Siihen katsoen miten voimakkaasti ja näkyvästi Kuusamo muutoin on ollut esillä julkisuudessa on miltei yllättävää että Kuusamon asema – jos niin sanoisi – on varsin vähäinen ja vaatimaton kirjallisuudessa. Ei ole toistaiseksi ainoatakaan huomattavaa kaunokirjallista teosta, romaania tai runoteosta, jonka maisema olisi Kuusamo ja ihmiset kuusamolaisia. Harvat ovat myös sellaiset tieteelliset teokset, jotka perusteellisemmin pohjautuisivat Kuusamoon. Eivät kuitenkaan aivan olemattomat.

Fellmanista Inhaan

[Kuva: Pohjolan maisemia -kirjan kansi]

Jollakin tavalla sentään Kuusamokin on mukana suomalaisessa kirjallisessa maisemassa. Jo Jaakko Fellman 1800-luvun alkupuolella liitti muistiinpanoihinsa Lapista monin maininnoin Kuusamon. Aleksis Kivi antaa Seitsemässä veljeksessä Taula-Matin määritellä: ”Kuusamon kirkko on tuon kuveron kohdalla” ja Eino Leino muistelee Elämänsä kuvakirjassa, kuinka mestari Akseli Gallen-Kallela ”yhtä mehevästi kuin mahtipontisesti ärrää täräytellen” manaili, mikä siinä on, ”ettei männyn kylki paista enää yhtä punaiselta kuin ennen Kuusamossa?” Akseli Gallen-Kallelahan löysi 85 vuotta sitten Kuusamon Paanajärveltä maiseman ja elämää, joka innoitti hänet luomaan monia mestarin parhaimmistoon kuuluvia töitä, kuten Paimenpoika Paanajärveltä. Kuusamon punaiset männynkyljet olivat piirtyneet lähtemättömästi hänen sisimpäänsä. I. K. Inha, mainio matkakirjailija, kirjoitti hienoja, haltioituneita lukuja Kuusamosta 65 vuotta sitten [vuonna 1909] ilmestyneeseen teokseensa Suomen maisemia. Siitä on myöhemmin poimittu Pohjois-Suomea kuvaavat luvut teokseen Pohjolan maisemia, joka ilmestyi v. 1957. Kuusamo on tässä valikoimassa sangen keskeisesti edustettuna.

Ivalon ja Ahon Kuusamo

[Kuva: Juho Vesainen -kirjan kansi]

Sellaiset teokset kuin Santeri Ivalon Juho Vesainen ja Juhani Ahon Juha paikallistuivat osaksi Kuusamoon. Juha-romaani suorastaan pääasiassa, joskin romaanin kirjallinen maisema on enemmän mielikuvituksen luoma kuin paikallistuntemukseen perustuva. Juha-elokuvat, niin mustavalkoinen ennen sotia kuin värifilmi sotien jälkeen, filmattiin Kuusamossa. Tällä tavalla Juha on ankkuroitu yhä pysyvämmin Kuusamon maisemaan, johon sen todella kirjailijakin tuntuu sijoittaneen siitä huolimatta, ettei hän koskaan käynyt Kuusamossa. Santeri Ivalon eräät lapsuusvuodet kuluivat Kuusamossa. Niiden aikojen elämyksiin ja muistikuviin perustuu hänen teoksensa Alkutaival. Lisäksi hän julkaisi Kuusamo-aiheisia kertomuksia.

Kosketus Vienaan

[Kuva: Muurmannin legioona -kirjan kansi]

Samuli Paulaharju, Lapin ja Kainuun kirjallinen kartoittaja, ei tiettävästi tullut käyneeksi Kuusamossa. On hän kuitenkin jotakin Kuusamoonkin liittyvää merkinnyt muistiin ja kirjoittanut mainion kuvauksen Tavajärven erakoista, jumalolioista; nämä olivat Venäjän puolelta erämaahan paenneita munkkeja, jotka toivat tullessaan sipulinviljelyn ja opettivat sen kuusamolaisillekin. Vapaussodan aikaisia tapahtumia Paanajärvellä ovat joissakin kirjallisissa tuotteissaan kosketelleet silloiset soturit K. M. Wallenius ja E. N. Manninen sekä rintamalinjan toiselta puolelta Muurmannin legioonalaiset Oskar Tokoi teoksessaan Maanpakolaisen muistelmia sekä O. V. Itkonen; hänen muistelmateoksensa nimi on Muurmannin suomalainen legioona. Näistä legioona-asioista on myöhemmin kirjoittanut myös Jukka Nevakivi, jonka sukujuuret liittyvät Kuusamoon.

