Tuo Suomen kansalla muistossa oleva vuosi 1890 oli siinä suhteessa merkillinen, että silloin alkoi nuo surulliset sortovuodet. Tämä oli kansallemme sellainen sysäys, että se karisti unelijaisuuden pois kansan silmistä ja pani sen vilkkaaseen elämän toimintaan. Silloin alkoi kansallisen herätyksen suurtyö, mikä ulottui toisille yhteiskunnallisille toiminta-aloille, silloin alettiin myös kansallistaloudellisen kehityksen kohottamiseksi työskentelemään kaikenlaisilla yhteistyön muodoilla. Näiden maininkien johdosta on Kuusamon maalaisseurakin syntysanansa saanut, ja on lähtenyt varsinaista toimintaansa alottamaan asianmukaisilla vahvistetuilla säännöillään vlta 1900.

Ohjelmakseen seura on ottanut työskentelyn maataloudellisten, kunnallisten ja sivistyksellisten aatteiden levittämisen, esitelmien, keskustelukokouksien ja kirjallisuuden kautta, toimeenpanemalla näyttelyjä, kilpailuja, viljelys- ja työkalujen kokeilujen kautta, kun myöskin hankkimalla jäsenilleen neuvojia ja kiertäviä opettajia, sekä perustamalla maatalouskirjastoja. Vielä hankkimalla yhteisostoilla siemeniä, apulantoja, työaseita ja siitoseläimiä y.m. tarvittavia etuja. Seuran tarkoitus on vielä ottaa tietoja edullisista osto ja myyntipaikoista; sekä kehittää muitakin maatalouden edistyksen toimintamuotoja, niinkuin osuuskassojen ja kauppojen perustamisia y.m.

Se, minkä maalaisseura on kyennyt näin sisältörikasta ohjelmaansa toteuttamaan ei ole suuren suuri, mutta sellaisenakin, sentään merkittävä muistoon. Siitä muutama sana.

Seuran ensimäisen johtok. muodostavat seuraavat henkilöt: kirkkoh. A. Valtavaara puheenjohtajana, metsänhoitaja M. Korhonen kirjurina, jäseninä tall. K. V. Vaarala, nahkuri K. Vendelin, räätäli J. Brännholm ja tal. T. Ilmola. Jäseniä oli kohta 64.

Esimiehinä on seurassa toiminut kirkkoh. A. Valtavaara v. 1900-1, J. Toivola v. 1902-3, mäkit. L. Säkkinen v:sta 1904–1912. Johtokunnassa on ollut paitsi edellämainitut myös lukk. H. Määttä, kirkonvartia J. Ronkainen, katek. A. Salovaara, tal. S. Korhonen, T. Toivola ja S. Aikkila ja neuvoja K. Koivunen kirjurina.

Kokouksia on seura koko 11 v. toiminta ajalla pitänyt kaikkiaan 49, siis lähes 5 vuotta kohden: v. 1912 pidettiin 6 kokousta.

Seuran toiminnan järjestämiseksi jaettiin v. 1902 seuran alue 5 eri piirialueeseen, kuhunkin valittiin piirimies, joiden tarkoitus oli levittää Pellervo lehtiä ja ottaa vastaan yhteisostotilauksia y.m. auttaa ja edistää seuran tarkoituksia. Tämä piirijako uudistettiin vielä 1904.

Yhteisostoja on tehty useina eri vuosina. V. 1903 ostettiin ruisjauhoja 40,300 kg. ja v. 1904 90,000 tehden rahassa 14,580 mk. sen lisäksi apulantoja, heinän- ja juurikasvien siemeniä, tehden yhteisosto sinä v. 16,763 mk.

