Nykypäivän Kuusamossa käy vuosittain yli 600 000 matkailijaa. Mahtuu siihen joukkoon monenlaista kengänkuluttajaa kelohuvilan laskettelijajupista ja tietokoneella ostoksensa tilaavasta liikemiehestä reppuselkäiseen patikkamatkalaiseen. Kuusamo koetaan eksoottisena, mutta mahtaako silti paikkakunnan todellisuus heille olla läheskään yhtä erikoinen kuin menneisyyden matkaajille.

Kuusamoa tekivät muualla Suomessa tunnetuksi täällä käyneiden matkailijoiden kuvaukset. Eräs varhaisimpia kertojia on Mimmi Sahlberg, joka vuonna 1873 oli Kuusamossa häämatkalla miehensä hyönteistieteilijä John Reinhold Sahlbergin kanssa, jolle matka oli myös apurahan turvin myönnetty tutkimusmatka. Mimmi herätti paikallisissa ihmisissä hämmennystä esiintymällä välttämättömässä suojavarusteessa – miesten housuissa – ja itse puolestaan hämmentyi majatalojen hygieniasta. Kun hän valitti, että viilikupissa oli roskia, niin emäntä saattoi tokaista: ”Kah, puhtaita poronkarvoja.”

Tuokiokuvia matkan varrelta

Vuonna 1892 ilmestyi Kuusamossa syntyneen Santeri Ingmanin (Ivalo) kirja Tuokiokuvia matkan varrelta, kansitekstissä Tuokiokuvia Kuusamon matkalta. Ingman kertoo tapaamistaan ihmisistä ja vaikutelmistaan Rukatunturilla, Kitkalla, Oulangalla ja Paanajärvellä.

Samana vuonna kun Ingmanin kirja ilmestyi, ikuisti Paanajärven maisemia Akseli Gallen-Kallela, joka vaimonsa ja pikku tyttärensä kanssa viipyi maalausmatkalla heinäkuusta lokakuuhun. Vaikka maisemat herättivätkin ihailua, Mary-vaimoa järkytti asukkaiden köyhyys. Järkytys oli varmaan myös karhun raatelema mies, jonka haavoja hän lääkitsi. Paanajärven paimenpoika -maalauksen työn äärestä heidät yllätti Kauko-Karjalan matkalla ollut Louis Sparre, joka omassa Kalevalan kansaa katsomassa -kirjassaan muistelee: ”Me hiivimme varovasti lähemmäksi, meitä ei huomata, ja maata pitkin ryömien pääsen aivan Gallenin viereen ja lyön miestä olalle. Sanaton hämmästys, ja sitten veljellisiä syleilyitä.”

”Täräyksellä” Kemistä Kuusamoon

Erikoisimpia ja nykypäivän lukijallekin herkullisimpia matkakuvauksia on Arvo Emil Korhosen vuonna 1895 nimimerkillä Arvo K. julkaistu Veneellä poikki Suomenniemen, joka kuvaa kolmen nuoren miehen omalaatuista, urheilusuorituksenakin melkoista matkaa. Nämä nuoret opiskelijapojat päättivät Oulusta lähteneinä matkata yhdellä ja samalla veneellään ”Täräyksellä” Kemistä Rovaniemen, Auttin, Posion, Kitkajärven ja -joen kautta Paanajärvelle ja sieltä takaisin Kuusinkijokea ylös, järvialueita ja jokia pitkin Kuusamon kirkolle ja lopulta joko Iijokea tai Oulujokea pitkin takaisin Ouluun. Monenmoista koettelemusta ja kommellusta matkaan sisältyi, kun koskenlasku oli opeteltava alkeista lähtien, tukkisumat täyttivät kulkuväylät, venettä piti milloin kantaa, milloin vedättää hevosella ja paikallisilla asukkaillakin oli varsin hatarasti neuvoja edessä olevista seuduista.

Oastustakin oli...

Matkaa suunnitteleville alkoi olla ja opastustakin etukäteen. Vuonna 1895 ilmestynyt Suomen Matkailijayhdistyksen Suomi-matkaopas, jonka oli toimittanut tohtori August Ramsay, tietää jo kertoa:

”Kuusamon laaja pitäjä ––– on epäilemättä ihanimpia ja näkemistä ansaitsevimpia seutuja maassamme. Sellaista matkustajaa, joka ei ole tottunut mitään puutetta kärsimään eikä hiukan epämukavasti matkustamaan, että kuitenkaan neuvo lähtemään Kuusamoon. Matka on näet suureksi osaksi kuljettava jalkaisin sekä myös veneellä; ei ole myöskään aina yömajaa saatavissa, vaan saa varata itsensä viettämään yön taivaankannen alla, mutta se joka ei semmoista pelkää vaan rakastaa nähdä ihanata luontoa ja ja kansan vaatimatonta elämää salomailla, ei varmaan kadu lähteneensä Kuusamoon.”