Rukan tulo kirjallisuuteen

[Kuva: Mies on luotu liikkuvaksi -kirjan kansi]

Ilmari Kianto, Kuusamon naapuripitäjän Suomussalmen mestarillinen kuvaaja, sanoo teoksessaan Mies on luotu liikkuvaksi: ”Kuusamosta minulla henkilökohtaisesti ei ole muuta kuin hyvää mainittavana”. Hän kertoo lennokkaasti ja luonteensa mukaan avomielisesti kevättalvella 1914 Kuusamoon tekemänsä matkan vaikutelmista, jotka näyttävät olleen pääasiassa myönteisiä, joskin yksi ja toinen seikka tai henkilö on saanut osakseen myös suorasukaista arvostelua. Ilmari Kiannon 60 vuoden takaisen matkan määränpää oli Rukatunturi. Pirunkirkko tuntuu silloin 40-vuotiaasta Rukan-retkeilijää erikoisesti kiehtoneen.

”Tänne äkäydyn kuin luolakarhu enkä lähde ulos. Tulkootpa ottamaan, kynsille rapsautan ja nautin pyhällä vavistuksella, kuinka yksi toisensa perästä pyörii alas niskat nujerrettuina. Minä taistelen täällä koko pahaa maailmaa vastaan: ulosottomiehiä ja kaksijalkaisia karhuja vastaan.”

Vähän jäljempänä Kianto kertoo, että hänen oppaineen onnistui todella kiivetä jyrkintä tietä ylös Rukatunturille.

”Siellä kevättuoksu jo muuttui purevaksi ahavaksi ja huippu teki saman sielua hyytävän tyhjyyden tunteen, minkä muistan tunteneeni kaikkialla ulkomaiden ikituntureita kolutessani.”

Kesäretkien Kuusamo

[Kuva: Kesäretkien Kuusamo -kirjan kansi][Kuva: Suomen Sveitsissä -kirjan kansi]

On kirjoitettu muutamia sellaisiakin kirjoja, joiden koko painopiste on Kuusamossa. 1930-luvulla julkaisi Aaro A. Nuutinen matka- ja kesänviettokuvauksen Suomen Sveitsissä. Se on asiallisesti hyvä ja kiintoisasti kirjoitettu kirja, jota aikanaan suurella harrastuksella luettiin ja joka teki Kuusamoa erittäin merkittävällä tavalla muualla Suomessa tunnetuksi. Myöhemmin on julkaissut samantapaisen suppeamman teoksen Veikko Tarmio. Hänen kirjansa Kesäretkien Kuusamo on myös ollut omiaan kerättämään mielenkiintoa Kuusamoa kohtaan, joskin se on kepeähkö, eikä siinä tapaa mitään sellaisia syvällekäypiä näkemyksiä ihmisistä ja maisemista kuin Nuutisen teoksessa. Tässä on vielä syytä mainita Matti Poutvaaran kuvateos Komea Koillis-Suomi, jonka teksti – Eila Jokelan kirjoittama – antoi aiheettoman synkän ja perusnäkemykseltään väärän kuvan sodanjälkeisestä Kuusamosta.

Myöhemmin ilmestynyt loistelias kuvateos Kuopiosta Kuusamoon sisältää sen sijaan varsin asiallisen Kuusamon esittelyn, se on Reino Kalliolan käsialaa. Kuusamon kuvateosten sarjaa jatkavat Matti A. Pitkäsen Seitsemän auringon yö, Erkki J. Tolvasen taskukokoinen kuvakirja Kuusamo, joka on matkaoppaan luonteinen, sekä myös 1964 ilmestynyt Koillismaa kuvina. Hiljattain ilmestynyt loistelias Kaunis Suomi sisältää kaksi kuvitettua artikkelia Kuusamosta. Kuusamolaisen luonnontutkijan Erik S. Nyholmin toista vuotta sitten [1971] ilmestynyt kuvitettu eräkirja Pyyntimetsissä on varmaan kaikkien muistissa. Pentti H. Tikkasen Suuntana erämaat poikkeaa osittain Kuusamon alueella. Pentti Mäensyrjän karhukirja Korpiemme kontio on hyvinkin vahvasti Kuusamolainen.

