Pyhännän kotiseutulaulu on valmistunut jo 1960-luvulla sanoittajanaan ja säveltäjänään Aimo K. Marjomaa. Hän on saanut innostuksen laulun tekemiseen Lamujärvestä, jolla hän on aikanaan ollut usein kalassa verkkoineen. Pyhännän kotiseutulaulun tittelin tälle laululle on myöntänyt kunnan kulttuurilautakunta.

Aimo K. Marjomaa
1. Lamujärvi laaja järvi. Aalto vyöryy kuohupää. Rantamilla lehtomailla, rauha mielen tyynnyttää. Kohisten lyö hyöky rantaan, kiven pintaan pirstoutuu. Vaahto jäi vain rannan santaan, sekin pois jo huuhtoutuu. Ei arkiset huolet mieltä paina, ei eiliseen aatos vie. Elo meille on jokaiselle laina. Sen maksan, kun päättyy tie. Lamujärvi laaja järvi. Aalto vyöryy kuohupää.
  1. Lamun ranta, ruohoranta. Silta kuun on kultainen.
    Peilikirkas järven pinta. Hiekka puhtaan kuultoinen.
    Lehto tumma, usva suolla. Hämy peittää kaiken muun.
    Sorsa yksinäinen tuolla piirtyy siltaan öisen kuun,
    ja katveeseen saaren tumman rannan, mi tuolla on paasinen,
    mä katseeni viivähtää taas annan, yölintukin löysi sen.
    Lamun ranta ruohoranta. Silta kuun on kultainen.
  2. Lamun lainehilla laulaa joutsen, joikuu ystävää.
    Valkohöyhen. Kaarikaulaa kääntää kaunis, ylväs pää.
    Kutsun kuuli armas, vastaan sousi hiljaa joikuen.
    Lamun laine ainoastaan kuuli joutsenlaulun sen.
    On rannoilla rikkumaton rauha. On pilvetön taivas sees.
    Ei pitkä lie joutsenelon nauha – ui joutsen siis tyvenees.
    Lamun lainehilla laulaa joutsen; joikuu ystävää.
  3. Lamun maille mieli palaa. Erämiehen kulkee tie.
    Siellä löytyy luonto lauha. Mielenrauha siellä lie.
    Auringon käyt palvojaksi – kuuma hiekkaranta on.
    Uit ja tunnet vilpoisaksi. Hiekkapohja verraton.
    Käy, ystävä luonnon, täällä kerran ja pian saavut uudelleen.
    Näät myrskyn ja saalista sen verran – kuun hohtoisen tyynen veen.
    Lamun maille mieli palaa. Erämiehen kulkee tie.
Aimo K. Marjomaa

Nuotti pdf