Onko kultoa Kuusamossa?
Rikkaovvetko rintamaella?
Kuuset ne om meijjän kultoa,
hoppeata huojuvat hongat.
Hilla kukkii korpimaella,
mustikka mäkirinteessä.
Järvet kiiluu kirkkaena,
joet vappaena juoksoo.
Tuuli puhhuu tunturilla,
voaral laella vappaos
ahveerata, ihmetellä,
laoloa, olla laolamatta,
kuulla kun kuret muuttaa,
nähä ihmisen aherrus.
Tämä se on meille tärkeätä.
Eikö tässä oo nokko kultoa?

Murre, kuten kieli yleensäkin, muuttuu ja kehittyy aikojen saatossa. Kuusamon murretta sellaisena, kuin minä sen lapsena opin, ei puhu nykyisin enää kukaan. Omakin puhetapani on muokkautunut yleiskielen suuntaan. Silti Kuusamon murre on säilynyt korvan juuressa näihin päiviin asti. Murteen vaaliminen alkoi tuntua tärkeältä 1980-luvulla. Samoihin aikoihin aloin toimia aktiivisesti Paanajärvi-Tavajärvi-seurassa, jonka keskeisenä tavoitteena on kotiseutuperinteen säilyttäminen ja tallentaminen. Vuonna 1995 julkaisin Kuusamon kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan tuella murretarinakirjan Moksi moksi Kuusamoksi. Murrerunovihko Koesta jalon, käestä pittäen ilmestyi omakustanteena vuonna 2001.

Murre on nimenomaisesti puhuttua kieltä. Kielitieteilijöillä on omat tapansa ilmaista puheen vaikutelmaa. Kuusamon murteen tutkijoista tunnetuin on J. Juhani Kortesalmi. Hänen lisäkseen Kuusamon murretta ovat tutkineet professori Alpo Räisänen (Kainuun murteiden äännehistoria 1, 1972) ja Paul Nyberg (Äänneopillinen tutkimus Kuusamon murteesta, 1913).

Murretekstieni kirjoittamisen taustalla ovat itse laatimani säännöt. Pyrin tuomaan esille Kuusamom murteem piirteitä siten, että luettavuus säelyy. Kuusamoksi loavoajalle maa on moa ja taivas on taevas. Kuusamolainen osovaa meäräellä, mennöö ja tulloo, välillä jeäpi ahveeroamaan ja sitte alakaa toas surutta peästellä.

Tämä tekstikokonaisuus sisältää muutamia tarinoita kirjasta Moksi moksi kuusamoksi, ennen julkaisemattoman tarinan kuusamolaisista huppujuhlista, sekä sananlaskuja, joita olen lapsesta lähtien kuullut Kuusamossa vilijeltävän ja joista käytän nimitystä sanampaokaoksie. Tämän tekstin alussa oleva runo on kirjasta Koesta jalon, käestä pittäen.