1980-luvun alkupuolella Kuusamon kotiseutumuseolla, Irja Tammi ja Maija Alajuuma

Maija: Irja, joko se kahve ov valamista?

Irja: Elähän nyt hättiisi kuole. Teältähän tätä tulloo.

Maija: Voe mahoton, oekeenko sinä tarjottimella! Se kyllon ihan toaron.

Irja: Ei mittää toaron. Näen sitä ennem Poanajärvellä ruukattiin.

Maija: Ja juustoahi on.

Irja: Mehän paamma tämän kuppiin.

Maija: Niin tietenni ja viimmenen hitunen suuhun.

Irja: Juuvvaanni oekeen entiseem malliin, porstuon kaotta.

Maija: Vaem mitem me soamma nämä juustot, ku ei oo lusikoeta?

Irja: Nehän koajetaan tähäv vaelle ja sitte kupil laijjalla siirretään suuhun.

Maija: Minä oon ihan unneottanu tämmösen muutin.

Irja: Näen sitä enner ruukattiin.

Maija: Mitä se oli ennen se juustovvajjeoksella kuluku?

Irja: Sitä kul lähettiin atimoehin, niin sehäv vietiij juusto tulijaesiksi atimotalloon. Sitte, kul lähettiin kottiin, se atimopaekan emäntä anto juuston kottiiv vietäväksi.

Maija: Ei kuitenkaa sitä sammoa juustoa. Kävitkö sinä koskaa Tavajärvellä atimoessa?

Irja: Kävimpä hyvinni. Kerran kul lähettiin ukij ja mummun kans Aettakumpuun, niim mummu taevasteli, että laolaakohan tuo kunnien kukko siinä Selekäjoella. Minä ahveerasin, että mikä se kunnien kukko on.

Maija: No mikä se sitte oli?

Irja: Se tarkotti, että onnistuukohan tuo Selekäjoen yli meno. Se ku oli kevähhölseen aeka. No, onnistuhan se.

Maija: Se kunnien kukko laolo.

Irja: Niin se teki.

Maija: Minulla om parraeten jeäny mieleen se kun talavella hevosella ajettiin atimoehin. Siinä kun hupussa kuunteli sitä tiukuin helinätä ja reij jalasten narinata, kuulosti siltä kur reki kulukisi toakseppäen. Veltin alla rupesi nukuttamaan. Sitte ku oltiim perillä, jalakoja mahottomasti pisteli ämmän neoloella.

Irja: Kyllä niitä atimovieraeta pijettiin hyvänä.

Maija: Minkälaesie ne vierasruuvvat oli?

Irja: Vasikallihatuvvinkie sitä keitettiij ja Aettakummussa ne paesto niitä suurie siikoja. Jäläkiruokana oli usseinni uunissa paestettu riisipuuro ja viskusoppa.

Maija: Mitä ne oli ratulat?

Irja: Ne oli kihlajaeset. Ennen ei aena ruukattu pitteä häetä. Lahjat annettiir ratuloessa. Sinne kututtiiv vieraeta ja niitä rahteerattiij ja jos lie joskus ollu miestä väkevämpätähi. Sitte kun tanssit alako, penskat komennettiim poes jalloesta.

Maija: Pijitkö sinähir ratulat?

Irja: Em pitäny. Sillor ruukattiin jo pitteä häetä.

Maija: Kerkisitkö sinä ennen sottoa käövvä huppujuhlilla?

Irja: Enhäm minä kerinny ja se minnuo oj jeäny natkuttamaan.

Maija: Mutta muistatko sinä, kun nuoret sinne laettaosivat?

Irja: Muistam minä. Tyttäret teettivät uuvvet läningit, kuka karttuunista, kuka pumpulista. Mitä lie ite kuhi sattunu soamaan. Ja hälläkoukulla laettovat itelleen kiharat ja nivejata hivvaottivat noamaan. Niitä jalakineita oli monellaesie; toesilla oli marssikengät ja muutamilla pitkävartiset naohakengät, joeta sanottiim mustiksi kengiksi. Sittehän ne tuli muutiin semmoset pitkävartiset kinttaat tyttärillä. Ja se markkinakuvassa käönti oli tärkeä. Moni se näellä reissuilla löyti itelleen kaverin.

Maija: Niitä vanhoja markkinakuvvie oom minähi nähny.

Irja: Vaen tiijjätkö sinä, mitä ovat sirpin kampijaeset?

Maija: En oo koskaa kuullukkaa.

Irja: Katohan, kun alako syksyllä elolleikkuu loppuo, emännäm piti varraotuo, että kahvepöytä ov valamiina leikkuuväelle, kampanisut, juustot, kaekki.

Maija: Se oli se heinäjuusto?

Irja: Ei, heinäjuusto soatiin sillon, kun heinänteko loppu. Sirpinkampijaesie juotiin elolleikkuul lopuksi. Jos emännällä ei ollu kahvepöytä valamiina, sille pantiin sirppi kaolaan.

Maija: Voe mahoton! Ennen kaet sitä kahvet laetto ku otti semmosen teräasseen kaolaasan.

Irja: Oesi sitä monellaesta muisteluo, niin kun sehi hännävvetimen haku.

Maija: Ja lampaankerihtiet ja huppujuhlat.

Irja: Ja paementen kastelu.

Maija: Ja se kuppaos.

Irja: Kuppaostahan tehhään nykyjäänni. Vanhat konstit om parempie, kum pussillinen uusie.