[Ulkokuva kirkosta]

Revonlahti kuului Siikajoen emäseurakuntaan aina vuoteen 1845 asti, jolloin se sai kappelioikeudet. Oman kappalaisen Revonlahden kappeliseurakunta sai vasta vuonna 1859. Koska seurakunta oli pieni ja palkkatulot vähäiset, eivät kappalaiset yleensä viihtyneet toimessa pitkään.

Revonlahtelaisten yritykset kappelinsa itsenäistämiseksi kestivät 51 vuotta. Ensimmäisen kerran seurakunnan itsenäistyminen tuli esille vuonna 1874, mutta tuolloin asia ei edennyt toivotulla tavalla. Vuosien mittaan revonlahtelaiset tekivät tuloksetta useita anomuksia. Vuonna 1899 seurakunta sai vihdoin vakinaisen kappalaisen, ja itsenäistymisajatukset haudattiin vuosiksi.

1920-luvun alussa revonlahtelaiset ryhtyivät jälleen ajamaan kappelinsa itsenäistymistä. Asiaa koskeva anomus tehtiin kirkonkokouksessa vuonna 1924, ja valtioneuvoston päätöksellä tammikuussa 1925 Revonlahdesta muodostettiin oma kirkkoherrakuntansa. Virallisesti Revonlahdesta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1930, ja ensimmäinen vaaleilla valittu Revonlahden kirkkoherra astui virkaansa seitsemän vuotta myöhemmin.

Vuonna 1973 Revonlahden ja Paavolan kunnat liitettiin yhteen ja niistä muodostettiin Ruukin kunta. Samalla Revonlahden seurakunta lakkautettiin ja liitettiin Paavolan seurakuntaan. Vuonna 1992 Paavolan seurakunta muutti nimensä Ruukin seurakunnaksi. Vuonna 2006 Ruukin ja Vihannin seurakunnat yhdistyivät Siikasalon seurakunnaksi.

Saarnahuoneet

Revonlahden kirkon paikalla sijaitsi 1600-luvulla kaksikin saarnahuonetta. Lähdetietojen mukaan Revonlahden ensimmäinen saarnahuone rakennettiin 1650-luvulla. Se lienee purettu huonon kuntonsa vuoksi. 1680-luvun lopulla alettiin toista saarnahuonetta rakentaa ilman lupaa. Ilmeisesti revonlahtelaiset olivat anoneet rakennuslupaa sitä saamatta ja jatkaneet sen jälkeen hanketta omalla vastuullaan. Syksyllä 1689 saarnahuone määrättiin purettavaksi, sillä kihlakunnanoikeus katsoi, että Revonlahdelta ehtisi hyvin Siikajoen tai Paavolan kirkkoon sunnuntaisin. Revonlahtelaiset eivät tyytyneet tähän vaan uudistivat rakennuslupa-anomuksensa rovastintarkastuksessa 1690. Viranomaiset totesivat, mitä hankkeesta oli aiemmin sanottu, ja siirsivät asian piispalle. Nähtävästi piispa Gezelius hyväksyi lokakuussa 1691 pitämässään tarkastuksessa Revonlahden saarnahuoneen, eikä purkutuomiota pantu täytäntöön. Saarnahuoneensa revonlahtelaiset siis saivat pitää, mutta omaa pappia he eivät anomuksistaan huolimatta saaneet. Jumalanpalveluksissa kuljettiin sekä Siikajoella että Paavolassa ja omaan saarnatupaan kokoonnuttiin 8–10 kertaa vuodessa.

Kirkko

Revonlahden kirkon rakentamisvaiheista on säilynyt vain niukasti tietoa. Kertoman mukaan kirkko piti rakentaa Kaparinkankaalle, joka sijaitsee Siikajokivarressa noin kaksi kilometriä nykyisestä paikasta ylävirtaan joen eteläpuolella. Kuitenkin uusi kirkko päätettiin rakentaa lopulta vanhan pyhätön luokse. Päätökseen lienee vaikuttanut muutamien isäntien lupaus osallistua rakennustyöhön manttaaliosuuksiaan suuremmilla panoksilla, jos uusi kirkkorakennus nousisi entiselle paikalle. Nähtävästi työt aloitettiin vuonna 1773 Jaakko Suonperän johdolla. Perimätiedon mukaan jonkinlaisena johtavana kirvesmiehenä toimi Vaskurin isäntä, jonka työtä lienee kirkon eteläoven oikealla puolella oleva kiveen hakattu aurinkokello.

[Kuva tapulista] [Näkymä kirkon sisältä] [Kuva saarnatuolista]

Puinen, tasavartinen ristikirkko valmistui Revonlahdelle vuonna 1775. Sen arkkitehtuuri noudattaa muita samanaikaisia ristikirkkotyyppejä. Kirkon hallitsevana piirteenä ovat korkeat, jyrkkänousuiset katonlappeet. Kirkon seiniä jäsentävät suorakaiteen muotoiset korkeahkot ikkunat, jotka on jaettu kuuteen ruutuun. Kirkkorakennuksen katteena on paanutettu jyrkähkö aumakatto. Kellotapuli valmistui vuonna 1782, ja se noudattaa tunnontarkasti tyylipuhtaan pohjalaisen renessanssitapulin muotoja. Kellot on hankittu vuosina 1782 ja 1860.

