Kuten eri yhteyksissä on mainittu, menneisyys näkyy myös paikannimissä. Osa niistä on syntynyt luontevasti kansan keskuudessa, mutta nykyään kuntien nimistötoimikunnat niitä myös varta vasten keksivät. Kun erilaisia nimiä tarvitaan paljon, on niitä kaivettu esiin kulttuuriperinnön pohjattomasta aarreaitasta.

Vanhat paikannimet ovat henkilöiden mukaan syntyneitä asutusnimiä (esimerkiksi Iinatti Ignatiuksesta) sekä pyyntiin ja viljelyyn tai luonnonpaikkoihin liittyviä nimiä. Myös uudemmat elinkeinot (Varvinranta, Tervahovi) sekä historialliset tapahtumat voivat olla taustalla (Murhisaari, Sotaniemi). Paikannimien syntymisessä Pohjois-Pohjanmaalla ei ole mitään muusta maasta poikkeavaa; ehkä tavallista enemmän on saamelaisperäisiä ja eränkäyntiin liittyviä nimiä.

Nykyään historiasta pyritään löytämään sopivia nimiä kaduille, teille, rakennuksille – jopa huoneille. Kaupunginosan koko nimistö saattaa olla peräisin samasta aihepiiristä, esim. vanhasta sahasta, sen työstä ja esineistä. Kulttuurikeskuksen nimenä Nättepori Iissä, Jatuli Haukiputaalla sekä Koivu ja tähti Muhoksella säilyttävät omalta osaltaan kunnan historiaa. Jopa yksittäiset salit ja käytävät kantavat nimessään rakennukseen liittyvää historiaa. Esim. Oulun yliopistossa Saalastinsali on kunnianosoitus nivalalaiselle opetusministerille Kerttu Saalastille, joka vaikutti ratkaisevasti Oulun yliopiston perustamiseen.

On sanottu, että paikannimi on paikan muisti. Tästä syystä jälkimaailma on tarkoituksellisestikin antanut paikoille historiaan perustuvia nimiä. Paikalliseen historiaan perustuvat nimet eivät yleensä avaudu ulkopuolisille eivätkä nuorille, joten ne pitää tietää.