Kariniemi ja Muilu

Sodan jälkeen ilmestyneistä kaunokirjallisista teoksista Annikki Kariniemen romaani Murros paikallistuu Kuusamoon. Kirjailija toimi aikanaan opettajana Määttälänvaaralla. Ville Muilu kuvailee kirjassaan Kirkko kiveliössä myös Kuusamon oloja. Ester Erhomaa toimi aikanaan opettajana Kuusamon syrjäseudulla ja kirjoitti täällä romaanin Hopeankirkas aika – eräs harvoja Kuusamo-romaaneja. Kuusamolaisista se kuitenkin tuntui perusviristykseltään jotenkin vieraalta. Tuomo Itkosen Tuderus tuo Herran pappi on luettava mukaan Kuusamoa koskettaviin kirjoihin: siinä liikutaan osaksi Kuusamossakin ja toimihan Tuderus myös täällä pappina. Tuovi Tenetin elämäkertaromaani Maria Carvolia osoittautuu myös yllättäen osittain Kuusamoon paikoittuvaksi, sillä elämäkerran henkilö kulkeutui Tukholmasta Utsjoelle, eli siellä ensin yhden ja myöhemmin toisen papin emäntänä, kunnes siirtyi vanhuuden päivilleen tyttärensä luo Kuusamoon. Hän sai viimeisen leposijansa Kuusamon kalmistossa. Kirja taitaa olla melkoinen harvinaisuus.

Päätalon Koillismaa

[Kuva: Mustan lumen talvi -kirjan kansi]

Paavo Susitaival kuvaa teoksessaan Korpivaruskunta kuusamolaisten reserviläisten elämää välirauhan aikana. Kalle Päätalon Koillismaa-romaanien maisema ainakin hipoo Kuusamon aluetta, ja esiintyy niissä muutamia kuusamolaisia henkilöitäkin, vaikka miljöö varsinaisesti on Taivalkosken puolella. Mustan lumen talvi on hyvinkin kuusamolainen, Päätalon eniten myyty erillisteos. Veikko Huovisen Lampaansyöjät vierailevat lampaanmetsästyspuuhissaan Kuusamossa, mutta tämä ei ole suinkaan Huovisen ainoa teos, jossa Kuusamo tulee esille. Ainakin kokoelmasta Kuikka muistan tarinan Kuusamosta. Helmi Salokanteleen hyvätasoisen nuorisokirjan Rajakylän lapset voidaan katsoa liikkuvan yhtä hyvin Kuusamon kuin Sallan – sieltähän kirjailija on kotoisin – maisemissa. Kuvattujen rajakylän lasten kotikylä on nimeltään Eksymä. Kuusamo-aihepiiriin liittyvistä nuorisokirjoista on vielä mainittava Onni Hainin Punasulkainen haukanpoika, tapahtumapaikkana Kitkajärven tienoo, sekä Arvi Arjatsalon Mykän merimiehen salaisuus. Teoksen henkilöt liikkuvat Kuusamossa.

Salapoliisiromaanit

[Kuva: Avaa suusi Eurooppa -kirjan kansi]

On tänne sijoitettu erään dekkarinkin tapahtumat. Kyseessä on Mauri Sariolan salapoliisiromaani Sumua Susikosken yllä. Varhaisempaa kuusamolaista lyriikkaa on sangen niukasti. Otto Mannisen runo Joutsenet, jonka sanat on kirjoitettu täältä muistiin merkityn kansansävelmän lauluksi, on eräs harvinaisia; Aku-Kimmo Ripatin Kolmen vuoden lumet – joka on runokokoelma – sekä mietelauseteos Ludemailta ilmestyivät hänen asuessa Kuusamossa. Kuusamolainen Pekka Sairanen julkaisi vuosi sitten esikoisrunonsa, kokoelman nimi on Avaa suusi Eurooppa. Kuusamo ei taida olla erikoisen runollista maisemaa.

