Kiimingin kotiseutulauluksi on valittu viihdetaitelija Mikko Alatalon v. 1991 lp-trilogiaan ”Siirtomaasuomen laulut” säveltämä ja sanoittama Kiiminkijoki-laulu. Tuon koko maassa tunnetun laulun tekstiä on tekijä sittemmin ajankohtaistanut. Kyseinen tuore versio sai ensiesityksensä 2.12.1995 Kiimingin Alakylän koulurakennuksen vihkiäisissä. Se saavuttanee uutena versiona myös vankan kuntalaulun aseman.

Mikko Alatalo
Kiiminkijoki, se aina vain virtaa, kuin ihmisen elämä merensä tavoittaen. Kiiminkijoki, se suolammesta alkaa, pienestä lähtee myös taival ihmisen. Jumala maaseudun loi, ihminen kaupungin, ei enää käräjäkiville palata takaisin. Vuolinraudoissa tuon vaakunan Kiimingin huomisen nään. Taas kädentaidoilla täällä tullaan selviytymään. Kiiminkijoki, sun rannoilta lähti ensin tytöt, sitten pojat kuin varpuset. Mutta palata tahtoi ja niin palasikin, jopa merien takaa nuo rantojen ihmiset.

Maa, älä poikias potki
ne on hyviä poikia
kun vain pystyssä päin
elää saa vapaina.
Maa, älä tyttöjäs kolhi
ne on kunnon ihmisiä
kun vain maailman myllyssä
säilyvät ehjinä.

Mutta joki vain virtaa, punoo koskien pirtaa.
Vielä Koiteliin veneeni lasken
kun kesä taas saa. Ajan ympyrä sulkee,
– lapset koulua kulkee,
jokivarren kylät nyt elämää pursuaa.

Kiiminkijoki, mä mieheksi kasvoin
kun peninkulmat kouluun kiersin
sun tulvasi voimaa.
Kiiminkijoki, mä lopetan laulun
kun kauneudesta liian vanha
oon unelmoimaan.

Näin maailman joet ja kaupungit,
valtameret ylitin, sillatkin,
kuinka lapsuuden joen
silti mä unohtaisin?
Vielä mun veneeni rantautuu
sun koskien kainalossas,
missä tukkisumat kerran
kolkutti sun nielujas.

Kiiminkijoki, kun kitara painaa
sun suvanto maailman hakkuuaukiot peittää.
Kiiminkijoki, kun saa viimeinen sointu
te voitte miehen ja soittimen tuhkat
joen syliin heittää.

Mikko Alatalo

Nuotti pdf