[Kuva kirkosta]
© Ylikiimingin kunta

Ylikiimingin kirkon on suunnitellut pietarsaarelainen rakennusmestari Jacob Rijif. Kirkko on erivartinen ristikirkko. Istumapaikkoja kirkossa on 550. Ylikiimingin kirkon varsinaisista rakentamisvaiheista on erittäin niukkoja ja vaillinaisia tietoja. Työ toteutettiin nähtävästi kappeliseurakuntalaisten omin voimin, ja valtaosa kustannuksista maksettiin paikkakunnalta kerätyistä varoista. Tukholman yli-intendentinviraston laatima ja kuninkaan vahvistama sekä sen jälkeen maaherran välityksellä keväällä 1785 noudatettavaksi lähetetty piirustus tai sen konsepti ei ole säilynyt. Seurakunta lienee kuitenkin ryhtynyt jo ennen sen saapumista hankkimaan rakennustarvikkeita.

Kirkon rakentaminen lienee kuitenkin aloitettu vasta virallisen rakennusluvan myöntämisen jälkeen. Pitkänurkkaisten hirsiseinien salvostyö valmistui todennäköisesti vuoden 1786 aikana. Tähän viittaa myös kirkon valmistusvuodeksi myöhemmissä inventaarioluetteloissa mainittu vuosiluku 1786. Lisäksi on sakaristosta kirkon torniin johtaneen alkuperäisen portaan oven helassa ollut merkittynä 12.1.1787.

Vuonna 1787 maksettiin kirkon tilikirjan mukaan Uudessakaarlepyyssä toimineelle lasimestari Johan Berghille kisällinsä Johan Lundin välityksellä kirkon ikkunoista. Niiden paikalleen asettaminen edellytti jo vesikaton olemassaoloa. Kirkon keskustorni lienee pääosiltaan ollut työn alla kesällä 1787. Tornin pohjoispuolen kellotelineeseen on kaiverrettu maaherra J. F. Carpelanin nimi sekä päivämäärä ”den 23 juli 1787”.

Tammikuussa 1788 Ylikiimingissä pitämässään tarkastuksessa lääninrovasti C. H. Ståhle totesi kirkon rakennustyön edenneen jo niin pitkälle, että siellä oli mahdollista pitää jumalanpalveluksia ja että kirkko voitaisiin jo tulevana kesänä vihkiä Herran huoneeksi. Vanha kirkko oli tällöin jo purettu, sillä joitakin sen hirsiä ja kattotuolien osia on käytetty uuden kirkon kattorakenteisiin.

Ensimmäinen maininta rakennusmestarista, jonka johdolla kirkko oli tehty, on vasta vuodelta 1800. Tällöin mainittiin Kuopion uutta kirkkoa koskevan riidan yhteydessä Jacob Rijfin rakentaneen Ylikiimingin kirkon keskustornin, joka hyvin oli kestänyt kellon soiton. Rijf oli kuitenkin ollut kirkon rakennustyömaalla jo ennen tornin rakentamista. Myös kirkon holvit ja sakariston kirkkosalista erottava alttariseinä ovat selvästi hänen johdollaan toteutettuja. Vuonna 1787 maksettiin Rijfille kyytiraha Saloisten tapulin työmaalle nimenomaan Ylikiimingistä. Myös ikkunalasien hankkiminen Uudestakaarlepyystä, Rijfin kotiseudulta viittaa hänen toimineen Ylikiimingin kirkon rakennusmestarina ainakin vuonna 1787, todennäköisesti jo aikaisemminkin.

