[Kirkon ja tapulin kuva]

Rautio on saanut nimensä raudasta ja raudan tekijöistä. Heistä kuuluisin on lähes 500 vuotta sitten elänyt Olli Rautio. Kylästä pitäjäksi muotouduttuaan Rautio sai kappeliseurakunnan oikeudet vuonna 1826. Seurakunta itsenäistyi Kalajoen emäseurakunnasta 1921.

Vuonna 1973 Rautio liitettiin Kalajoen kuntaan, minkä jälkeen seurakunnat muodostivat täydellisessä yhteistaloudessa toimivan seurakuntayhtymän. Muutoin Rautio toimii omana seurakuntana.

[Kuva kirkon tornista]

Oman kirkon ja kellotapulin rautiolaiset saivat jo 1800, vaikka muodostivat saarnahuonekunnan vasta 1804. Puinen ristikirkko ja ylöspäin kolmijaksoinen tapuli ovat kuuluisan kalajokisen kirkonrakentajan Simon Matinpoika Jylkän eli Silvénin viimeiset kirkkorakennukset. Kirkkoa korjattiin 1880-luvulla, jolloin sitä korotettiin lähes metrillä ja siihen tehtiin torni.

Alttaritauluja Raution kirkossa on kolme. Vuodelta 1804 on Johannes Kemppen ”Ristiinnaulittu”. Sen rinnalle kaivattiin isompaa alttaritaulua. Aluksi sellaisena palveli Oskar Lindbergin ”Ehtoollinen” (1933), joka alun perin sijoitettiin edellisen alle, koska se ei ollut kuitenkaan Ristiinnaulittu-taulua suurempi. Vuodelta 1939 on kookkain, ”Hyvä Paimen”, jonka Aina Häkansson maalasi amerikkalaisen esikuvan mukaan. Siinä Paimen kurottautuu rotkon reunalla henkensä uhallakin pelastamaan pelokasta lammastaan. Vuodesta 1988 kaikki kolme taulua ovat olleet alttariseinällä.

Tapulin kello kutsuu Raamatun sanoin kansaa kirkkoon: ”Veisatkat Herralle, soittakat Herralle, puhukat kaikista hänen ihmeellisistä töistänsä” (I Aik 16:9). Teksti on kellon kyljessä.

Raution kirkko on kodikas, rauhaisa ja viihtyisä. Alttariseinämän kaikki taulut kertovat Jeesuksesta ja puhuttelevat siten kristinuskon keskeisellä sanomalla. Kirkko edustaa rautiolaisille jotakin pysyvää. Muuttumattomaksi ymmärretään sen lohduttava ja rohkaiseva sana.

Sisäkuva kirkosta Sisäkuva kirkosta Sisäkuva kirkosta Sisäkuva kirkosta Ulkokuva kirkosta