Miten kansanopiston perustamis-ajatus sai alkunsa

Kun Pohjois-Pohjalainen osakunta ensi kerran järjesti kansanopistokurssit Kuusamoon keväällä v. 1908, silloin kaksikuukautisiksi, saavutti tämä kiitettävä toimenpide paikkakuntalaisten puolelta yleisen myötätunnon. Oppilaita kerääntyi heti alussa yli 70, opin ja tiedon halu näytti olevan yleinen. Paikkakunnan väestö seurasi mielenkiinnolla opetusta, käyden ahkeraan tunneilla ja yleisillä luennoilla.

Kurssin päätyttyä oli yleinen ja harras toivomus, että tämän kaltaiset kurssit vielä seuraavanakin vuonna pantaisiin toimeen ja varsin voimakas herätys oman pysyväisen kansanopiston perustamisesta levisi laajoihin piireihin. Innostuneimmat perustivat heti kannatusyhdistyksen, johon jäseniä alettiin kerätä, valittiin toimikunta aatteen perille ajamiseksi. Vaikeaksi kuitenkin kävi opiston työkauden alkaminen jo seuraavana syksynä monien käytännöllisten esteiden tähden. Mutta asia pysyi kuitenkin vireillä vastaisuutta varten.

Kun sitte Pohjois-Pohjalaisen osakunnan tietoon oli ilmoitettu, millä menestyksellä sen järjestämät kurssit täällä olivat toimineet, ryhtyi se uudelleen samankaltaisten kansanopistokurssien toimeenpanoon täten ylläpitääkseen herännyttä valistusintoa. Tällä kerralla kestäisivät ne neljä kuukautta, alkaen 15 p. tammikuuta v. 1909. Tieto lähetettiin tästä Kuusamoon, missä se ilolla vastaanotettiin. Paikkakunnalla muodostettiin johtokunta käytännöllisistä seikoista huolta pitämään, kuten huoneiston järjestämistä, opetusvälineiden hankkimista y. m. varten. Johtokuntaan kuuluivat rva Sigrid Viljakkala, kauppias Paavo Ahava, talollinen Emil Korhonen, sekä näiden varamiehinä metsäherra A. Korhonen ja maanvilj.neuvoja K. Koivunen. Rva Viljakkalan poismuuton tähden valittiin hänen tilalleen rva Aura Valtavaara. Kurssien opettajiksi valitsi osakunta johtajaksi maist. Kaarlo Sovijärven, johtajattareksi Maiju Sovijärven ja opettajiksi yliopp. Lauri Hannikaisen. Opettajina toimivat tämän lisäksi kirkkoherra Antti Valtavaara, konttoristi A. Murjoma ja neiti Ida Sovijärvi.

Tammikuun 15 p. v. 1909 oli alkajaisjuhla ja sisäänkirjoitus. Karjalan kankahilta oli iloinen joukko saapunut kursseille, suomalaisia ei näin paljo kuin olisi odottaa voinut. Mutta jo heti seuraavina päivinä olivat hekin perille saapuneet ja niin kohosi koko oppilasmäärä 76:een, joista 41 suomalaista ja 35 karjalaista. Pyrkijöitä olisi sittemmin ollut niinhyvin Karjalasta kuin Suomenkin rajain sisältä, vaan ei heitä liian eikä opettaja voimienkaan vähyyden tähden voitu enempää vastaanottaa. Sisäänkirjoitettujen joukossa nähtiin 4 isäntääkin ja yksi emäntä sekä 23 viimeisillä kursseilla ollutta oppilasta.

Kirjava oli se oppilasjoukko, joka näin kerääntyi toisia kansanopistokursseja käymään Kuusamossa. Olihan joukossa runsas määrä sellaisia, jotka eivät tunteneet ainoatakaan kirjainta, puhumattakaan kirjoitus- ja laskutaidosta, siinä oli kiertokoulun, osan ja koko kansakoulukurssin käyneitä j.n.e. Vaikea oli opettajilla työ viedä tällaista laumaa eteenpäin sillä tavalla, ettei kukaan jäisi jälelle eikä kellekään opetus tuntuisi liikanaiselta vanhojen asiain kertaamiselta.

Mutta hyvin se kuitenkin näytti onnistuneen, koskapa keväällä kurssein päätyttyä, oman vakinaisen kansanopiston perustaminen katsottiin tarpeen vaatimaksi.

Kansanopisto perustetaan Kuusamoon

Heti edellä mainittujen kurssein päätyttyä ryhdyttiin ponteviin toimiin oman opiston perustamiseksi. Kannatusyhdistyksen säännöille, samoinkuin opistonkin toimintaohjelmalle haettiin asianomaiset vahvistukset, anottiin valtio-apu, merkittiin kannatussitoumuksia ja vahvasti päätettiin varsinaisen opiston toiminta alkaa jo seuraavana syksynä. Johtokunta valittiin samoin johtaja ja johtajatar opistolle ja muut opettajavirat julistettiin heti avonaisiksi.

Innokkaimpia aatteen kannattajia ovat olleet kirkkoherra Antti Valtavaara, hänen puolisonsa Aura Valtavaara, kaupp. Paavo Ahava ja S. H. Ervasti, metsäherra Antti Korhonen, maanvilj. E. Korhonen, neiti Aliina Korhonen y.m. joilta ei koskaan ole intoa ja ahkeruutta puuttunut, milloin kansanopiston onni ja menestys on ollut kysymyksessä.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä v. 1909 aloitti tämä Suomen pohjoisin kansanopisto ensimmäisen työvuotensa. Kuluva vuosi on sen toiminnassa jo kolmas ja mikäli voimme varmuudella sanoa, on sen vaikutus paikkakunnan niin hyvin henkiseen kuin taloudelliseenkin elämään ollut varsin tuntuva. Nykyaikojen ahtaat valtiolliset olot uhkaavat tuntuvasti kansanopistojakin, samoin kuin sivistystyötä yleensäkin maassamme. Mutta lujalla tarmolla ja horjumattomalla uskolla voi varmaan tämäkin kansanopisto yli päästä vaikeiden aikojen ja parempien päivien tullen jälleen jatkaa siunauksellista toimintaansa Pohjolan väestön kaikenpuoliseksi onneksi.

Johtajina opistossa ovat olleet maist. K. Sovijärvi 1909–1910, maist. M. Pöyhönen 1910–1911, nykyään pastori T. Janhonen.