Ympäristölukutaito

Ihmisen jättämät esineet, rakennukset ja viljelymaat ovat menneisyyden todistuskappaleita, dokumentteja. Ne on tehty aina tiettyyn tarkoitukseen. Ne kertovat menneisyydestä jotain mutta eivät kaikkea, joten niitä pitää tulkita. Maisema on eräänlaista kuvakirjoitusta. Sen tulkitsemista voidaan kutsua ympäristölukutaidoksi.

Tarkempaan tulkintaan tarvitaan historiatietoja ja luonnonympäristön muutoksien selvittelyyn myös biologian alaan liittyviä tietoja. Yksityiskohtien takia on hyvä tuntea paikallista kulttuuria muutenkin. Kansallisen kulttuurin tuntemisesta on apua maakuntien ja kuntien vertailussa ja siitä syystä, että paikalliset piirteet ovat osa yhteistä suomalaista kulttuuria. Vieraiden kulttuurien tunteminen antaa lisää vertailupohjaa.

Vaikka havainnoija ei tuntisi lainkaan sitä seutua, jossa hän liikkuu, hän voi näkemänsä perusteella tehdä monia päätelmiä seudun nykytilasta ja menneisyydestä. Edellä on ollut puhetta ”maiseman lukemisesta” muutaman yksityiskohdan yhteydessä. Tässä vielä suppea yhteenveto:

  1. Pellot, metsät ja asutus sekä niiden keskinäinen suhde. Ne ilmaisevat mm. asutuksen tiheyttä, maan sopivuutta viljelyyn ja sijaintia asutuskeskuksiin nähden sekä nykyistä viljelytekniikkaa; metsissä näkyy myös metsänhoidon historiaa.
  2. Rakennukset. Tyylipiirteet paljastavat iän, rakennuskanta kokonaisuudessaan seudun historian. Rakennusten kunto ja tehdyt muutokset paljastavat omistajien asenteita, esteettistä makua ja varallisuutta. Julkiset rakennukset kertovat seudun toiminnoista, esimerkkinä vanhat seurantalot.
  3. Tiet ja tienvarsimiljööt. Vanhat tiet myötäilevät asutusta; niistä käsin avautuu vanha maisemakuva, kun taas uudet tiet osoittavat seudun tämänhetkisen merkityksen. Tien varrelta voi lukea myös seudun sosiaalihistoriaa.

Ympäristön muuttuminen

Kasvistossa näkyy merkkejä saastumisesta, tehoviljelystä, joka näkyy myös vesistöjen rehevöitymisenä ja rikkaruohojen puuttumisena. Maan ja ilmaston laatu sekä ihmisen toimet näkyvät kasviston koossa ja lajirunsaudessa.

Ihmisen tekemän työn jälki voi näkyä luonnossa pitkään. Tosin esihistoriallisia jälkiä on jäänyt metsän peittoon ja peltojen alle. Paljon on vanhaa rakennuskantaa purettu ja tuli polttanut. Nyt on nähtävissä peltojen, niittyjen ja tienvarsien vesakoitumista.

Muutosilmiöiden selvittely maisemassa on yleensä vaikeampaa kuin tämänhetkisen tilanteen näkeminen, sillä siihen tarvitaan taustatietoa. Muutoksista avautuvat parhaiten uusin rakennuskanta, korjaukset sekä hakkuut ja istutukset.

Ympäristön muuttuminen tai paikallaan pysyminen ovat paljolti yhteiskunnallisen kehityksen tulosta. Vaikuttavia voimia ovat

  • perinteet ja valta (yhteisö ei salli muutoksia tai yhteisö yllyttää muutoksiin)
  • tekniset innovaatiot, jotka tuovat käytettäviksi uusia mahdollisuuksia; seuraavassa tanskalainen kaavio siitä, kuinka uusi keksintö vaikutti kyläasutuksen muotoutumiseen:
    Koukkuaura → keskiaikainen ryhmäkylä
    Siipiaura → haja-asutus – perhetila
    Traktori ym. koneet → tilatehdas
  • asukasmäärän kasvu (erämaa muuttuu taajamaksi, kylä kaupungiksi, kaupunki suurkaupungiksi), joka saattaa johtua hyvästä maaperästä, edullisesta sijainnista, teollisesta toiminnasta tai poliittisista päätöksistä
  • erilaiset muoti-ilmiöt ja tyylisuunnat, joita on selvitelty rakentamisen yhteydessä.

On ollut aika tavallista, että muutoksen syitä haetaan keksinnöistä, tyyliin höyrykone aiheutti industrialismin. Onkin totta, että uusi innovaatio, esim. höyrykone (teollisuus laajassa mielessä) vaikutti ja vaikuttaa monella tapaa miljööseen, talouteen, väestönmuutoksiin ja tapakulttuuriin. Mutta voidaan myös todistaa, että väestön uusi tarve synnytti uudet keksinnöt, esim. tehdassalien valaisun, ja katuvalojen tarve sähkölaitteet.