Taivalkosken kulttuurielämä rakentuu nykyisin hyvin suuressa määrin Kalle Päätalon elämän ja kirjallisen tuotannon ympärille. Otto Kääriäisen Kalle Päätalolle omistama Jokijärven valssi on tullut Taivalkoskella hyvin suosituksi. Sitä esitetään sekä yksinlauluna että kuorolauluna erityisesti Päätaloon liittyvissä tilaisuuksissa. Varsinaisena kotiseutulauluna sitä ei vielä voida pitää, mutta esimerkiksi sanoitusta hieman kehittelemällä siitä voitaisiin sellainen helposti tehdä.

Otto Kääriäinen
1. Niin monta järveä antanut on aiheita laulelmiin, viel’ tääkin sävelmä vaatimaton lisätään entisiin. Yks järvi laajalti jo tunnetaan, se kirjoissa mainitaan, sen rantaan kerran mun matkani toi, nyt laulu tää sille soi. Jokijärvelle vie pitkä Koillismaan tie, siellä vaarat ja veet ovat ain siintäneet. Jokijärvelle vie monen matkaajan tie, sen rantoja katselemaan. Niemet, lahdet ja saari sen tuovat mieleen haikeuden. Rannalla Kallioniemi, torppa tuo kuuluisa, pieni. Työllä ja hiellä Kallekin siellä leipänsä
  1. Ei muistot mieleen ain ruusuja tuo ajoilta lapsuuden,
    mutt’ vuodet vierii ja joskus ne suo elämään muutoksen.
    Pois Kalle kauas on kulkeutunut, ovat puunsa jo kaatuneet.
    On polku savotan nurmettunut ja kannotkin maatuneet.
    Jokijärvelle vie pitkä Koillismaan tie,
    siellä vaarat ja veet ovat ain’ siintäneet.
    Jokijärvelle vie joskus Kallenkin tie,
    synnyinseutuja katselemaan:
    rannat Simon ja Hiltusen, silta salmessa Romppaisen.
    Paikallaan Kallioniemi, torppa tuo kuuluisa pieni.
    Vene viell’ rantaan kiinni sen santaan
    kesäisin soudellaan.
Otto Kääriäinen

Nuotti pdf