kajaanista Suomussalmelle saisi raueta.”

Kuusamon ratahankkeita perusteltiin taloudellisilla syillä, sillä rautatieyhteys toisi Koillismaan metsävarat nousevan sahateollisuuden käyttöön. Kuusamon metsät olivat tuolloin vielä jakamatta ja uittomahdollisuudet Pohjanmeren suuntaan rajalliset, sillä Kuusamon ylängön vedet laskevat Vienan mereen. Metsävarojen lisäksi perusteluiksi esitettiin kalkki-, liuske- ja muiden kaivannaisten hyödyntämistä. Olihan Kuusamossa tuohon aikaan kuuluisaa liippakivituotantoa, josta osa meni vientiin. Matkailustakin yritettiin löytää perusteluja, mutta matkustajaliikenteen varaan ei mitään laskettu. Ehkä jotkut näkivät Paanajärven jo tuolloin merkittävänä kesämatkailukohteena. Ratahankkeiden haittapuolena pidettiin mäkistä ja vesistöistä luontoa, joka näkyisi ratainvestoinnin kalleutena. Erilaisia laskelmia tehtiin ja teetettiin myöhemmin. Vuosisadan alkuvuosina hankkeita ajoi mm. Juho Erkki (Janne) Waarala, joka oli kuusamolainen tilallinen, kunnankirjuri ja valtiopäivämies vuosina 1907–1908.

Ratahankkeilla on aina päästy myös politiikassa eteenpäin

Vaalimainonnassa on ratahankkeita käytetty myös tehokkaasti keppihevosena. Mm. maalaisliitto ja nuorsuomalaiset (”Laki ja Oikeus”) käyttivät ratahankkeita äänien keräämiseksi ratojen vaikutusalueiden asukkailta, kuten lehtiuutisista ja sen ajan lehtimainoksista ilmenee.