Seuraavat artikkelit on julkaistu Koillissanomissa syksyllä 2009 ja keväällä 2010. Artikkelit käsittelevät Kuusamon rautatiehankkeita 1900-luvun alusta aina 1940-luvulle saakka. Kuusamolaisten kiinnostus rautatietä kohtaan alkoi siinä vaiheessa, kun rata saatiin Ouluun 1800-luvun loppupuolella. Oulusta olisi ollut luonnollista rakentaa rautatieyhteys Kuusamoon, sillä Kuusamo oli suuntautunut Ouluun. Kuusamo oli sata vuotta sitten huonojen liikenneyhteyksien päässä vaikutusalueensa keskuksesta eli Oulusta.

Rataesityksiä tuli ja meni. Rautatie oli lähes jokaisen poliitikon ohjelmassa jo tuolloin. Vaalimainoksissa 1900-luvun alussa näkyi usein teksti ”rautatien kannattaja”. Ilmeisesti rautatiestä puhumalla saatiin ääniä, mutta rataa ei vain näkynyt.

Oulusta rata saatiin Rovaniemelle, ja idässä puski rautatie Kajaaniin. Koillismaa oli ainut perukka Lapin ohella, jolta puuttui rautakiskot etelään, länteen ja luoteeseen. Kuusamolaisten ratahankkeisiin liittyivät niin Oulun, Rovaniemen kuin Kajaaninkin intressit. Esimerkiksi Kaarlo Hännisen esitys kaatui vääriin laskelmiin. Hännisen ratahanke olisi mennyt Kuusamosta Iijoki-vartta pitkin Ouluun. Oulu ei ilmeisestikään sopinut Kemin Veitsiluodon laskelmiin, sillä Veitsiluoto halusi Koillismaan itäperukan puutavaran sahoilleen ja sellutehtailleen. Veitsiluodon toimitusjohtaja Kivinen esitti omat laskelmansa Koillismaan metsävarojen taloudellisesta hyödyntämisestä. Tämän esityksen mukaan rata tuli rakentaa Kitkalta Rovaniemelle. Kivisen hanke-esitys oli kylmää vettä Hännisen esitykselle.

Tähän soppaan tuli mukaan vielä Kajaani. Kainuun selkosissa oli myös metsävaroja hyödyntämättä, ja Kainuun korpikansan kansanedustajat ajoivat aktiivisesti omia ratahankkeitaan. Kuusamolaiset ilmeisesti onnistuivat suututtamaan kainuulaiset kääntymällä Hännisen torpedoinnin jälkeen rovaniemeläisten esitykselle myötämielisiksi. Kainuulaiset saivat omat ratahankkeensa läpi. Kuusamoa pidettiin ehkä strategisesti tärkeänä keskuksena Vienan suunnasta, joten mukaan tulivat vielä sotilaspoliittisetkin näkökohdat. Rataa ei voitaisi rakentaa Kuusamosta Ouluun, sillä se olisi suora tie poikki Suomen. Ei tullut rataa Rovaniemeltä, ei Oulusta – eikä Kajaanista. Tosin kuusamolaiset saivat nauttia junamatkoista 1940-luvun alussa, kun saksalaiset rakensivat kenttäradan. Rata tuli ja meni. Sodan loputtua rata kerättiin rullalle ja toimitettiin Neuvostoliitolle saksalaisena omaisuutena.


Artikkelit on julkaistu Koillissanomissa seuraavasti:

  • Kuusamon ratahankkeista ja niiden taloudellisista perusteista, 24.11.2009, s. 3
  • Koillismaan ratahankkeista: Kaarlo Hännisen esitys, 8.12.2009, s. 3
  • Taistelu radan linjauksesta: Kivisen esitys, 5.1.2010, s. 3
  • Kainuun korpikansan ratahankkeiden taustat, 12.1.2010, s. 3
  • Kuusamon ratahanke: kahden miehen taistelu, 26.1.2010, s. 3
  • Muurmannin rata: onni vai onnettomuus, 28.1.2010, s. 3
  • Kuusamolaiset saavat maksaa kalliisti Muurmannin radasta, 2.2.2010, s. 3

Jorma Kananen, Jyväskylässä 13.2.2010
Kauppat. lisensiaatti