Revonlahden kirkko oli kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen viimeinen työkohde. Vuonna 1821 hän maalasi kirkon alttariseinään triptyykin, jonka aiheet ovat Getsemanessa, Jeesus ristillä ja Jeesus nousee haudasta. Triptyykin keskiosana olevan Jeesus ristillä -maalauksen alaosana on Ehtoollinen. Jokainen osa on varustettu vuoden 1778 virsikirjasta lainatuin tekstein. Sakastin oven vasemmalle puolelle Toppelius maalasi Kylväjä-teoksen. Luultavasti viimeisenä työnään hän koristeli saarnatuolin, jonka peileihin on kuvattu Jeesus, neljä evankelistaa sekä Nooa. Porraskaiteen aiheina ovat Mooses, Aaron ja Johannes Kastaja.

[Kuva: Kylväjä]
Kylväjä
[Kuva: Jeesus ristillä]
Jeesus ristillä
[Kuva: Saarnaajina olleet henkilöt]
Saarnaajat
[Kuva: Getsemanessa]
Getsemanessa
[Kuva: Jeesus nousee haudasta]
Jeesus nousee haudasta

1800-luvun loppupuolella urkujen hankkiminen kirkkoon tuli ajankohtaiseksi. Hankintaa varten pidettiin arpajaiset, joiden tuotto, 279 markkaa, talletettiin Ruukin postipankkiin. Vuonna 1890 saatiinkin ostettua 500 markalla Ylivieskan urut, jotka purettiin ja tuotiin osina Revonlahdelle. Myöhemmin urut jouduttiin korvaamaan niiden huonoäänisyyden takia harmonilla. Vuonna 1969 kirkkoon tilattiin 6-äänikertaiset urut Kangasalan urkutehtaalta. Harmoni sai säilytyspaikan Paavolan museosta.

Kappeliseurakunnan köyhyyden vuoksi Revonlahden kirkossa ei tehty suuria korjauksia, vaikka niihin olisi ollut tarvettakin. Näin kirkkorakennus on säilynyt miltei alkuperäisessä asussaan. Vuonna 1894 hankittiin velaksi ukkosenjohdatin. Vuonna 1896 kirkko maalattiin vaaleankeltaiseksi ja sitä ympäröinyt puuaita vihreäksi. Kaksi vuotta myöhemmin paanukattoa uusittiin ja tervattiin, portaita ja ovia kunnostettiin ja myös sisäseinät maalattiin.

Vuonna 1907 Revonlahden silloinen kappalainen pyysi revonlahtelaisia ryhtymään kirkon korjaustöihin, sillä ”seurakunnan kirkko on sekä sisältäpäin ruma että kaikin puolin hatara, ilmanhuokoinen ja tavattoman kylmä”. Vuosina 1911–1912 kirkkoa korjailtiin jonkin verran, mutta tuolloin oli kysymys lähinnä sisämaalaustöistä. Kirkon pahimpana ongelmana oli sen kylmyys, jonka vuoksi jumalanpalvelukset jouduttiin pitämään lähitaloissa. Vuonna 1937 tilanne kohentui, kun arvokas kirkko restauroitiin ja maalattiin sisältä. Tuolloin myös tapulia peruskorjattiin.

Varsin perusteellinen korjaus kirkkoon tehtiin vuosina 1957–1959, jolloin siihen asennettiin lämmitys ja sähkövalot. Peruskorjauksen yhteydessä uusittiin myös paanukatto, ulkolaudoitus, ikkunat, ovet sekä penkit. Lisäksi kirkko maalattiin sisältä ja ulkoa. Tärkeimmät entisöintimaalaukset suoritti Muinaistieteellisen toimikunnan asiantuntija Helsingistä. 1980-luvulla kirkko maalattiin talkoilla kylän miesten keittämällä punamultamaalilla. Kesällä 1995 kirkon paanukatto tervattiin.

[Kuva: Kirjoituksia hirsiseinässä]
Kirjoituksia sakastin hirsiseinässä.

Pienen, lämminhenkisen Revonlahden kirkon todellinen erikoisuus löytyy kapeasta ja kaarevakattoisesta sakastista. Ristikirkon itäsakarassa sijaitsevan sakastin kirveellä veistetyt seinähirret ovat toimineet vuosisatojen saatossa eräänlaisena päiväkirjana, ja niistä löytyy monenlaisia kirjoituksia. Kirjoitukset käsittelevät niin oman seurakunnan kuin valtakunnankin asioita ja kertovat muun muassa vuoden sadosta, ilmoista, kirkkoherroista ja hallitsijoista. Seinälle on esimerkiksi tehty merkintä seurakunnassa sattuneesta onnettomuudesta, jossa tuomiosunnuntaina vuonna 1877 kolme Maria-nimistä naista hukkui kirkkomatkallaan veneen kaatuessa. Kirjoitukset on kuvattu yksitellen Museovirastoon mikrofilmille, ja ne ovat Museoviraston suojelemia.

Lähdeluettelo

  • Oskari Virsu: Pohjanmaan menneisyyttä, Siikajokilaakson seurakuntien alkutaipaleelta ja Revonlahden kirkon kaksi vuosisataa.
  • Siikajokilaakson historia I.
  • Siikajokilaakson historia II.
  • Siikajokilaakso 2.11.1995.
  • Raahen matkailuoppaat, Revonlahden kirkko.
  • Siikasalon seurakunta: Revonlahden kirkko [http://www.siikasalo.fi/toimitilat/kirkot/revonlahden_kirkko/, toimimaton linkki].