Luonnon alakuloisuus ei ole muuta kuin luonnon suuruutta ja voimaa.

Vilho Lampi

Pohjois-Pohjanmaa osana muuta Pohjanmaata

Pohjois-Pohjanmaa on osa Pohjanmaata, joka on yksi Suomen historiallisista maakunnista. Nykyään historiantutkijat ovat sitä mieltä, että käsite Kainuu tarkoitti alkuaan Pohjanmaata.

Aluksi Pohjanmaa käsitti nykyisen Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Peräpohjolan eli Lapin läänin puoleisen Pohjanmaan sillä poikkeuksella, että Koillismaa kuului Lappiin. Ennen osaa Pohjois-Pohjanmaata kutsuttiin Peräpohjolaksi. Ruotsissa Perämeren itäosa on tunnettu nimellä Österbotten erotukseksi Perämeren länsipuolesta Ruotsin puolella eli Västerbottenista. Latinaksi Pohjanmaa on Botnia.

Pohjanmaan jakautuminen eri osiin on tapahtunut vähitellen epävirallisesti ja hallinnollisten päätösten seurauksena. Nykyinen Pohjois-Pohjanmaan eteläraja perustuu Oulun läänin perustamiseen 1776 ja pohjoisraja Lapin läänin erottamiseen siitä 1938.

Pohjois-Pohjanmaan rajat ovat aiheuttaneet paljon keskustelua. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaa haluaisi Kalajokilaakson. Pyhäjärven kunta on sikäli reuna-aluetta, että valtionhallinnon eri aloilla se on kuulunut milloin Kajaanin, milloin Savon tai Kokkolan johtamiin piireihin. Pinnanmuodostukseltaan Pyhäjärven seutu muistuttaa Savoa. Osa Vaalasta on halunnut irrota Kainuusta, koska muut Oulujokivarren kunnat kuuluvat Pohjois-Pohjanmaahan ja läntinen osa Vaalaa on entistä Utajärven aluetta.

Maakuntien välillä on vain yksi vanha rajapyykki. Se on Pyhäjärven eteläreunassa kivisellä kumpareella sijaitseva Rillankivi, joka oli alkuaan kolmen maakunnan, Pohjanmaan, Savon ja Hämeen, yhteinen rajamerkki. Nimi tulee Frille-nimisestä valtiovallan edustajasta, jonka tehtävänä oli ratkoa rajakysymyksiä 1400-luvulla. Rillankivi on nykyään kolmen läänin rajapyykkinä. Se on tehty matkailunähtävyydeksi, mutta syrjäisen sijantinsa vuoksi se on melko tuntematon.

Luonto ja ihminen kulttuurin tekijöinä

Kulttuuria on se, miten ihmiset ovat sopeutuneet ympäröivään luontoon ja miten he käyttävät luontoa hyväkseen. Tämä on yksi monista kulttuurin määritelmistä. Se tarjoaa hyvän perustan kulttuurin laaja-alaiseen käsittelyyn, niin kuin on tarkoitus tehdä tässä selvittelyssä.

Sopeutuminen luontoon oli elinehtona esiteollisella ajalla. Ihmisen ja luonnon välinen suhde oli tuolloin paljon läheisempi kuin nykyään. Ihminen sai elintarvikkeensa ympäröivästä luonnosta, hän rakensi asumuksensa lähiympäristön raaka-aineista sekä kulutti aikaansa perheensä ja lähinaapuriensa kanssa.

Pohjois-Pohjanmaalla on monenlaisia asumisympäristöjä – merenrantaa, jokilaaksoja, suoaluetta, vaaroja ja sisämaan järviä –, joten homogeeniseen Pohjois-Pohjanmaahan ei ole ollut luontaisia edellytyksiä. Niinpä ihmiset ovat yleensä samastuneet maakuntaa pienempiin alueisiin. Yhteistä on pohjoinen sijainti ja sen mukana suuret syklit vuodenaikojen mukaan.

Luonnon edellytysten mukaan kehittyivät paikalliset kulttuurit. Elämä merenrannalla oli luonnollisesti toisenlaista kuin esimerkiksi Koillismaalla tai soiden keskellä. Tapojen erilaisuuteen vaikuttivat myös asukkaiden lähtöpaikastaan tuoma kulttuuri, muualta saadut vaikutteet ja eri seutujen vaikuttajayksilöt. Paikalliset erot alkoivat vähetä 1800-luvulla lähinnä teollisuuden johdosta. Tehdasvalmisteiset esineet ja painettu sana levisivät kaikkialle, liikenneolot ja sähköinen kulttuuriteollisuus kehittyivät ja yleistyivät. Näistä syistä suomalainen kulttuuri on yhdenmukaistunut. Ihminen ei elä enää lähiympäristönsä tuotannon varassa.

Luonto on kuitenkin pääpiirteissään pysynyt samana. Se vaikuttaa edelleen ihmisiin, heidän sielunmaisemaansa. Esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelut voivat olla tänään yhtä rajuja kuin satoja vuosia sitten. Joet, järvet, metsät ja suot ovat säilyneet asukkaiden lähiympäristönä ja painavat ihmisiinkin oman leimansa. Mutta myös henkinen perinne tietoineen ja asenteineen vaikuttaa yli sukupolvien.

Tämän päivän kulttuuriperinnössä on siis luonnon ja ihmisten aiheuttamia, eri-ikäisiä kerrostumia. Tätä laajaa vyyhtiä on tässä tarkoitus lähemmin tarkastella.