Kalevalajuhlassa Kirkonkylän koululla vuonna 1989. Mukana olivat opettajat Aili Hentilä, Meimi Mäntyniemi, Suoma Rautiainen, Riitta Virolainen ja Maija Alajuuma

Emännät: Päeveä!

Maija: Vieraetahan sieltä tulla öykäsöö.

Suoma: Lähimmä pistäömään kylässä.

Maija: Onhan siinä istuntahi. Mitästä kuuluu?

Meimi: Eipä kummempie. Hilijasta moaseotuelämätä.

Maija: Oottako tervennä ollu?

Riitta: Mahotor romuska om minnuo vaevannu monta monituista päeveä.

Aili: Ja minnuo peämporakka.

Maija: Mulla sattuu olemaav valamis kahve. Että jos ryypättäsiin. Soattaa siihem peätaotiinni aottoa.

Riitta: Se kyllon ihan toaron.

Suoma: Toarompa hyvinni. Ruveta nyt tämmöstä akkalaomoa rahteeroamaan.

Meimi: Minähi juuri lähtiissä joen kotona.

Aili: Minä se kyllä soattasin kupin ryypätä.

Riitta: Niin no, ei kaet se niin kupim peälle oo mullakaa.

Suoma: Nehän on niim pienie nuo kupit nykyjään, että jos minnäe.

Meimi: Jos sulla sitä hörötintä siinä pannussa on, niin koajahan mullekki.

Maija: Sitähäm minähi, että ei sitä talosta lähetä suuta muuttamatta. Minä vaem pikkusel lisseäm pöönie tähän, ettei ihan hoaparanta näö. Vieläkö teillä ruukataam panna suoloja kahveen?

Aili: Ei veikkonen, ne om menneitä aekoja ne.

Maija: Jospa minä tästä koatelen. Ottoahan nyt ja pankoa sekkaan.

Riitta: Ompa hyvän näköstä juustoa. Kuka lie tehny?

Maija: Tämä on kaopasta ostettuo. Vaen ennen sitä tehtiin juustot ite. Vieläkö se Raotijaesen emäntä osovaesi juuston tehä?

Suoma: Voe veikkonen, se kyllä tapahtusi. Otetaan sankollinen lypsylämmintä maetoa.

Aili: Niinkö mahottomam palajo?

Suoma: Issoa juustoa varten iso sankollinen. Siihem pannaan kipene suoloja ja makuvettä eli juoksutinta ja peitto sankom peälle ja niin outetaan, että se juoksoo. Sitte sitä vähäsen hoalistetaaj ja varovasti aletaan hämmennellä ja siitä alakaa hera erota. Juusto kerätään astiem pohjalle ja nostetaan kahenkäen kans juustokannelle ja kun se oj jeähtyny, paestetaan avotulen eissä.

Maija: Ja lämminnä se om mahottoman hyvveä. Vaen ei sitä ennev vanhaan ollu joka päevä juustoa pöyvvässä.

Suoma: Mitästä hulluja. Pyhän aekaan sitä oli ja sitte kun kävi vieraeta.

Maija: Ottoahan siitä sitä kaperrusta.

Meimi: Nämä sinä vissiin oot ite leiponu.

Maija: Niin oon. Nämä ovat tavajärveläesie. Riitu, sinä se ossoat tehä hyvät kampanisut. Miten niitä ennen Kylymäläesessä tehtiin?

Riitta: Höppövoehin ne tehtiin. Nykyjääm minä ruukoan tehä oekejaav voehin. Pikkusem paan sokerie ja piimähän se tulloo nesteeksi ja suutalla kohotetaan. Suuta- ja jaohomeärä on tärkki. Niitä pittää sattuo sopivasti. Eikä taekinata pie liikoa vaevata.

Suoma: Kiitoksie palajo kahvesta. On se tuo ruokahuusholli palajo muuttunu entisestä.

Aili: On se. Ennen syötiil lohkopottuja harva se päevä.

Meimi: Ne potut keitettiin kuorineen, eikö vaen?

Aili: Niin, virutettiin hyvästi ja halakastiin kaheksi, eli lohkottiin, suoloja rivvaotettiin pikkusej ja niin keitettiin.

Riitta: Sehän tehtiin voekasti ja pottu otettiin käsin siitä kuoripuolelta, kastettiin siihen kastiin ja sisus puristettiin suuhun.

Maija: Siinei hoarukoeta ja veihtie isommasti tarvittu.

Aili: Ei tarvittu.

Maija: Harmilan ämmi, miten se sinä tuor rieskan teet? Minä ooj joskus soanu sitä maestella ja se ku ov viesselätä.

Meimi: Mullon omat konstini. Soataj joskus kirjottoa sulle resätin, niin sattuu justiin eikä melekeen.

Maija: Oottako te marjasankie koskaa tehneet?

Riitta: Em minä aenaskaa.

Aili: Minä en oo elläessäni kuullukkaa.

Maija: Eikö teillä ruukata tehä sankie? Kahtoahan, kul leivotaan leipeä eli rieskoa, tehhään taekinasta isokokonel leipä. Sem peälle pannaam marjoja ja vähäser ripistellään sokerie ja laijjat keännetääm marjaem peälle ja sitte paestetaan niin kul leivät konsanaan.Se om marjasankie.

Suoma: Eikö se oo kukkoa?

Riitta: Marjakukkoa se meillä on.

Maija: Niiton näköjään eri kylillä eri nimmie sammoella asijoella.

Meimi: Niin kuulostaa olovan.

Suoma: Eiköhän tässä pie ruveta hoalaomaan kottiim päen.

Maija: Mihin se nyt semmonev votakka on?

Riitta: Ruuvval laettoon. Isäntä tulloo kohta pöllimetästä.

Aili: Navettatöellehän tässoj jouvvuttava.

Meimi: Ja kaksihan sitä ov vieraalla tappoa: tulla ja lähteä.

Maija: Olihan tuo mukava, kum pistäösittä. Tulukoa vastahi!

Emännät: Hyvästiv vaej ja oekeem palajo kiitoksie.

Maija: Hyvästi, viekeähän terveisie!