[Kuva: Järvikylän koulu]

Järvikylän koulu on yksi niistä neljästä koulusta, jotka kunta päätti perustaa vuonna 1896. Rakennustyö oli määrä aloittaa seuraavana syksynä ja koulutyö 1899. Järvikylällä koulunpito lienee kuitenkin päässyt alkamaan vasta 1900, jolta vuodelta on säilynyt ensimmäinen johtokunnan pöytäkirja. Johtokunnan puheenjohtajana toimi maanmittari Martti Similä ja jäseninä Kristian Ylikotila, Eliel Toivola, Joonas Kaarlela ja Job Hietala. Tässä kokouksessa julistettiin haettavaksi koulun opettajattaren virka. Palkkaetuihin kuului kahden kamarin ja köökin asunto ajanmukaisessa koulutalossa. Hakijoita oli kaksi, joista valittiin kuitenkin mies, Oskari Santavirta.

[Kuva: Järvikylän koulu]
Järvikylän koulu vuonna 2004.

Kahden vuoden päästä paikka oli taas auki. Kunta olisi halunnut siirtää kirkonkylän opettajan Järvikylälle, mutta johtokunta piti tiukasti kiinni oikeudestaan itse valita opettajansa. Pätevää opettajaa ei tahtonut löytyä ja nekin, jotka saatiin, viipyivät vain lyhyen ajan. 1902–1907 toimi opettajana Niilo Pyy ja 1904–1905 Edvard Spolander. 1905 toimen sai Jalo Väinö Wiksten, joka sittemmin muutti nimensä Vanamoksi. Hän opetti Järvikylällä 22 vuotta ja sitten Junttilan koululla vuoteen 1950 tehden näin pitkän ja ansiokkaan päivätyön Nivalan koululaitoksen hyväksi.

Järvikylän koulutalo rakennettiin samoilla piirustuksilla kuin muutkin tuohon aikaan rakennetut koulut. Se oli yksikerroksinen pitkänomainen rakennus, johon oli sijoitettu opetustilan lisäksi opettajan asunto. Vuonna 1905 koulu maalattiin johtokunnan ohjeiden mukaisesti: ”valkijan punertavaksi seinät ja maksan karvaiseksi hullaat ja vuorilaudat vesimaalilla, johon on pantava joku määrä liinaöljyä. Akkunat on maalattavat öljymaalilla, ulkohuoneet punamullalla, seinät, ovet ja vuorilaudat keltapruuniksi.” Luokan seinät laudoitettiin alaosastaan ja yläosaan laitettiin pahvit. Seinään naulattiin ilmoitus, jossa säädettiin, että itse on maksettava, jos akkunan särkee. Ikkunoihin asennettiin samalla kolme suojapuuta, etteivät niin rikkoutuisi. Tarkastajan kehotuksesta hankittiin opetusvälineistöä muun muassa puolapuut ja kiipeilynuorat sekä ompelukone. Tilat kävivät pian ahtaiksi, sillä luokkaan mahtui vain 50 oppilasta ja tulokkaita oli yli 70. Tilanne korjautui, kun Aittoperä erotettiin omaksi koulupiiriksi vuonna 1920.

Varattoman lapsen koulutietä yritettiin helpottaa monin tavoin. Koulutarvikkeita hankittiin sisäänkirjoitusvaroilla, vaatteita hätäapukomitean lahjoituksin. Myös ruokatarvikkeita ostettiin komitean varoilla. Jauhot jaettiin johtokunnan jäsenille leivottavaksi, höystöksi ostettiin voita ja silakoita. Ruoan jakoi opettaja tunnollisen harkinnan mukaan. Kun koulukeittolatoiminta alkoi, varakkaat pääsivät siitä osalliseksi maksamalla oman osuutensa, heidän tuli myös valmistaa keitto kunkin vuorollaan. Furuhjelmin sekä Säästöpankin stipendirahoja jaettiin myös Järvikylällä. Rahan saaja harkittiin tarkkaan, joskus kävi niinkin, ettei rahaa annettukaan, koska tarpeeksi pätevää saajaa ei löytynyt.

