Vanhastaan ovat kuusamolaiset tunnetut kauppahenkiseksi kansaksi. Jo paljon ennen kuin varsinaiset maakauppias-olot tulivat maassamme järjestetyiksi, löytyi täällä rahvaanmiehiä, jotka harjoittivat kauppaa muun toimensa ohella. Semmoisia mainittakoon Kustu Ervasti ja Olli Kemiläinen Poussunkylästä. Tavaransa kuljettivat he Vienasta, vaan tavaravarasto ei suinkaan ollut kovin monipuolinen. Pääasiallisesti sen muodosti jauhot, ryynit, pellavat ja hamput, eikä tavaran vaihtokaan ollut kovin suuri. Kansa eli vaatimatonta elämäänsä erämaissa, tarpeet olivat vähäiset ja harvalukuiset, nautintoaineita ei tunnettu, ei kaivattu. Joku venäläinen prenikka kotiväelle tulijaisiksi, siinä kaikki.

Pitäjän pohjoispuolella harjoittivat kauppaa ruotsalaisilla tavaroilla Matti Aartola ja Matti Pernu. Ympäri pitäjän he ostelivat varsinkin viimemainittu voita, jota kuljettivat aluksi Ruotsiin ja sittemmin , hinnan alettua, Norjaan, viipyen noilla kaupparetkillään kuukausmääriä ja tuoden tullessaan kaikenlaista rihkamaa, muun muassa kahvia ja sokeria. Näitä ostamiaan tavaroita he kuljettivat juhlain aikana kirkonkylään kaupaksi yleisölle . Monta seikkailua oli Matti Pernu noilla pitkillä matkoillaan Ruotsiin, Norjaan ja hämeeseen, josta omalla hevosellaan kuljetti Kuusamoon kaupaksi pellavia ja hamppuja, saanut kokea ja niistä vanhus vielä loppuijällään mielellään jutteli. Monesti oli tullimiestenkin kanssa ollut tekemisissä. Vaan molemmat aikanaan kokosivat melkoisen omaisuuden tuolla kaupankäynnillä. Kerran oli Pernu omalla hevosellaan kuljettanut poronpaisteja aina Tampereelle asti, vaan hinnat olivat niin huonot siihen aikaan ettei hän tahtonut ylimaan tavaraa sinnepäin viedä sen jälkeen.

Aikanaan on Kuusamossa pidetty jonkinlaisia markkinoita Kantoniemellä. Sinne saapui muutamia Oulun kauppiaita mukanaan kahvit, sokerit, tupakat ja muut ylellisyystavarat ja osalla vaatetavaraakin. Vanhat miehet vielä muistelevat pyylevää ja puheliasta Matti Nylanderia, joka tavaroineen saapui Oulusta ja vei mukanaan ruplat ja markat ylimaalaisilta. Markkinoille saapui myöskin suuri joukko Vienan-karjalaisia mukanaan kaikenlaista kauppatavaraa, pääasiallisesti vaatetavaroita ja hamppuja. Ja kuormansa he täyttivät paluumatkalle linnuilla, taljoilla, kaloilla ja metsänriistan nahoilla, joita ostelivat ja vaihtelivat tavaroillaan. Oulun kauppiaat eivät silloin vielä älynneet vaihdoskauppaa tehdä. Venäjältä tuotujen tavarain takia oli tullipaikka sijoitettu Kantoniemelle.

Paitsi edellä mainittuja harjoittivat pienemmässä määrässä kauppaa, vaikka ei suinkaan huonolla tuloksella, Herman Likoniemi, Ulla Vanttaja ja Taneli Kaitera.

Varsinaisen maakaupan alkoi kuitenkin noin 45 vuotta sitten Juho Turpeinen, joka avasi kauppapuotinsa ensin Kelan talossa ja rakensi sittemmin itsellensä oman pienoisen kauppatalon, vaan muutti sittemmin Ouluun kauppiaaksi. Nyt alkaa ilmestyä kauppias toisensa perään. Aappo Posio, Matti Ronkainen ja metsäntarkastaja Antti Korhonen lyöttäytyvät liikealalle toiveilla saada vähällä vaivalla kullat kukkaroonsa pullistamaan. Vaan pian tulivat he huomaamaan, ettei liikealalla suinkaan ole kaikki päiväpaistetta, vaan sillä on varjonsa ja vaaransakin ja lopettivat ennen pitkään kauppansa.