Ei sitten ole juuri suurempia yhteisostoja tehty kun vuonna 1907, jolloin ostettiin apulantoja 2,200 kg., v. 1908 myös apulantoja pienempi määrä ja v. 1909 ostettiin apulantoja 4,500 kg. Jauhojen ja siemenien tarpeet on sittemmin välittänyt osuuskauppa. Seuran toimintaa on rahavarojen puutekin osaltaan laimeuttanut. Ainoa varsinainen tulo on ainoastaan ollut kannetut jäsenmaksut joita ei ole ollut 30 mk. vuotta kohden. Talousseuralta on seura saanut varsinaisia raha avustuksia ensi kerta v. 1905 100 mk. myöhemmin lähes 200 mk. vuotta kohden. Siitä on käytetty maanviljelyksen edistämiseksi kilpailujen muodossa. Ensimäinen kilpailu pantiin toimeen v. 1905 juurikasviviljelysalalla mutta laimean osanoton vuoksi voitiin jakaa palkintoina ainoastaan 45 mk. v. 1906 pantiin toimeen lannanhoito kilpailu, jolloin palkinnoiksi jaettiin 150 mk. Edelliseltä vuodelta käyttämättä jäänyt 52 mk. käytettiin kyökkikasvien kilpailuun, josta se keväällä lahjoitettiin 10 mk. edestä osanottaville siemeniä. V. 1907 pantiin kilpailu toimeen lantahuoneitten ja ajan mukaisten makkien rakennusalalla ja jaettiin 13:sta palkintoa. Kun tämä huomattiin olevan suurena tekijänä maatalouden edistys kulussa niin jatkettiin tätä kilpailua vielä v. 1908 yhtä hyvällä menestyksellä. Näin tuli laajassa seurakunnassa sinne ja tänne ajanmukaisempia makki- ja lantahuoneita, muille malliksi ja esimerkiksi.

Jo v. 1909 muutettiin kilpailujärjestelmä karjatalouden alalle. Sen edistämiseksi pantiin kilpailu ajan mukaisten navettain rakentamisessa ja sisustamisessa, joista 26 osanottajasta palkittiin 14:sta samoin koelypsy kilpailu, johon osaa otti ainoastaan 8.

Maalaisseuran toimesta v. 1904 saatiin valtioneuvos K. H. F. Furuhjelm vainajan lahjoitusrahastosta 500 mk. lahja, jolla ostettiin ajanmukaisia maanviljelyskaluja, jotka ovat kunnan huostassa. V. 1909 saatiin talousseuran ja P. S. Hevossiitos- ja karjanjalostusyhdistysten avustamisella toimeen maanviljelys- ja karjanäyttely, mikä paikallisiin oloihin nähden onnistui tyydyttävästi.

Seura on saanut myös oman kirjastonsa, joka nykyään sisältää maatalouden ja sen eri ammattipuolia käsittävää kirjallisuutta noin 30 nidettä.

Seuran jäseniä nykyään on vakinaisia ainoastaan 26 ja vuotuisesti kannattavia jäseniä ei aina ole niinkään monta, mikä puolestaan todistaa ettei maanviljelijät vielä ymmärrä seuraansa ja yhteistyön tarpeellisuutta siinä. Seura on yhtynyt jäseneksi Talousseuraan ja metsänhoitoyhdistykseen ”Tapioon” v. 1909. Tässä on pääpiirteisesti seuran tähänastisesta toiminnasta. Niinkuin alussa jo mainitsin, vähän on se ehtinyt saada aikaan, lyhyt on ollut se askel minkä se eteen otetussa ohjelmaa taloudellisessa edistystyössä on kyennyt eteenpäin astua, mutta toivottavaa olisi että se toisella 10 v. työ ajalla taloudellisessa edistyössä voisi pitemmälle ehtiä, se asia tietysti riippuu jäsenistä, seura ei paljaalla nimellä elä, – se tarvitsee jäseniä ja innokkaita. Toivotaan että maanviljelijät ottaisivat seuran omakseen, liittymällä jäseniksi, samalla tulisi liitetyksi yhteistyöhön yhteisiä periaatteita ajamaan, sekä samalla olemaan taloudellisen elämän taistelussa toisiansa tukemassa ja auttamassa.