Kuusamo tietokirjoissa

[Kuva: Aslak Jaur -kirjan kansi]

Tietoteoksia, joissa mainitaan Kuusamo, on useitakin: Suomenmaa, Meidän maa, Pohjois-Pohjanmaan maakuntalukemisto, Pohjois-Pohjanmaan sekä Lapin historia sekä T. I. Itkosen historiateos Suomen lappalaiset. Sellainen tiedeteos, joka kokonaan paikoittuu Kuusamoon, on Kaarlo Hännisen väitöskirja Drumlinmaisemien järvistä ja reiteistä Oulankajoen alueella Kuusamossa [Alkuperäistekstissä väitöskirjan nimeksi on merkitty Kuusamolaisista drumlininmaisemista ja järvistä]. Kuusamolaissyntyinen Hänninen tunnettiin vuosisadan alkupuoliskolla toimeliaana ja monipuolisena kulttuurityön tekijänä: hän oli tiedemies, oppikirjojen tekijä, valtiopäivämies ja kaunokirjailija. Hän on ainoa sellainen kirjailija, jonka jokseenkin koko ja melkoisen laaja kaunokirjallinen tuotanto liittyy Kuusamoon. Hännisen teokset ovat nuorisoromaaneja, jotka eivät vieläkään tunnu tyystin vanhahtavilta, vaikka niitä ei olekaan saatavissa muualta kuin ehkä kirjastoista. Kaarlo Hännisen nuorisokirjoja ovat Kiveliön kuningas, Aslak – heimonsa viimeinen ja Nuori sissipäällikkö, jossa kirjailija kertoo Kuusamossa vaikuttaneen Tapani Lihtosen elämäntarinaa ja seikkailuja.

Muistelmat ja historiakirjat

[Kuva: Vanha Kuusamo kertoo -kirjan kansi]

Vielä on syytä mainita kunnallismies U. A. Virranniemen muistelmat, Paavo Noposen urheilukirja Susi-Kalle ja J. Juhani Kortessalmen historiateos Vanha Kuusamo kertoo. Aivan tuoreessa muistissa meillä kaikilla on Maija-Leena Ervastin kokoama teos edesmenneen miehensä K. Ervastin kaskuaarteista. Viime aikoina koko maassa ja varsinkin Pohjois-Suomessa kukoistukseen puhjennut omakustannustoiminta on tuonut esiin uusia tekijöitä myös Kuusamossa. Seppo Päätalon ja Siiri Oikaraisen runot on otettu vastaan varsin myönteisesti samoin kuin vanhan tekijän – mutta aikaisemmin vain lehtien palstoilla esiintyneen – Kuusamon Jukan kertomukset ja laulut.

Rinteen romaanit

[Kuva: Erämaan omia ihmisiä -kirjan kansi]

Reino Rinteen tuotannosta taidan olla jäävi mitään puhumaan [kirjoittaja on Reino Rinteen puoliso]. Sen nyt voinen todeta, että jo hänen varhaistuotannossaan (romaaneissa Tunturit hymyilevät ja Tie päättyy tunturin laella sekä novellikokoelmassa Erämaan omia ihmisiä) tuntuu olevan kuusamolaisia piirteitä ja äänenpainoja, jos kohta ehkä paremminkin Posiolle ja muualle ylemmälle Lapille ominaisia. Myöhemmissä novelleissaan (Ihminen evp) ja runoissa (Anna minulle atomipommi ja Sähkeitä tähdistä) pulpahtelee Kuusamo selvästi esille, joskin hän puhuu usein Koillismaasta pelkän Kuusamon asemesta. Romaani Ennen lähtöä vuodelta 1963 on sodanedellisen kitkalaiskylän elämän kuvaus.

Jonkinlaista kirjallista viljelyä myös Kuusamon kohdalta on tapahtunut, kuten tässä on tullut pintapuolisesti osoitetuksi. Toivottavasti sitä vastaisuudessa tapahtuu paljon enemmän ja se saa yhä voimaperäisempiä muotoja.