Kansakoulut: historiaa näkyy rakennuksissa

[Kuva Limingan kivikoulusta]
Limingan vanhassa ”kivikoulussa” toimii nykyään Vilho Lammen taidemuseo.

Pohjois-Pohjanmaan ensimmäiset kansakoulut perustettiin 1860-luvulla Haapavedelle ja Liminkaan. Molempien koulurakennukset ovat nykyään museona. Oulu ja vähitellen muutkin kunnat seurasivat perässä. Aluksi kouluja oli vähän. ”Kansakoulujen isän” Uno Cygnaeuksen periaatteiden mukaan ne rakennettiin luonnonkauniille paikoille, maaseudulla kirkonkyliin, yleensä veden ääreen.

Vuonna 1898 annettiin piirijakoasetus, jonka koulumatkapykälä on ehkä ohjannut koulutoimintaa enemmän kuin mikään muu määräys. Sen mukaan kunnat piti jakaa koulupiireihin niin, että koulumatkat eivät ylittäneet viittä kilometriä. Tämän jälkeen alkoi nousta uusia kouluja, jopa yksinäisille paikoille kylien väliin.

Oppivelvollisuuslaki 1920 lisäsi koulujen rakentamista, joka tapahtui yleensä kouluhallituksen mallipiirustusten mukaan. Tästä syystä näkee vieläkin eri puolilla Suomea samoilla piirustuksilla tehtyjä koulurakennuksia.

Sotavuosien jälkeen suuret ikäluokat lisäsivät koulujen tarvetta. Tästä syystä nousi jopa kolmekerroksisia tiilisiä valkeaksi rapattuja koulurakennuksia syrjäkyliinkin. Syntyvyyden vähentymisen takia moni koulurakennus on nyt uudessa käytössä; taajamissa ne ovat sen sijaan saaneet rinnalleen lisärakennuksia. Viime vuosina rakennetut koulut ovat ympäristönsä kaunistuksia samalla kun ne ovat hyvin toimivia. Lähes kaikki ovat myös iltakäytössä.

Oppikoulut: Oulun koulusta etälukioon

Oppikouluja oli alkuaan vain kaupungeissa. Oulun pedagogio, perustettu noin 1610, on niistä vanhin. Oulu sai vuonna 1682 triviaalikoulun, joka oli maakunnan ainoa yliopistoon johtava koulu. Ensimmäiset koulut olivat kirkon vieressä; olivathan ne kirkollisia rakennuksia.

”Oulusa koulusa” kävivät suomalaisista suurmiehistä Antti Chydenius, J. V. Snellman, J. L. Runeberg, Sakari Topelius, M. A. Castrén, Eino Leino, K. J. Ståhlberg ja monet muut kuuluisuudet. 1800-luvulla koulut olivat valtion oppilaitoksia, lyseoita, aluksi vain poikia varten. Oulun lyseossa on käynyt koulua kolme presidenttiä: K. J. Ståhlberg, Kyösti Kallio ja Martti Ahtisaari.

Poikien ja tyttöjen yhteisopetus alkoi 1880-luvulla. Kun valtio oli haluton perustamaan kouluja tarpeen mukaan, alkoivat yksityiset kannatusyhdistykset ja 1950-luvulta lähtien myös kunnat perustaa yhteiskouluja. Muutamille maaseutupaikkakunnillekin, kuten Iihin, Haapavedelle ja Oulaisiin, perustettiin keskikoulu jo 1920-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen oppikoulujen tarve kasvoi rajusti etenkin 1960-luvulla. Vasta tuolloin nousi lukio nykyään niinkin suuriin kuntiin kuin Haukiputaalle ja Liminkaan.

Peruskouluun siirtyminen alkoi Pohjois-Suomesta, joten Pohjois-Pohjanmaa oli tässä kehityksessä etujoukoissa. Tuolloin yhdistettiin entinen kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu. Lukio jäi itsenäiseksi oppilaitokseksi. Samalla koulut tulivat kuntien omistukseen. Koulujen perustaminen jatkui periaatteella oma peruskoulun yläaste lähes jokaiseen kuntaan, mikä on tähän mennessä hyvin toteutunut. Tällä hetkellä koululaitos on suurten muutosten kourissa ja uusien haasteiden ja mahdollisuuksien edessä. Esim. lukiotasoista etäopetusta annetaan Tyrnävällä, Ylikiimingissä ja Pyhäjoella.

Ammatilliset oppilaitokset: Koivikosta ja Lybeckeristä ammattikorkeakouluun

Käsityökoulut, emäntäkoulut ja maatalousoppilaitokset olivat ensimmäisiä ammatillisia oppilaitoksia; näistä Koivikon koulutila Muhoksella ja Lybeckerin käsityökoulu Raahessa perustettiin jo 1840-luvulla. Maakunnan vanhin emäntäkoulu toimii edelleen Haapavedellä. Limingan emäntäkoulu perustettiin 1930-luvun alussa. Molemmat ovat vieläkin maisemakuvaa hallitsevia ja tämän päivän oppilaitosrakentamisesta poikkeavia. Raahen porvari- ja kauppakoulu, perustettu 1882, on alallaan Suomen vanhin. Sen perustivat raahelaiset Fellmanin veljekset nähtyään Liverpoolissa kauppaoppilaitoksen. He päättivät, että Raaheenkin on saatava vastaavanlainen. Edellä mainittu Lybeckerin koulukin nousi Raaheen yksityisen lahjoituksen turvin. Sofia Lybecker lahjoitti rahat tyttöjen käsityökoulua varten vuonna 1843. Näiden tarvitsema varallisuus oli hankittu merenkululla.