Tämän jälkeen seuraa sitten ohjeita, mitä kautta kannattaa matka tehdä, mihin aikaan vuodesta ja mitä on välttämätöntä nähdä. Ramsay oli tainnut tutustua nuorten venematkailijoiden kokemuksiin, sillä hän tietää mainita ”tuon jokseenkin suuren, mutta vesikulkuun sopimattoman Kuusinkijoen”.

Geologiaa tutkimaan

Seuraava matkalainen, jonka tapaamme, on Severi Alanne, joka vuonna 1902 kertoo toverinsa kanssa Kuusamon alppimaahan tekemästään muutaman viikon kestäneestä geologisesta tutkimusretkestä. Matkakohteina olivat alueen tunturien lisäksi kylät ja nähtävyydet. Matkanteko oli hiukan nykyaikaistunut, sillä toinen toveruksista kulki polkupyörällä, toinen kyytihevosella, jonka saanti tosin monta kertaa oli työn takana. Huhu Kiutakönkään kauniista koskesta oli saavuttanut matkaajat ja sitä piti päästä näkemään.

Suomen matkailijayhdistys ja Kuusamo

Suomen Matkailijayhdistyksen vuosikirjan aiheena vuonna 1931 oli ”Peräpohja, Kuusamo, Etelä- ja Länsi-Lappi”. Kuusamoa käsiteltiin peräti kolmessa artikkelissa. J. E. Rosberg vertailee keskenään Peräpohjan, Kuusamon ja Etelä-Lapin maisemia, tunturimaisemia ja ihmisiä. Kuusamolaisia ja kuolajärveläisiä kuvataan:

”Sanotaan kansan sillä puolen olevan suurelta osalta lappalaista alkuperää, mutta minne lappalaisennäköisyys on hävinnyt, ei voida päätellä. Asukkaat ovat sangen pienikasvuisia – Suomen lyhyintä väkeä –, mutta juurevia kuin tervaskannot. He ovat monesti vaalea- tai punatukkaisia, tarkkoja erämaantuntijoita, ihmeteltävän pystyviä selviytymään metsissä ja erämaissa, innostuneita kaupantekoon enemmän kuin työntekoon, mutta kuitenkin hieman saamattomia käytännöllisessä elämässä.”

K. S. Laurila kokee matkan Kuusamoon ja Paanajärvelle huikeasti helpommaksi kuin ennen: nyt vain loikoillaan mukavasti Pontiacin pehmeillä istuimilla ajatellen entisten matkaajien vaikeuksia – sitä selvempi vastakohta, kun hän tällä matkallaan osui tapaamaan muinaisen veneretken tekijät. Laurila pyrki haihduttamaan matkailijoiden liiallisia odotuksia. Rukavaaralle on niin helppo päästä, että vuoriston tuntua ei synny. Kuusamo ei ole alppimaisemaa eikä Paanajärvi alppijärvi. Sen sijaan napapiirin seutua ajattelevan odotukset se täyttää. Vaateliaalle matkaajalle ei Kuusamon kirkolla tai Paanajärvellä ole tyydyttävää majapaikkaa. Paras on Paanajärven Punaisen Ristin sairasmaja, johon voi sijoittaa muutaman matkustajan kerrallaan, kun majassa ei satu olemaan sairaita. Ilmari Kiannon Juokse porosein – Kuusamossa ja Kiannalla puolestaan kertoilee persoonallisia ja rehvakkaita muisteluksia.

Sveitsimäiset maisemat

Jos olivat muutamat kirjoittaajat pitäneet Kuusamon vertaamista Sveitsiin liioilteltuna, niin Aaro A. Nuutinen ei kainostellut antaa 1932 ilmestyneen kirjansa nimeksi Suomen Sveitsissä, alanimekkeenä Kesäkuvaus Kuusamosta, perustelunaan, ”ettei Suomessa ole sveitsimäisempiä maisemia, ainakaan niin läheltä asutuskeskuksia ja rautateiden päätepaikkoja”.

Katso myös

Katso myös (ulkoinen linkki)