Kuvasarja on kuvattu Oijärvellä 1980-luvun alussa, jolloin kylällä järjestettiin työnäytös kahilanniitosta. Kuvat on kuvannut edesmennyt kuivaniemeläinen kotiseutumies Eino Herva. Kuvatekstit on laatinut Kaisu Höyhtyä Leevi Kurtilta saamiensa tietojen pohjalta.
Kuvasarja kahilanniitosta
Kahila eli järvikaisla oli entisaikaan merkittävä lisä karjanrehuun Oijärvellä. Joissakin taloissa saattoi olla jopa 6–7 suovaa (suuri seiväs) kahiloita talven varalle. Yhteen suovaan mahtui 6–7 heinähäkillistä kaisloja. Suurimmissa taloissa, joilla heinää riitti koko vuodeksi, ei kahiloita niitetty ollenkaan. Monet pitivät kahiloita rehuna, jolla lypsettiin laihaa maitoa.
Oijärvellä lähdettiin yleensä kahilanniittoon heinänteon jälkeen, heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa. Joissakin taloissa kahilaa niitettiin heti juhannuksen jälkeen, jolloin siitä saatiin parasta rehua.
Parasta kahila-aluetta Oijärvellä oli Krupula, jossa riitti niitettävää kaikille halukkaille. Kahila-aluetta ei jaettu mitenkään talojen kesken, vaan jokainen sai niittää niin paljon kuin ennätti. Monet vanhemmat kyläläiset käyttivät kahila-apajista nimitystä ”timottiketo”.
Kahilanniittoon tultiin pitkienkin matkojen takaa ja työ oli luonteeltaan sellaista, ettei ehtinyt kotiin syömään. Siksi varattiinkin eväät mukaan. Yleensä eväänä oli leipää, voita ja suolakalaa. Juomana oli piimää tai huitua.
Entisaikoina ei kahilanniitossa ollut keittoruokaa kuten kuvassa.
Kahilalauttojen kuljetus rantaan oli voimia vaativaa työtä. Lautalla saattoi olla viisikin miestä soutamassa sitä rantaan.
Lautan soutaminen tapahtui sauvomalla. Jokaisella miehellä oli pitkä riuku (sauvon), joka työnnettiin lautasta läpi. Sauvomen toinen pää ulottui järven pohjaan, joten miehet tavallaan vipusivat lauttaa kohti rantaa.
Kahiloiden jatkokäsittely
Kahilalautan purkaminen tapahtui koukkukepin avulla. Sillä vedettiin pieniä kaislanippuja, jotka taitettiin rannalle nököiksi. Nökkö oli yhdestä sylillisestä tehty, taitettu kaislakasa.
Nököt kuivuivat rannalla pari vuorokautta, jonka jälkeen ne käännettiin. Vuorokauden kuluttua nököt kerättiin suovaan (suuri seiväs) talvea odottamaan.
Talvella kahilat ajettiin hevosilla karjalle ruuaksi. Lehmille annettiin yhtäaikaa sekä heiniä että kahiloita. Heinät olivat lehmille mieluisampia – ne syötiin ensin. Kahilat kelpasivat kuitenkin ruuanjatkeeksi.