Tavallansa uuden aikakauden Kuusamon liikealalla alkaa täältä kotoisin oleva Antti Pitkänen, joka käyttäen hyväkseen paikkakunnalla runsaasti saatavia luonnontuotteita ryhtyi suuressa kaavassa niiden ostoa ja myyntiä välittämään. Metsät kuhisivat täynnänsä lintuja, lohta ja siikoja pyydettiin hyvällä menestyksellä talviaikanakin lukuisista järvistä ja porolaumat olivat suuret. Ollen alussa ainoana kauppiaana kirkolla ja antautuen suuresta määrästä ylimaan tavaroita ostamaan, kohosi hänen liikkeensä melko suureksi ja nautti Pitkänen aikanaan niin suurta luottamusta, että moni toi hänelle säästörahojaan ikäänkuin pankkiin talletettavaksi. Sen ohessa ryhtyi hän paikkakunnan talollisilta ostelemaan metsiä ja tiloja. Kun siihen aikaan ei vielä paikkakunnalla älytty sanottavaa arvoa panna metsille, sai Pitkänen laajat metsäalat haltuunsa aivan polkuhinnalla. Metsänostajia ei vielä kulkenut Kuusamossa, eikä tukkilaisten kirveen iskuja oltu kuultu näillä saloilla, jonkatähden talolliset olivat ihmeissään, kun semmoisellakin tavaralla kuin metsä oli, sai jotakin. Liikkeen parhaallaan ollessa omisti Pitkänen miljoonia, jos olisi kyennyt laajat asiansa hoitamaan. Vaan elämänsä viime vuosikymmenellä oli hän asiansa huonon hoidon tähden pakoitettu polkuhinnasta myymään kerta toisensa jälkeen ja muut niittivät sadon Pitkäs-vainajan kylvöstä.

Ovela liikemies oli Pitkänen aikanaan ollut, eikä häneltä suinkaan asioimisneroa puuttunut. Kerrankin oli hän, oman kertomuksensa mukaan, vienyt kymmeniä kuormia lintuja Ouluun. Sattui silloin niinkuin usein vieläkin sattuu pitkät suojailmat keskellä talvea tulemaan ja nyt joutui hän purkamattomien kuormainsa kanssa pakkasia odottamaan. Joukossa oli paljon jo sulan aikana ostetuita siivekkäitä, muun muassa kokonaista kahdeksan kuormaa kirjavia riekkoja, jotka rupesivat kartanolla niin pahasti löyhkäämään, että haju herätti poliisin huomiota. Kerraten tarkastama kuorma ja nuo 8 riekkokuorma määrättiin huomen aamuna haudattavaksi hietajerelle. Vaan yön pimeydessä valjastutti Pitkänen hevoset ja niin mentiin suoraa päätä Tornioon näiden epäiltyjen kuormain kanssa. Matkalla keli pakastui ja niin saapui hän määräpaikkaansa kuormineen. Saapui sitten melkein kohta ostaja, eräs ummikko, vasta alkava ruotsalainen liikemies tulkkineen paikalle. Ruvetaan kauppaa hieromaan ja sovitaankin pian. Vaan kun ruvetaan riistaa tutkimaan, ihmettelee ostaja että melkein kaikki metsäkanat ovat kirjavia. Pitkänen, joka kohta oli huomannut että oli vasta alkavan miehen kanssa tekemisissä, sanoi tulkille, joka herransa sanat oli kertonut, ettei semmoisen miehen pitäisi linnunostajaksi ruveta, joka ei lintuja edes tunne. Sanohan isännällesi että nämät ovat niitä tuntuririekkoja, jotka aina ovat kirjavia; eikö hän ennen niitä ole nähnyt? Kun tulkki taas selitti herrallensa tämän, näytti hän päänsä nyökkäyksellä ilmoittavan asian oivaltavansa. Saatuaan kauniit rahat taskuunsa, ei Pitkänen sanonut kauan Torniossa viivytelleensä ja lisäsi, ettei hän sen koommin sitä ostajaa enään tavannut, sillä taisi mies lintukaupat uskoa sillä ensi yrityksellä.

