Ensimmäinen kirkko

Taivalkosken seurakunta on kuulunut Kuren kylän (Pudasjärven) seurakuntaan. Vuonna 1841 Taivalkoskelle perustettiin saha, mikä merkitsi seurakunnan jakautumista. Sahan omistaja kauppias Olof Lindström ehdotti v. 1838 Turun tuomiokapitulille, että Taivalkoskelle pitäisi saada oma kirkko ja että Kuren kylä tulisi erottaa omaksi seurakunnaksi. Senaatin 22.6.1843 tekemällä päätöksellä muodostettiin Jokijärven rukoushuonekunta, joka kuului Pudasjärven seurakuntaan. Uuden kirkon paikaksi ehdotettiin Taivalkosken ja Jokijärven kyliä – Jokijärvi sai kirkon.

[Kuva: Taivalkosken ensimmäinen kirkko]
Taivalkosken ensimmäinen kirkko v. 1925. Kuvalähde: K. Hollo, Taivalkosken kunnan kuva-arkisto.

Kirkon piirustukset teki vuonna 1844 tunnettu arkkitehti Anders Fredrik Granstedt. Kirkko oli pohjakaavaltaan ristinmuotoinen, ja se noudatti uusklassisia tyyli-ihanteita. Se rakennettiin v. 1847–1848 Jokijärven pohjoisrannalla olevalle korkealle niemelle, Hiltusenniemelle. Kirkko ehti olla Jokijärvellä kolme vuosikymmentä, kunnes se päätettiin siirtää Taivalkosken kylään.

Kirkko siirrettiin jokea pitkin uittamalla kesällä 1877. Paikaksi valittiin keskellä kylää oleva Anninpalonmäki. Kirkko rakennettiin pääosin alkuperäisten piirustusten mukaan; sisä- ja ulkovuoraus uusittiin ja kupolin päälle rakennettiin kahdeksankulmainen tornirakennelma kelloa varten. Kirkko vihittiin käyttöön juhannuksena 1880.

Torniin ei ollut aiottu laittaa kelloa vaan iso triangeli ”niin kuin kuului olevan tapana Ruotsinmaalla”. Sitä ei kuitenkaan hankittu, vaan vuonna 1882 päätettiin hankkia oikea kirkonkello. Kello tilattiin 1885 oululaiselta valuri Helanderilta. Kellosta tuli tilattua isompi ja kalliimpi, ja aluksi seurakunta kieltäytyi lunastamasta sitä. Silloisen kirkkoherran painostuksesta kello kuitenkin lunastettiin, mutta se särkyi talvella 1895. Uusi kello tilattiin vasta vuonna 1904. Seurakunnan taloudellinen tilanne oli heikko, ja niinpä myös ukkosenjohdattimen hankkimista lykättiin kohtalokkain seurauksin.

Kesä 1925 oli helteinen. Maanantaina 27. heinäkuuta kirkkoon iski salama. Kirkko paloi kivijalkaa myöten muutamassa tunnissa; sammutustyö oli mahdoton. Palon alkaessa ryhdyttiin heti pelastamaan irtaimistoa, joka saatiinkin kokonaisuudessaan talteen.

Nykyinen kirkko

[Kuva: Taivalkosken toinen kirkko]
Taivalkosken toinen kirkko 1930-luvulla. Kuvalähde: Taivalkosken kunnan kuva-arkisto.

Vuonna 1932 opetusministeriö hyväksyi arkkitehti Kauno S. Kallion laatimat piirustukset Taivalkosken uudeksi kirkoksi. Vuonna 1932 kirkkoa alettiin rakentaa, ja urakan sai suoritettavakseen rakennusmestarit Toppila & Viitanen Oulusta. Jo rakennusvaiheessa kirkon torniin asennettiin kaksi uutta kirkonkelloa. Kellot painavat 260 ja 160 kg, ja ne ovat valmistuneet vuonna 1932. Elokuun 20. päivänä 1933 tuomiorovasti Juho Mannermaa vihki kirkon käyttöön.

[Kuva: alttaritaulu]

Alttaritaulu kirkkoon hankittiin kesällä 1934. Alttaritaulun ”Jeesus Getsemanessa” on maalannut oululainen taiteilija Väinö Tiger. Samana kesänä Ab Uleå Oy lahjoitti kirkolle kaksi suurta messinkikruunua. Kirkko viimeisteltiin kesällä 1938: se laudoitettiin ja maalattiin sekä ulkoa että sisältä. Juhannuksena 1938 vihittiin käyttöön myös uudet urut. Urut on rakentanut Kangasalan urkutehdas. Kirkko oli kaikin puolin kunnossa 1930-luvun lopulla.

Taivalkosken kirkko on tyyliltään uusklassinen. Kirkkoon on tehty korjauksia vuosina 1938, 1956 ja 1989–1990. Kirkossa on sähkölämmitys, ja nykyiset urut on rakentanut Tuomen Urkutehdas vuonna 1990. Urut ovat 18-äänikertaiset. Istumapaikkoja kirkossa on 400.

[Kuvassa kirkko edestä päin] [Kuvassa kirkko sivusta päin]
Taivalkosken kirkko nykyasussaan.

Hautausmaat

Sotiemme sankarivainajien hautausmaa sijaitsee kirkon pihassa. Pronssisen vartiosotilaspatsaan on veistänyt kuvanveistäjä Heikki Konttinen vuonna 1957.

Jokijärven Simosensaareen (Kirkkosaareen) haudattiin ensimmäisen kerran 16.7.1764. Hautaaminen kuitenkin kiellettiin lopullisesti vuonna 1928 terveydellisistä syistä. Hautausmaata kunnostettiin vuonna 1967, jolloin sinne myös pystytettiin honkainen muistoristi.

Kaakkurivaaran hautausmaa kävi 1930-luvun lopulle tultaessa ahtaaksi, ja vuosina 1937–38 hautausmaata laajennettiin ja sen ympärille rakennettiin aita. Vuonna 1960 hautausmaalle valmistui siunauskappeli. Kappelin on suunnitellut Esko Laitinen Kajaanista; rakennusurakan sai Pudasjärveläinen rakennusmestari Matti Hiltunen. Kappelin vihki käyttöön elokuussa 1960 piispa Olavi Heliövaara. Kaakkurinvaaran hautausmaata laajennettiin jälleen vuonna 1964.

Lähdeluettelo

  • Oulun läänin kirkot (1985). Länsikirja.
  • Vahtola, Jouko (toim.) (1979). Taivalkosken seurakunta 1879–1979. Taivalkosken seurakunta, Taivalkoski.
  • Vahtola, Jouko (1981). Pudasjärven seurakunnan historia. Pudasjärven seurakunta, Pudasjärvi.