Kirkollista kansanopetusta

Utajärvellä, niin kuin muuallakin Suomessa, kansanopetus on saanut alkunsa kirkollisesta kansanopetuksesta. Vuoden 1786 rovastintarkastuspöytäkirjan mukaan seurakunnassa toimi lukkarinkoulu, jossa kotiopetusta vaille jääneet lapset saattoivat oppia lukutaidon. Tämä lukkarinkoulu jatkoi toimintaansa seuraavana vuosikymmenenä, ja sen saavutuksia täydennettiin lukukinkereillä ja rippikoulussa sekä tarkastustilaisuuksissa. Sisäluvun taidossa oli kuitenkin vielä 1800-luvun alussa huomauttamisen aihetta, mutta ulkoluku näyttää sujuneen huomattavasti paremmin.

1800-luvun puolivälin jälkeen alkanut maaseudun herääminen ja vuoden 1866 kansakouluasetuksesta voimistunut kansakoulun kehitys heijastuivat myös Utajärvelle. Kansanopetus säilyi Utajärvellä edelleen kirkon hallinnassa, mutta siinä saatiin aikaan parannuksia. Vuonna 1867 aloitti kunnassa toimintansa kiertokoulu, jonka opettajana toimi palkattu koulumestari, joka antoi opetusta lukutaidossa kaksi viikkoa kerrallaan kussakin yhdeksässä kinkerikunnassa. Utajärven ensimmäisenä koulumestarina toimi vuosina 1867–71 R. A. Okkonen.

Vuoden 1871 jälkeen kiertokoulu oli jonkun vuoden ilman opettajaa, mutta vuonna 1874 uudeksi opettajaksi valittiin Iisak Tjäder. Tjäderin jälkeen opettajaksi tuli K. A. Juntunen, joka oli suorittanut Kajaanin ala-alkeiskoulun kurssin.

1880-luvun alussa kävi selväksi, että seurakunta oli yhden opettajan hoidettavaksi liian laaja. Keväällä 1882 otettiin kirkonkokouksessa käsiteltäväksi kysymys toisen opettajan palkkaamisesta. Toiseksi opettajaksi palkattiin Niskankylästä kotoisin oleva Antti Paasonen, ja hänen tehtäväkseen tuli lähinnä alkeisopetuksen antaminen. Paasonen toimi kiertokoulun opettajana kuitenkin vain kaksi vuotta.

Toisen opettajan palkkaaminen tuli uudelleen esille vuonna 1888, ja tällöin päätettiin palkata toinen vakituinen kiertokoulun opettaja. Samalla seurakunta jaettiin kahteen kiertokoulupiiriin, pohjois- ja eteläpiiriin. Pohjoispiiriin kuului viisi ja eteläpiiriin kuusi kinkerikuntaa, joissa talot kukin vuorollaan ottivat koulun vastaan ja luovuttivat sille työskentelytilat. Vuonna 1901 seurakunnan kiertokoulussa oli 400 oppilasta ja lukuvuonna 1914–15 460 oppilasta. Näin ollen kiertokoulujen merkitys kansanopetuksessa oli suuri vielä varsinaisen kansakoulun perustamisen jälkeenkin. Kuitenkin kansakoululaitoksen voimistuminen merkitsi sitä, että kiertokoulut edustivat aikansa elänyttä koulumuotoa ja niiden oli väistyttävä kansakoululaitoksen tieltä. Vuonna 1926 pidetyssä kirkonkokouksessa todettiin, että seurakuntaan oli perustettu lukuisia kansakouluja, joiden yhteyteen liitettiin myös alakansakoulut, joten olosuhteet vaativat molempien kiertokoulupiirien yhdistämistä. Tästä pitäen kiertokoulut luovuttivat yhä suuremmassa määrin opetustehtävänsä voimistuvalle kansakoululaitokselle.

Kansakoulun perustaminen

Vuonna 1866 annettiin Suomessa ensimmäinen kansakouluasetus. Sen oli valmistellut Uuno Gygnaeus, ja asetuksen mukaan kuntiin tuli perustaa 4-luokkaisia yläkansakouluja. Maaseudun alkuopetus jäi edelleen kodeissa ja seurakunnissa annettavaksi. Vain kolme vuotta kansakouluasetuksen antamisesta otettiin kansakoulun perustaminen esille Utajärven kuntakokouksessa. 25.3.1869 pidetyssä kuntakokouksessa esitti kunnan esimies, talollinen Juho Marttila, kansakoulun perustamista kuntaan. Ehdotukseen ei kuitenkaan seurakunta myöntynyt ”tämän nykyisen köyhyyden tähden”.