Samaan aikaan kuin Pitkänen kirkonkylässä laati kauppojaan, oli J. H. Raistakka Posion kylästä alkanut suuren välitystoimensa ylimaantavaroilla. Ostaen suuret määrät poronlihoja ja taljoja, kuletti hän ne Ruotsiin, josta toi sitten kaikenlaista tavaraa myydäkseen niitä kotonaan Posiolla ja juhlain aikana kirkonkylässä. Hän osteli myöskin aikanaan useita tiloja ja metsiä ja laski näitten kauppojensa kautta vakaan pohjan sille liikkeelle, jota hänen poikansa isän kuoltua jatkoi ja joka vielä J. H. Raistakan nimellä on voimassa. Kauppa muutettiin noin 32 vuotta sitten kirkonkylään, vaan vielä entiselläkin kotipaikalla Posiolla löytyy tavaraa saatavana.

Vähän myöhemmin avasivat S. H. Ervasti ja Eljas Karvonen sekä Heikki Mustonen liikkeensä kirkonkylässä. Niistä on S. H. Ervastin liike jatkunut tähän aikaan saakka.

Seuraa sitten järjestyksessä K. G. Haatajan ja J. H. Jaakkonen, joista edellinen on vielä voimassa, vaan jälkimmäinen teki aikanaan vararikon.

Verrattain myöhemmältä ajalta ovat Paavo Ahavan ja veljesten J. & T. Ahavan liikkeet ja kaikkein nuorin Kuusamon Osuuskauppa, jonka synnystä taas voimme, katsoen siihen suureen jäsenlukumäärään ja kannatukseen, minkä liike heti alussa saavutti, lukea uuden ajanjakson Kuusamon liikesuhteessa alkaneen.

Vuosi vuodelta liike Kuusamossa on paisunut. Varsin huomattavan erän kauppalaskuissa muodostaa kahvin ja sokerin myynti. Se on ylellisyystavaraa, jota viljellään niin runsaassa määrässä, ettemme likimainkaan voi Kuusamon kahvin ja sokerin menekkiä arvioida. Jo kirkonkylässä olevat kuusi kauppiasta myyvät vuoden kuluessa näitä tavaroita noin 150.000 markan arvosta. Ja kun otamme huomioon että suurin osa varakkaampaa väkeä tuovat nämätkin tavarat suoraan Oulusta, voimme arvata että kahvi ja sokeri muodostavat huiman menoerän taloudessa. Emme ole onnistuneet saamaan kaikilta kauppiailta numeroita, voidaksemme arvioida koko kauppaliikkeen suuruutta, vaan suuresti emme luule erehtyvämme, jos arvostelemme niistä tiedoista, joita olemme saaneet, maakauppaliikkeen suuruuden olevan suunnilleen noin 1 miljoonaa markkaa. Ja jos pidämme mielessämme, että ylen paljon tuodaan tavaraa Oulusta, jotka ei käy maakauppiasten käsien kautta, niin selviää meille, että kauppaliike on nykyisiin oloihin katsoen melko vilkasta. Huonot kulkuneuvot ovat siitäkin, niinkuin monta muutakin asiaa painamassa. Eikä liike-elämä voi erittäin pitkälle kehittyä ennenkuin rautatie saadaan tänne perukalle. Sitä samoinkuin muutakin yrittelijäisyyttä vaikeuttaa osalta myöskin se, ettei mikään pankki ole haarakonttoriaan tänne perustanut. Onhan täällä paitsi varsinaista kauppaliikettä monta suurta tukkiyhtiötä talvet kesät toimessa ja varmaan saisi tänne sijoitettu pankki täällä tehtävät talletukset osalleen, niin että jo tämän seikan luulisi vaikuttavan siihen suuntaan että pankinkonttori ennen pitkää saadaan Kuusamoon.

Mainita sopii Kuusamon liikeoloista puhuttaessa, että täältä oli kotoisin tuo Torniossa sittemmin asuva suuri liikemies Antti Kurtti ja että hän täällä alkoi liikkeensä hevosella kulkien talosta taloon, kaupiten pieniä rihkamiaan: tulitikkuja, nappeja ja vähin vaatetavaraakin. Vaatimaton oli alku ollut, vitjarahkeet olivat hevosellaankin ollut, vaan säästäväisyys ja liikenero yhteydessä toistensa kanssa synnyttivät lopulta suureen tulokseen. Myöskin Paavo Poropudas, joka sittemmin harjoitti suurta liikettä Pudasjärvellä, oli täällä Kuusamossa syntynyt ja astunut ensi vaatimattomat askeleet liikemiehen uralla täällä.