Ainekset tätä tarinaa varten olen saanut haastattelemalla useita kuusamolaisia henkilöitä. Tähän liittyy myös yksi omakohtainen muisto lapsuudestani.

Entisinä aekoena kuusamolaesilla ihmisillä, niin nuorilla kuv vanhoella, on elämän tärkein sisältö ollu työnteko. Sitä om pitäny nahuta työssä heti, ku om mahasan soanu kynnyksen yli, penskasta asti.

Muutamen kerran vujessa nuori väki on kuitenni pikkuseksi aekoa heivannu sen työssä reppiymisen. Tätä on tapahtunu syksyllä mikkelin aekaan, sillon kum potut on soatu kuoppaaj ja akat pirttiin. Toenen samallaenen kohta vujessa on ollu peäsijäesen aeka, ennen kevättöetä. Sillon Kuusamon syrjäkyliltä on kerräötty kirkonkyllään. Monneenni syrjäkyllääm matkat ovat olleet mahottomam pitkie, 60–70 kilometrim matka ei oo ollu mikkää harvinaesuus. Eihän sitä oo ollu moantietä monellekkaa kylälle, eikä aotoja kulukenu. Hevoskyytillä sitä kulettiin ja mikkelikirkolle venneellä, jos sattu olemaav vesitie. Ei se apostolin kyytikää tuntematon ollu. Kinttupolokuja sitä kävellä rapsittiiv vanhat kengärropposet jalassa. Kirkonkylän lähellä nämä riisuttiij ja pantiim puun oksalle outtamaaj ja vejettiiv viinimmät kirkkokengät jalakaan.

Arvovaa sen, että piti niillä ihmisillä olla melekonen hinku peästä kirkolle. Aena ne kuulemma peäsivät. Sitä kirkollellähtöä sanottiin, että lähetääj juhlille, lähetääm mikkeli- eli peäsijäeskirkolle. Johonni aekaar ruvettiin näetä juhlie sanomaan leikillisesti huppujuhliksi. Soatto tähäj juhlan nimmeel liittyö kipene halaveeraoksem makkuohi.

Penskana minä ooj joskus katellu, kun serkkutyttäret ja -poijjat laettaosivat peäsijäeskirkolle. Voe mahoton, mikä hurakka niillä oli! Näki, että ne tosissaan outtivat sitä reissuo. Ne haki aetav vintiltä paltot ja ulsterit ja puvut, peitivät niitä ensil lumihangessa ja panivat pirtin orteen hengarit kiikkumaan, kastelivat voateharjoa veissä ja harjasivat ja rässäsivät märäv voatteel läpi. Kyllä ne viiniksi halusi ihtesäl laettoa. Minä muistan, että yhellä poijjalla oli oekeat jatsarit, muilla kippuranokkasoappaat. Soatto jollae olla pattiinitki. Naesilla oli marssikengät ja ne keänti nilikkasukav varren siihen kengäv varrensuum peälle. Yhellä serkkutyttärellä oli nappikengät. Niissä kuluki kaetaner remmi jalar rinnuksen yli ja sivussa oli nappi. Kyllähäm minnuo ihmetytti, kun se veti pitkät villasukat jalakaasan niijjen kenkäem peälle. Tottapa se oli kova pakkanej ja hevosen kyytillä lähettiin. Olihan niillä veltit ja roanut peittoena, mutta matkoa oli kuutisenkymmentä kilometrie. Ne ruukasi lähteä peäsijäeskirkolle kiirastorstaeoamuna ja tulivat viimmesenä peäsijäespyhänä poes.

Kirkolla oli isoja pirttie, joessa nämä syrjäkyläläeset yöpyvät ja muutenni kortteerasivat. Ne ruukasi käytteä aena sammoa kortteerie, kitkalaesilla oli omat käöntipaekkasan, murtovoaralaesilla ja poussulaesilla omasan. Näessä kortteeripaekoessa oli tallit, joessa hevoset oli juhlaen aijjan. Juhlille lähtiet otti evvääm mukkaasan, muikkukukkoa, rieskoa, voeta, paestettuo lihhoa, suolasiikoa ja sen semmosta. Hevosta varten oli mukana heinie, silippuja, apejaohoja ja apeloota. Kortteeripaekan emännälle tuotiin tulijaesiksi leipäjuustoa, rieskoa, kaloja ja joskus voetahi. Niitä on ollu semmosie pirttikahveloeta, joesta juhlaväki on ostanu kahvea ja nissuohi. Se on ollu semmonem muuti, että kun kahve on juotu, kuppi pannaan kumolleen siihen vaelle ja kupim pohjam peälle markka maksuksi.