Kansakoulun perustaminen oli esillä vuosina 1872 ja 1876 kuntakokouksissa; asiaa ajoi yhä pontevasti Juho Marttila. Keisari Aleksanteri II:n hallituskauden 25-vuotisjuhlan yhteydessä 2.3.1880 pidetyssä kuntakokouksessa Juho Marttila esitti edelleen kansakoulun perustamista. Kuntakokouksen pöytäkirjaan on kirjattu Marttilan laaja kannanotto kansakoulun puolesta. Nyt kansakoululla oli muitakin puolustajia, sillä suoritetussa äänestyksessä kansakoulun puolesta annettiin 29 ja 3/8 äyrin äänet, kun vastapuolen äänimäärä oli 30 ja ¾ äyriä.

Kansakoulun perustaminen sai tämän jälkeen myös ulkopuolista tukea Oulun läänin kuvernöörin taholta. Kuntakokouksessa 10.10.1881 otettiin käsiteltäväksi kansakoulun perustaminen ja luettiin kuvernöörin kirje, jossa perättiin kansakoulun perustamista. Kuntakokous valitsi tällöin perustamista valmistelemaan komitean, jonka puheenjohtajaksi tuli talollinen Aappo Laitinen ja jäseniksi talolliset Juho Marttila, Tuomas Lamminaho, Juho Mustonen, Lassi Myllyaho, E. Pyykkö, M. Korhonen ja Y. Roininen. Komiteassa oli edustus eri Utajärven kylistä. Komitea valmisti kansakoulun perustamisesta laajan esityksen, jonka se esitteli kuntakokoukselle 27.12.1881. Esityksessä ehdotettiin mm. että tarvittavat varat koulun perustamiseen hankittaisiin myymällä lainajyvästöstä 100 tynnyriä leipäviljaa, josta saataisiin koulun maa-alueen ostoon ja rakennuskustannuksiin tarvittavat 5 600 mk. Opettajan palkkauksen komitea suunnitteli järjestettäväksi siten, että kiertokoulu lakkautettaisiin ja opettajan palkka, johon lisättäisiin tarkoitukseen saatava valtionapu, käytettäisiin kansakoulun opettajan palkkaamiseen. Ehdotus kansakoulun perustamisesta ei kuitenkaan tälläkään kertaa saavuttanut kuntakokouksen hyväksymistä, sillä seurakunnan kappalainen F. A. Heikel asettui sitä ankarasti vastustamaan. Omassa lausunnossaan kappalainen totesi, että kansakoulua ei Utajärvellä lainkaan tarvita, koska kiertokoulu oli toiminnassa eivätkä lapset vaillinaisen lukutaitonsa vuoksi kyenneet kansakouluun. Kappalaisen kielteinen asennoituminen heijasti kirkon omia pyrkimyksiä kiertokoulun kehittämiseksi.

Seuraavan kerran kansakoulun perustaminen tuli kuntakokouksen käsittelyyn 30.5.1887. Kuntakokoukselle luettiin Oulun läänin kuvernöörin kirje niille Oulun läänin kunnille, joissa ei vielä ollut kansakoulua. Kirjeessä vaadittiin selitystä kansakoulun perustamatta jättämiselle. Nyt kuntakokous viimein päätti yksimielisesti perustaa kansakoulun kirkonkylään ”miespuolisella opettajalla sekä poikia että tyttöjä varten”. Edelleen päätettiin, että kun aika ja varallisuus myöten antavat ja kylät itse tarpeelliseksi näkevät, perustetaan kansakoulu Niskanjoelle Ahmaskylän ja Niskankylän keskustaan ja kolmas koulu Juorkunaan Juorkunan ja Särkijärven kyliä varten. Kirkonkylän koulun perustamista valmistelemaan valittiin koululle johtokunta, jonka esimieheksi tuli pastori August Mömmö ja jäseniksi Johan Paavola, Kaapriel Hiltunen, Juho Marttila, Isak Mehtonen, I. A. Jurvelin ja Henrik Määttä.

