Paanajärvi–Tavajärvi-Seuran muikkupottuillassa kesällä 1984.

Tässon ollu jos minkälaesta kometiijjam pittoa koko illan, että nyt soattasi olla sopiva aeka siirtyö oekejaan asijaan. Eikö sitä joskus oo sanottu, että syönti on ihmisem peäelinkeino. Nyt kuitenni soavat suolet sev verran kurrie laoloa, että pikkusen selevitellään tämäniltasta syöminkie.

Nykyjään on semmonen muuti, että yks ja toenen seora ja kuppikunta järjestää rantakalailtoja. Mehi ensin höynäösimmä siihen, mutta sitte me rupesimma ahveeroamaan, että ei kaet sitä ennev vanhaan siellä meijjän seotuvilla koskaa puhuttu rantakalasta. Mitästä tyhjeä. Kalapottuo sitä syötiin, muikkupottuo. Sitästä kyllä. Niim me peätimmä, että heitetään hiiteen koko ajatus rantakalasta ja ruvetaan hommoamaam muikkupottuo entiseem malliin.

Vaem mikä se on tuo muikkupottu? Ei taijja löytyö selitystä tietosanakirjasta. Se on kakspuolinen assie: muikut ja potut. Meijjän seoran keitoksiim puhheejjohtaja on hommannu potut. Jos lie emäntähi joskus avittanu niissä hommissa.

No, potut pottuina, mutta muikkuin kans se ov vielä isompi kaplakka. Niitä ku ei mennykkesäsie soaliita voe seästeä tähän kessään. Poijjat otti assiekseen hommata kalat keitokseen. Ja nehän ei oo ensimäestä kertoa pappie kyytissä, mitä muikumpyyntiin tulloo.Vaen ei se taijja ammattimiehelläkää käövvä niin yksinkertasesti, että kum pikkusev verkkoa järvelle päem puistaottaa ja sannoo, että hus Kirpistöm muikut, uikoahan urkolla verkkoon. Nyt tarvitaar roppakaopalla muikkuja! Ei veikkoset, omat niksisän ja konstisan sitä om muikunsoannissahi.. Oli miten oli, meäräpäevääm mennessä ne poijjat völöjäsivät sankkokaopalla emännille näetä hoppeakylykie. Mikähän nuilla oesi ollu eissä, jos eivät oesi onnistunu muikkuja soamaan?

Jo se om mukavan näkönen kala tuo muikku, niin sievä ja silleä. Ei siinä suomut haettoa ja ruovotki on niim pehmeät, että sem pystyy syömääm päeneej ja pyrstöneen. Ja se ku on hyvä monella laella. Sev voepi keitteä, paestoa ja suolata. On neolamuikkuo ja kitkav viisasta ja nykyjääl lähialuveen uutisetki soahaam muikum muovossa.

Tänä iltana me syömmä muikkupottuo. Iltakaovven on kokit heilunu hiki hatussa ja ohan näellä ollum muuvvan kankimieshi apuna. Nyt justiin on käsillä se aeka, että emännät rupejaa lappamaan tätä herkkuo laotasille, nakkoavat kipene voeta höystöksi ja sitte ei muuta ku eäntä kohti. Ja se on hyvveä! Sitä soapi varroa, ettei se vie kieltä mennessään. Että olokoapa höölie ja koahlatkoa pöyteä kohti!