Nehän on tyttäret ja poijjat kävellä voassanneet pitkin kirkonkylän teitä ja toesijaan katelleet ja poijjat tyttärille silimeä iskeneet. Sitte joku poijjista on rohkassu mielesäj ja ehottanu jollekki sievälle tyttärelle, että lähtisitkö sinä minulle kaveriksi tuonne pirttikahvelaan. Siitä se tuttavuuvven teko on alakanu ja sitte ne on käsikynkkeä kävelleet, aenaski hämärän korvilla.

Niitähän on ollu semmosie kojuja, joesta on soanu ostoa markkinapallie, linkkuveihtie, läkkimukkie ja pitkävartisie naesten kinttaeta. Poijjat on ostanu makijaesie ja tarjonnu tyttärille. Markkinakuvassa käönti on ollu tärkeä tappaos. Jonku kerran on ollu tivolihi ja suurta ihastusta on herättäny pyörällä ajava karhu. Sitte, kun Kuusamoon vuonna 1916 tuli ensimäenen aoto, peäsivät juhlamiehet maksusta kokkeilemaan, miltä tuntuu olla aoton kyytissä. Suojeluskunnaj ja työväentalloella om pijetty juhlaen aekana tanssie, päevätanssiehi.

Yöpyminen sitte on ollu oma lukusan. Pirtin lattijoelle on tehty levveät siskompetit, miesten petit toeselle ja naesten toeselle puolelle, peät vastakkaen. Jollae on ollu oma lakana mukana, ja se on nukkumaam mennessä pannu sem peäsäm peitoksi, menny huppuun. Tällä laella se on soanu kipene yksityisyyttä. Usseir roanu eli soali on korvannu lakanan. Illaj ja yön kulluissa sanotaaj joskus nukkumapuolten ja paekkaem menneen sekasi. En tijjä, onko tämä enempi seäntö kum poekkeos. Mullon syytä uskoa, että on ollu palajo niitähi, jotka on säelyttäny sen yksityisyytesän siellä hupun alla. Juohtunekko huppujuhla-nimi tästä yöpymiskäötännöstä.

Huppujuhlilla perimmältään on ollu tärkeä sosijaalinem merkitys. Ensinnäe se on katkassu raskaan työruppeaman. Ihmiset om peässy tavallisista kotiympyröestä toesiin ympyröehin. Pitkäem matkaen takana asuvat ihmiset ovat tavanneet toesten kylläen ihmisie ja tutustuneet niihin. Uusie ystävyyssuhteita on solomittu. Sitte on soattanu alakoa kirjeevvaehto, kuka tietää vaekka seorustelu, joka parraassa tappaoksessa oj johtanu myöhemmir ratuloehij ja vihille mennoon.

Hyvin tärkeä assie on ollu tievon kuluku. Ku ei ollu ratijoeta ja lehtiehi tuli harvakseltaan, uutiset kulukivat ihmistem mukana suullisina kertomuksina. Kun kirkolla tavattiin, sitähär ruvettiin kyselemääj ja kertomaan kuulumisie. Siinä käsiteltiiv vujentulot, kalansoaliit, terveövventilat, syntymät ja kuolemantappaokset, ihan kaekki. Korvat om pijetty tarkasti aoki ja kuunneltu, mitä missäe paekassa om puhuttu. Sitte on takitilleen kotimiehille muisteltu. Jos muisteliella on ollu kipenettää supliikkie, se ov värittäny näetä kertomuksie ja joskus soattanu vielä lisätä omijaan. Näen on tieto kulukenu.

Tarkemmin ajateltuna huppujuhlat eivät nimestään huolimatta oo mitkää humpuukijuhlat ollukkaa.