Päätös kansakoulun perustamisesta kirkonkylälle aiheutti kuitenkin Niskakylän ja Juorkunan koulujen kannattajien taholta valituksen kuvernöörille. Koulujen perustamista suosiva kuvernööri puolestaan ratkaisi asian hieman yllättävällä tavalla, koska hän velvoitti kunnan perustamaan kansakoulun Niskakylään vuonna 1889, Juorkunaan vuonna 1891 ja kirkonkylään vuonna 1893. Kuntakokous valitti tästä ratkaisusta hallitsijalle, ja tuloksena oli, että senaatti kumosi kuvernöörin päätöksen, mutta määräsi kuntakokouksen keväällä 1887 tekemän päätöksen heti toimeenpantavaksi. Näin toimenpiteet Utajärven ensimmäisen kansakoulun aikaansaamiseksi pääsivät alkamaan, ja niitä suorittamaan valittiin myöhemmin 4-miehinen komitea, johon kuuluivat talolliset Aappo Laitinen, Antti Laitinen, Juho Korhonen ja Matti Korhonen.

Koulun sijoituspaikaksi oli ehdolla useitakin vaihtoehtoja. Lopulta päätettiin kuitenkin ostaa sijoituspaikaksi Siiran maatila. Päätökseen vaikutti mm. kansakoulujen tarkastaja J. Reinin lähettämä kirje, jossa esitettiin, että kansakoulu tulisi perustaa Oulujoen eteläpuolelle eikä pohjoispuolelle, kuten eräässä vaiheessa oli suunniteltu.

Siiran maatilan osto ei kuitenkaan sujunut ilman vaikeuksia, sillä ostopäätöksestä tehtiin valitus. Päätöksellään 16.8.1889 läänin kuvernööri kumosi kuntakokouksen Siiran tilan ostosta tekemän päätöksen. 27.9.1889 kuntakokous päätti asiasta uudelleen, ja äänestyksen jälkeen hyväksyttiin maatilan osto.

Näin Utajärven ensimmäisen kansakoulun paikaksi tuli Siiran talo, jonka pirtistä saatiin tilava luokkahuone ja salista käsityöhuone ja johon myös opettajan asunto voitiin sijoittaa. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Valkeasaaressa syntynyt, Sortavalan seminaarin käynyt Fanny Amalia Mansten. Oppilaiksi ilmoittautui 53 eri-ikäistä tyttöä ja poikaa, joista 32 oli kotoisin kirkonkylästä. Koulun avajaiset pidettiin lokakuussa 1898, ja juhlapuhujana oli koulun esitaistelija herastuomari Juho Marttila. Koulun vihkimispuheen piti vt. kirkkoherra Emil Åström.

Juorkunan ja Keskiniskan kansakoulujen perustaminen

Kirkonkylän kansakoulun perustamisen jälkeen tulivat kunnan lunastettavaksi ne lupaukset, jotka oli annettu koulujen perustamisesta muihin kyläkuntiin. Omatoimisuutta oman koulunsa perustamisessa osoittivat Juorkunan kyläläiset, jotka toisaalta pyrkivät kokonaan vapautumaan kirkonkylän koulun ylläpidosta. Näissä pyrkimyksissään he myös menestyivät, sillä kuvernöörin myötävaikutuksella he saivat vuonna 1892 Aurakankaan tilan koulun sijoituspaikaksi ja 6 000 mk valtionapua koulutalon rakentamiseksi.

Suunnitelmien loppuunsaattamiseen juorkunalaisten voimavarat eivät kuitenkaan riittäneet, ja heidän oli käännyttävä kuntakokouksen puoleen ja pyydettävä, että Juorkunan kansakoulu otettaisiin kunnan yhteiseksi koulupiiriksi. Käsitellessään asiaa ensimmäistä kertaa 27.12.1894 kuntakokous suhtautui juorkunalaisten vaatimukseen kielteisesti. Sen mielestä juorkunalaiset olivat omavaltaisesti rakentaneet koulunsa sopimattomalle paikalle ja samoin omavaltaisesti käyttäneet valtiolta saadut 6 000 mk, joten kuntakokous katsoi, ettei se halunnut sekaantua koko kouluasiaan millään lailla. 15.6.1985 Juorkunan koulu päätettiin kuitenkin ottaa mukaan koulupiiriksi, tosin äänestyksen jälkeen. Edelleen tosin epäiltiin sitä, ettei koululle riittäisi oppilaita, koska se oli rakennettu perin sopimattomalle paikalle asutusta vailla olevaan erämaahan Juorkunan ja Särkijärven kylien välille. Lisäksi kuntakokous päätti, ettei koululle rakennettaisi oppilasasuntolaa, vaikka koulun lähistöllä ei ollutkaan oppilaille asunnoksi sopivia taloja.

