Utajärven kirkko on valmistunut vuonna 1762. Istumapaikkoja kirkossa on 320. Kirkon on suunnitellut ja rakentanut Heikki Väänänen. Urut on hankittu vuonna 1981, ne ovat 15-äänikertaiset. Urut on valmistanut Tuomen urkutehdas Sotkamosta. Alttaritaulun Kristuksen ylösnousemus on maalannut Olli Miettinen vuonna 1949. Kappeliseurakunnaksi Utajärvi tuli vuonna 1762, seurakunta itsenäistyi vuonna 1886 (käytännössä 1899).

[Ulkokuva kirkosta] Oulujokilaakso on kuulunut Limingan alaisuuteen 1400-luvun loppupuolelta aina 1600-luvun alkupuolelle saakka, jolloin siitä tuli osa Oulun seurakuntaa. Se ulottui merestä Oulujärveen saakka, kunnes alue toisensa jälkeen itsenäistyi omaksi seurakunnaksi. Muhoksen kappeliseurakunnan perustamisesta lähtien 1630-luvulla Utajärvi kuului Muhoksen alueeseen, kunnes siitä tuli Muhoksen kappeliseurakunta 1760-luvun alussa. Utajärvi itsenäistyi vuonna 1886 – käytännössä kuitenkin vasta 1899, jolloin Utajärven ensimmäinen kirkkoherra Erik Pesonen ryhtyi hoitamaan virkaansa.

1760-luvun alku merkitsi Utajärvellä todellista kirkollisen rakentamisen aikaa. Kirkko valmistui vuonna 1762, pappila 1763 ja kellotapuli 1764. Voimme vain kuvitella, millaista työtä se vaati talonpojilta, jotka kaatoivat komeimmat puunsa näihin kirkollisiin rakennuksiin. Mutta intoa riitti. Oli saatava oma kirkko. Torvenniemen (nykyisin Postilanniemi) saarnatupa 1600-luvulta ei enää riittänyt. Piispa Mennanderin pitämän piispantarkastuksen yhteydessä Oulun kirkossa 10.2.1760 oli esillä Särkijärven, Juorkunan, Vuotungin, Sanginjärven, Niskan, Ahmasten ja Utajärven talonpoikien anomus saada omalla kustannuksellaan rakentaa kappeli Utajärvelle. Talonpoikien ”nokkamiehenä” toimi Matti Roininen, joka lienee kirkon rakentamisen alkuunpanija, päivätöiden merkitsijä ja valvoja. Kun naapuripitäjästä Ylikiimingistä, Karahkan kylästä, löytyi asiansa osaava mestari Heikki Väänänen eli ”Karahka-Väänänen”, niin kirkkohanke sai vauhtia. Jo ennen virallista rakennuslupaa tuotiin paikalle tarvittavat hirret ja kivet.

[Sisäkuva kirkosta]

Tyyliltään Utajärven kirkko on länsitornillinen tukipilarikirkko. Sen lähituntumassa kohoaa sulavalinjainen kellotapuli – Heikki Väänäsen mestariteos. Se, joka rakastaa puhtaita linjoja ja vanhan hirsirakentamisen tyylikkyyttä, löytää niitä Utajärven kirkosta ja kellotapulista. Älä pidä kiirettä. Tutki kokonaisuutta ja tarkastele yksityiskohtia. Näet ammattinsa taitaneen talonpojan käsityksen kirkon olemuksesta. Yksityiskohdat kertovat käden taidoista, vanhan veistokirveen jälki näkyy vielä hirren pinnassa.

[Kuva: kirkko ennen vuotta 1970] [Kuva: kirkko sota-aikana]
Kirkko uusgoottilaisessa asussaan ennen vuosien 1970–1971 peruskorjausta, oikeanpuoleinen kuva sota-ajalta.

1890-luvulla kirkon ulkoasu ja interiööri muutettiin lääninarkkitehti Julius Basilierin johdolla täysin toisenlaiseksi. Oli saatava ”komeampi” kirkko. Siitä tehtiin silloisen rakennusmuodin mukaisesti tyyliltään uusgoottilainen, ja alkuperäinen asu hävisi lähes kahdeksaksikymmeneksi vuodeksi. Onneksi viimeksi suoritetun peruskorjauksen yhteydessä v. 1970–71 kirkko entistettiin. Tapuli oli säilynyt koko ajan entisessä kuosissaan. Kirkon ja tapulin piirustuksia ei ole löydetty – liekö niitä edes ollut –, mutta professorien Lars Petterssonin ja Esko Järventauksen asiantuntemuksella seurakunta saattoi palauttaa kirkolle hyvin lähellä alkuperäistä olevan asun. Yksityiskohdissa on luonnollisesti eroja, mutta kokonaisuus on vuoden 1762 kirkon asu. Yksinkertaisen konstailematon, mutta tyylipuhdas Herran huone ottaa suojiinsa enimmillään 320 kuulijaa.

[Kuva kirkon uruista] [Kuva kyntteliköstä] [Kuva tiimalasista]