Kouluasiaan palattiin kuntakokouksessa maaliskuussa 1880. Tällöin perustettiin Aleksanteri II viisikolmattavuotisen hallitsijana olon muistoksi 2 000 markan pääoman sisältävä stipendikassa 6 %:n korolla. Varoilla oli tarkoitus kannatella kunnan ensimmäisen kansakoulun yhden tai useamman köyhän lapsen oloa siellä. Ohjesääntö rahastolle laadittiin vasta 1889, siihen saakka tilien hoito oli varsin leväperäistä.

Kesällä 1880 olivat kuntalaiset yksimielisiä siitä, että ylempi kansakoulu otetaan kuntaan, kunhan valtiolta saadaan avustusta koulun perustamiseen. Kunta puolestaan lupasi opettajan palkkaukseen 200 markkaa rahaa, 10 tynnyriä viljaa, puolet ruista, puolet ohraa, hyvien maaniittyjen heiniä, viljeltäväksi yhden tynnyrinalan peltoa, tarpeellisen pottumaan sekä huoneen ja lämmön. Vielä syksyllä ei koulua kuitenkaan saatu alkamaan.

Kansakoulun johtokuntaa:
[Kuva: A. Hulkkonen]
A. Hulkkonen
[Kuva: Paavali Niskanen]
Paavali Niskanen
[Kuva: Israel Karvosenoja]
Israel Karvosenoja
[Kuva: Matti Marjoniemi]
Matti Marjoniemi

Joulukuussa valittiin kansakoulun johtokuntaan pastori A. Hulkkonen, kauppiaat J. Martikainen ja Magnus Påhlman, herastuomari Paavali Niskanen, kunnankirjuri Israel Karvosenoja sekä lautamies Matti Marjoniemi. Tästä lähtien kunnan menoarviossa oli aina varattuna määräraha kansakoulun tarpeisiin. Kiertokouluille rahaa myönnettiin saman verran tai hieman enemmän, sillä vielä oli monia, jotka eivät uskoneet kansakoulun pystyvän tarjoamaan mitään parempaa. Kirjoittihan kirkkoherra Pettersonkin 1885 yhden koulun riittävän, sillä pitäjälle olisi monin verroin suurempi hyöty hyvin järjestetyistä kiertokouluista kuin monista ”ylhäisistä kansakouluista”.

Kevättalvella 1881 järjesti johtokunta koululle vuokrahuoneiston ja 26.9.1881 aloitti Nivalan ensimmäinen kansakoulu toimintansa. Jotta suuret ennakkoluulot koulua kohtaan olisivat poistuneet, kehotettiin käymään koululla kysymässä, jos mikä asia vanhempia askarruttaisi. Ensimmäisenä syksynä kouluun tuli 31 oppilasta, joista suurin osa lopetti kesken – useimmiten syynä oli vanhempien varattomuus. Jo muutamassa vuodessa oppilasmäärä kuitenkin kasvoi siinä määrin, että kunnalta vaadittiin varoja toisen opettajan palkkaukseen. Tähän kunta ei myöntynyt, vaan ratkaisi asian tasapuolisesti perustamalla koulut Maliskylälle, Karvoskylälle, Järvikylälle ja Välikylälle, sillä olihan syrjäkylilläkin opinhaluisia – jotkut olivat yrittäneet käydä opissa kirkollakin. Näin lähti alkuun kansakoulutoimi Nivalassa, ensin keskuspaikkoihin asettuen, sitten ulottaen vaikutuksensa yhä syrjäisemmille kyläkunnille, kunnes jokaisen lapsen elämään tuli uusi kynnys lapsuuden ja aikuisuuden välille – kansakouluaika.