Vuoden 1788 aikana valmistuneen kirkon ulkoasun viimeistely, johon kuuluivat ulkolaudoitus ja seinien maalaus, tehtiin todennäköisesti vasta 1790-luvulla. Vuonna 1797 seurakuntaan ostettiin kahdeksan kappaa punamultaa, mikä lienee käytetty tervaan sekoitettuna joko ulkomaalaukseen tai vesikaton käsittelyyn. Kirkkoon on saatettu siirtää puretun vanhan kirkon penkit ja saarnatuoli sen käyttökuntoon saamiseksi. Sisustuksen hankkiminen ja lopullinen viimeistely tehtiin ehkä vasta 1800-luvun alussa. Tähän viittaavat muun muassa Jacob Rijfille maksetut palkkiot. Esimerkiksi kirkon saarnatuoli on mitä todennäköisimmin valmistettu Rijfien puusepänverstaassa Uudenkaarlepyyn Socklotissa. Vuonna 1800 maksettiin kirkon tilikirjan mukaan myös Lars Koretille ja Henrik Heikkilälle heidän kirkossa tekemistään puusepäntöistä. Vastaavia suorituksia on lisäksi vuodelta 1804, jolloin Lars Koret ja Johan Jurvakainen ovat tehneet töitä kirkossa. Samana vuonna on myös Johan Väänänen toimittanut nauloja kirkkoon.

Sakariston sijoittaminen itäiseen ristivarteen alttarin taakse oli yli-intendentinviraston suosima ratkaisu maaseutupaikkakuntien kirkoissa, jota myös Rijf sovelsi rakennuskohteissaan. Holvit ja ristikeskuksen yllä oleva taivutetuista laudoista tehty kalottimainen kupoli ovat erittäin tunnusomaisia Rijfin puukirkoille. Holvit ovat huomattavan matalat, lähes tasalakiset, ja keskikupoli tuntuu ikään kuin leijuvan ilmassa.

Täyskorkean hirsiseinän lautaverhous pilastereineen, alttaritauluille varattuine kehyksineen ja sakaristoon avautuvine lyijypuitteisine ikkunoineen luo vaikutelman ilmavan kevyestä kulissimaisesta rakenteesta, joka on asetettu alttaripöydän taakse. Kirkonkellojen sijoittaminen ristikeskuksen yläpuolelle rakennettuun torniin on Rijfin Tukholmassa omaksuma uutuus, jota hän kivikirkkojen ohella käytti vaihtelevalla menestyksellä myös useissa puukirkoissaan. Keskustorni päättyy tähtihuippuiseen obeliskiin.

Kirkkosalin sisäseinät, holvit sekä sen kiinteä sisustus olivat maalaamattomat aina 1840-luvun alkuun asti. Heinäkuussa 1839 pidetyssä kokouksessa päätettiin, että kirkko valkaistaisiin liimavärillä ja että saarnatuoli ja alttari käsiteltäisiin öljymaalilla. Sisämaalauksen teki oululainen maalarinkisälli Gustaf Holmqvist, ja se valmistui Eberhardin elokuun 15. päivänä 1840 pidettyihin virkaanastujaisiin mennessä.

[Kuva: Sabloonikuvio]

Sisämaalauksessa oli kirkkosalin seinät ja holvit maalattu valkoisiksi. Kattolistan ylin profiili oli preussinsininen ja alimmassa oli koristeena sininen sablonikuvio. Keskikupolin alareunan lista oli maalattu tummanvihreäksi, ja väri toistui myös kupolin laessa olevissa renkaissa. Seinien alaosaa kiersi vaaleanpunertavalla liimavärillä tehty paneelimaalaus. Sisänurkkien pilasterit oli käsitelty harmaalla marmoroinnilla ja niiden jalustaosat kimröökivärillä tummanharmaiksi.

Arkkitehtonisesti jäsennellyn alttariseinän maalaus oli tehty öljyvärillä. Alinna seinässä oli punaruskea marmorointi. Pilasterien plintit jäljittelivät keltaista marmoria; itse pilasterit olivat ristikeskuksen nurkkapilasterien tavoin marmoroidut harmaalla. Sama käsittely tummemmanharmaana toistui pilasterien jalustoissa ja kapiteeleissä. Alttariseinän yläosan palkiston triglyfit oli maalattu ultramariinin sinisellä. Alttariseinän ovet ja alttarikaide olivat vaaleanvihreät. Saarnatuolin katoksessa toistui alttariseinän triglyfien ultramariinin sininen. Muina väreinä saarnatuolissa olivat kellertävän ruskea ja vaaleanpunertava ”elonväri”. Kirkon penkkien eturintamusten maalaus jäljitteli ruskeansävyistä puuta. Ikkunoiden vuorilaudat olivat vihreät.