Näiden lisäksi on perustettu eri alojen ammattikouluja, joista useat ovat kasvaneet monia koulutusaloja sisältäviksi, mikä näkyy rakennuskompleksien suuruutena. Ammatilliset oppilaitokset ovat olleet suuren yhdistämistyön kohteena vuonna 1991 aloitetun ammattikorkeakoulu-uudistuksen takia. Hyvin moni oppilaitos on 1990-luvulla liittynyt osaksi Oulun seudun ammattikorkeakoulua. Sen yhteinen opiskelijamäärä on noin 5 000, ja linjoja siinä on 15.

Muut oppilaitokset

Muista oppilaitoksista käsitellään tässä vain muutamaa vanhaa. Limingan kansanopisto vuodelta 1892 kuuluu maamme neljän vanhimman kansanopiston joukkoon. Vanha kansanopisto on myös Haapavedellä ja Kuusamossa. Pohjolan opisto Haukiputaalla 1950-luvulta lähtien oli SAK:n koulutusahjo, joka vaihtoi omistajaa 1990-luvulla. Se kuuluu nyt Oulun kansalaisopistoon, ja sen toiminta on siirretty Ouluun. Kristillinen (heränneiden) kansanopisto toimii Raudaskylässä. Lestadiolainen Kalajoen kristillinen kansanopisto on toiminut vuodesta 1947. Reisjärven kansanopisto on myös lestadiolainen. Kansanopistot olivat alkuaan yleissivistäviä, mutta nykyään niissä annetaan myös erikoisalojen opetusta.

1800-luvun lopulla perustettiin ensimmäiset työväenopistot, jotka toisen maailmansodan jälkeen saivat rinnalleen kansalaisopistojen verkoston niin, että tällainen oppilaitosmuoto toimii jokaisessa kunnassa. Nämä oppilaitokset eivät Oulun Pohjankartanoa lukuunottamatta yleensä näy maisemakuvassa, sillä niillä on useita toimipisteitä eri tiloissa.

Pohjolakoti ja Toivola-koti Muhoksella sekä Sortavalasta siirretty Kylliälän koulukoti Limingassa liittyvät erityiskasvatukseen.

Raahen kansakoulunopettajia valmistava seminaari toimi 1890–1974, minkä jälkeen seminaari toimi tietokonealan oppilaitoksena. Oulussa opettajakorkeakoulu aloitti toimintansa 1950-luvulla ja muuttui pian opettajanvalmistuslaitokseksi, joka sai Myllytullista oman toimitalon. Vuonna 1974 se liitettiin yliopistoon opettajankoulutuslaitokseksi. Nykyään opettajankoulutusta annetaan myös ammattikorkeakoulussa.

Oulun yliopisto: kehityksen veturi

Eteläsuomalaiset vastustivat ankarasti Oulun yliopiston perustamista. Esimerkiksi Helsingin yliopiston rehtori Edwin Linkomies sanoi Oulun yliopiston perustamista ajaneelle silloiselle opetusministerille Kerttu Saalastille:

”Se on täydellisesti lapsellinen ajatus. Ei sinne saada oppilaita eikä opettajia. Helsingin yliopisto voi vastata asioista.”

Kovien ponnistelujen jälkeen Oulun yliopisto nousi pystyyn vuonna 1958. Nyt siinä on teknillinen, lääketieteellinen, humanistinen, luonnontieteellinen, taloustieteiden ja kasvatustieteiden tiedekunta. Alkuaan se toimi eri puolilla kaupunkia, jopa yli 20 toimipisteessä. Nykyään sen pääpaikka on Linnanmaalla, kampuksessa noin 5 km keskustasta. Tutkimustyössä erityisesti tekniikka ja lääketiede ovat kohonneet kansainvälisestikin mittaviksi.

Oulun yliopisto – jos mikä – toimii nykyään Oulun ja koko maakunnan kehityksen veturina. Se on huomattavin työnantaja ja opinahjo: henkilökuntaa on noin 1 000 ja opiskelijoita 15 000. Se on myös uusien innovaatioiden synnyttäjä. Yliopiston viereen on perustettu vuonna 1982 Oulun teknologiakylä, jossa on kehitelty erityisesti elektroniikka-alaan kuuluvia laitteita, kuten sykemittareita, älykortteja ym.

Oulun yliopistoon kuuluvat myös sairaala, kasvitieteellinen puutarha, geologinen museo, eläinmuseo Oulussa sekä Perämeren tutkimuslaitos Hailuodossa ja Oulangan tutkimusasema Kuusamossa. Toimipisteitä on myös maakunnan ulkopuolella Oulujärvellä ja Sodankylässä.