Vuoden 1910–1911 toimi opettajana Tyyne Oksanen J. V. Vanamon sijaisena. Käsitöitä opetti Antti Nivala. Tyttöjen käsitöitä olivat ohjanneet Elviira Knuuti ja Sofia Wiksten. Kun Vanamo valittiin Junttilan koululle, otettiin Järvikylälle Elsa Pulkkinen sekä poikien käsityön opettajaksi August Konttila. 1928 oli opettajan virkoja kaksi ja niihin valittiin Stephan Mäntymaa ja Tilda Saunamäki (myöhemmin Mäntymaa). Käsityötilat jouduttiin vuokraamaan Veeli Konttilalta.

Vuonna 1929 aloitti alakoulu toimintansa. Mikko Hietalan omistamasta vanhemmasta tuparakennuksesta vuokrattiin tupa ja kamari alakoulun käyttöön. Samassa luokassa pidettiin myös käsitöitä. Alakoulun opettajaksi valittiin Eeva Huovinen 1929–1931, sitten Rauha Jaakola 1931 kevääksi ja hänen jälkeensä Anna Puurunen 1931–1938. Alakouluhuoneisto todettiin sopimattomaksi, ja koulu siirrettiin Matti Konttilalta vuokrattuihin huoneisiin.

1938 päätti kunnanvaltuusto, että Järvikylän koulu oli siirrettävä keskemmäs piiriä niin kutsutun Antteroisen paikalle, jolloin piirin pohjoisosien kymmenien pitkämatkalaisten matkat lyhentyisivät. Uusi koulutalo rakennettiin J. Karvosen piirustuksien mukaan. Vanha koulu siirrettiin kirkonkylälle kunnantaloksi laajennettavaksi.

Sotavuosina koulua ei pidetty, sillä tilat tarvittiin siirtoväen majoitukseen. Kun lapset palasivat kouluun, oli puutetta kengistä, ruoasta ja vaatteista. Kouluhallituksen ohjeiden mukaan käytiin elintarvikekamppailuun keräämällä ja viljelemällä. Oppilasmäärä kasvoi, olihan mukana nyt myös siirtolaislapsia, joten perustettiin toinen alakoulun opettajanvirka. Opettajat vaihtuivat usein. Martta Pakka opetti 1938–1939, Kaino Kontio 1939–1940, Martta Huovinen 1942–1943, Hilda Välikangas 1943–1947, Anna Uusivirta 1946–1947 ja 1949–1950, Ida Ylikotila 1946–1948, Saimi Kaipainen 1948–1949, Aini Heikkilä 1948–1949, Hilda Takalo 1949–1950. Poikien käsitöitä ohjasi 1946–1959 Hjalmar Honkala.

Opettajat Erkki ja Anna Elovaara muuttivat Aittolasta Järvikylälle 1947. Anna Elovaara opetti vuoteen 1966 ja Erkki Elovaara 1958. Aikaansa seuraavana opettajana Erkki Elovaara innostui audiovisuaalisesta opetuksesta, niin että hän vuonna 1955 yhdessä Johannes Vähäahon kanssa kävi alan kurssit ja teki opetustarkoituksiin rainasarjan Nivalasta.

1950-luvulla koulun oppilasmäärä ylitti 120 ja opettajia oli neljä. Tilat olivat ahtaat muun muassa käsitöitä tehtiin koulun eteisessä, ja opettajista osa joutui asumaan kylältä vuokratuissa huoneissa. 1950-luvun alusta edellä mainittujen lisäksi ovat opettaneet mm: Vieno Nurkkala 1950–1951, Elli Raudaskoski 1950–1953, Katri Kaarlela 1951–1977, Saara Laakkonen 1954–1957, Maire Koskela 1955–1956, Iina Nuutinen 1956–1964, Martti Elovaara 1958–1959, Jorma Nieminen 1959–1960. Pentti Vilhu tuli opettajaksi vuonna 1960.

Koulun kotisivu