Laulun sanat on kirjoittanut Jaakko Ritola. Hän kirjoitti runon vuonna 1941 ja kaatui sodassa vuotta myöhemmin. Sävelen on tehnyt kirkkoherran vaimo Helvi Mäntyvaara vuonna 1955. Laulu sai ensiesityksensä 8.8.1955 Haapaveden maatalousnäyttelyssä, jossa sen esitti Haapaveden kirkkokuoro. Laulu sai heti kuntalaisten suosion, ja sitä esitetään edelleen ahkerasti.

Helvi Mäntymaa
1. Haapavesi, kotiseutu, kaunis kolkka Pohjanmaan. Sua, synnyinkehtoani laulullani kiittää saan. Sain mä nähdä päivänvalon sinun korpeis kätköissä. Siellä jossain syttyi kerran sinun poikas elämä.
  1. Leikin kaikki lapsuusleikit karuimmilla kankaillas.
    Kun mä vartuin vanhemmaksi, kuokin sinun korpias.
    Sua, kaunis Haapavesi, aina tahdon rakastaa.
    Jos mä kuljen kuinka kauas, kerron Sinun kunniaas.
  2. Muistan aina keväimesi, järven jää kun irtaantuu.
    Ihanat on syksyiltas, aalloillas kun välkkyy kuu.
    Kirkkaan kesäs ihanuutta ei voi outo aavistaa,
    eikä luontos tenhovoimaa onnellisna omistaa.
  3. Sittenkin on mielestäni talves kaikkein kaunehin.
    Valkohankeis kimmeltäissä kuusikoissa hiihtelin.
    Kuuraisena ikihonka seisoi siellä kankaallaan,
    koivu talven morsianna kaunis huurre huntunaan.
  4. Tämän kaiken nähtyäni tekee mieli huudahtaa:
    et voi kolkkaa kauniimpata näyttää mulle, synnyinmaa!
    Sua, kaunis Haapavesi, aina tahdon rakastaa.
    Jos mä kuljen kuinka kauas, kerron Sinun kunniaa.
Jaakko Ritola

Nuotti pdf