Juorkunan koulu alistettiin kirkonkylän kansakoulun johtokunnan alaiseksi, ja se aloitti työskentelynsä syksyllä 1895 ylioppilas K. A. Masalinin toimiessa ensimmäisenä opettajana. Syksyllä 1896 koulun väliaikaiseksi opettajaksi valittiin kiertokoulun opettaja K. A. Juntunen, joka toimi koulun opettajana yhdeksän vuotta. Kuten kuntakokous oli otaksunut, koulun oppilasmäärä pysyi pienenä ja oli parhaimillaankin vain 20. Tästä syystä kyläkunnan edustajat sanoivat useita kertoja, että koululle rakennettaisiin oppilasasuntola. Kuntakokous ei tähän kuitenkaan suostunut, koska asuntolan rakentaminen oli aikaisemman päätöksen mukaan kyläkunnan itsensä kustannettava.

Niskakylän ja Ahmaskylän kansakoulun perustaminen sujui sovinnollisesti: kuntakokouksessa asia otettiin käsiteltäväksi 30.3.1894 ja saman tien tehtiin koulun perustamispäätös. Koululle sopivaa maatilaa ostamaan valittiin toimikunta, johon kuuluivat Aappo Laitinen, Isak Aitta, K. Juntunen, H. Varis ja Juho Korhonen. Toimikunnan valmistelutyön jälkeen kuntakokous päätti 1.10.1894 ostaa koulun käyttöön kauppias Isak Mehtoselta Koskenniskan talon, josta saatiin korjausten jälkeen käyttökelpoinen kouluhuoneisto. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin syksyllä 1895 vt. kirkkoherran rouva Aino Åström. Vakinaisen opettajan saaminen tuotti kuitenkin opettajapulan vuoksi vaikeuksia, joten opettajat vaihtuivat aluksi joka vuosi. Syksyllä 1902 tämä epäkohta lopulta korjaantui, kun opettaja J. A. Annala astui koulun palvelukseen. Hän toimi koulun opettajana aina vuoteen 1920 saakka eli 19 vuotta.

Koulupiirijaon vahvistaminen

Kun Utajärvelle oli perustettu kolme kansakoulua, tuli ajankohtaiseksi myös koulupiirijaon vahvistaminen, johon vuonna 1898 annettu piirijakoasetus maalaiskunnat velvoitti. Koulupiirijakoa koskevan ehdotuksen laati kuntakokouksen valitsema piirijakovaliokunta, ja kuvernööri vahvisti piirijaon marraskuussa 1900. Uuden piirijaon mukaan kunta jaettiin 7 koulupiiriin, jotka olivat kirkonkylän, Keskiniskan, Juorkunan, Sotkajärven, Vaalan, Sanginjärven ja Ahmasten koulupiirit.

Piirijako jäi kuitenkin uusien koulupiirien osalta pitkäksi aikaa paperille, sillä kuntakokous noudatti jatkossa kouluasioissa selväpiirteistä säästäväisyyspolitiikkaa. Kansanopetus oli kolmen kansakoulun ja kiertokoulujen varassa. Uusi vaihe koulujen perustamisessa alkoi vasta 1910-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin kuntakokous korvattiin helpommin kokoon saatavalla kunnanvaltuustolla, johon valittiin 17 jäsentä. Kun kunnanvaltuusto, jonka kokoonpano järjestettiin vuonna 1917 annetun uuden kunnallislain mukaisesti, sai puheenjohtajakseen kansakoulunopettaja A. A. Laitisen ja sihteerikseen kansakoulunopettaja J. A. Annalan, oli luonnollista, että kouluasioissa vallinnut pitkä pysähdyskausi oli päättymässä.