Tämä kirkon ensimmäinen sisämaalaus on jälleen nähtävissä, sillä vuosina 1980–1986 tehdyn kirkon kunnostustyön yhteydessä on kirkkosaliin palautettu sen alkuperäinen väriskaala. Kirkkotekstiilit uusittiin seurakuntalaisten talkootöinä vuonna 1986. Tekstiilit on suunnitellut kotiteollisuusopettaja Leena Laine.

[Sisäkuva kirkosta] [Sisäkuva kirkosta] [Sisäkuva kirkosta]

Kirkonkelloja on kaksi. Kellot on valmistanut vuonna 1905 Bochumissa saksalainen valuteräsyhtiö Bochumer Verein für Bergbau und Gusstahlfabrikation. Pienempi kello on halkaisijaltaan 90 cm, ja siinä on lause: ”Palvelkaa Herraa ilolla tulkaa hänen kasvonsa eteen riemulla”. Toinen suurempi kello on halkaisijaltaan 116 cm, ja siinä on lause: ”Nyt kaiken loppu lähestyy niin olkaat siis raittiit ja valppaat rukoilemaan”. Molempien kellojen yläreunassa on lisäksi kirjoitus ”Greg; V. Bochumer Verein Bochum 1905 sekä kellojen keskellä kirjoitus ”Ylikiimingin kirkolle valettu v: 1905. Kappalainen F. Hj. Heikelin aikana”.

Alttaritaulu

[Kuva: Neitsyt Maria][Kuva: Kristuksen taivaaseenastuminen]

Alttarimaalaus esittää ristiinnaulittua Kristusta. Taulun on maalannut Gustaf Holmqvist vuonna 1839. Lisäksi alttaritaulun oikealla puolella on kuva, joka esittää Neitsyt Mariaa Jeesuslapsi sylissään, ja alttaritaulun vasemmalla puolella kuva, joka esittää Kristuksen taivaaseenastumista.

Nämä kaksi maalausta peitettiin vuonna 1897 kirkon korjauksen yhteydessä. Vuonna 1986 opettaja Reijo Nissilä maalasi samanaiheiset kuvat, jotka paljastettiin kirkon 200-vuotisjuhlassa samana vuonna.

Urut

Ensimmäiset kaksiääniset Bror Axel Thulén rakentamat ”pedaaliurut” hankittiin Oulun lukkarinkoulusta vuonna 1890. Toiset Kangasalan Urkutehtaan rakentamat 21-äänikertaiset pneumaattiset urut hankittiin vuonna 1944. Uusimmat, Urkurakentamo Tuomen 21-äänikertaiset urut otettiin käyttöön vuonna 1986.

Saarnatuoli

[Kuva saarnatuolista]

Kahdeksankulmainen ja kuusisivuinen saarnatuoli on tyyliltään kustavilainen. Kirjatelinettä kannattelee enkelinpää ja saarnatuolin takana seinässä on Jumalan kaikkinäkevä silmä.

Kattokruunut ja lampetit

[Kuva pallokruunusta]
Helanderin valmistama pallokruunu.

Kirkkoa kaunistavat useat kattokruunut. Kirkossa on muun muassa Matias Brunnin (Jurvakainen) lahjoittama kuusihaarainen pallokruunu vuodelta 1848 sekä myöskin vuonna 1848 hankitut kaksi kahdeksantoistahaaraista Claes Helanderin valmistamaa messinkistä pallokruunua.

Kirkko on saanut lahjoituksina useita lampetteja. Vuonna 1747 lahjoittivat Johan Jurakka (Jurvakainen?) ja Matias Parkkinen kaksi messinkilampettia. Myös vuosisadan puolivälissä vuonna 1752 oululainen kauppias Johan Lithovius, Iisakki (Isaac) Runtti vuonna 1754 sekä Henrikki (Henric) Huttu ja Johan Taskinen vuonna 1755 lahjoittivat messinkilampetteja kirkkoon. Kirkossa on myös useita kynttelikköjä.

Lähdeluettelo

  • Hyvönen Heikki. Ylikiimingin kirkko 200 vuotta. Ylikiiminki: Ylikiimingin seurakunta, 1986
  • Ylikiimingin kirkon esite.