Pyhäntä kuului Salon seurakuntaan vuodesta 1329 alkaen. Siikajoen latvat liitettiin 1689–92 Siikajoen seurakuntaan siihen saakka, kunnes Piippola oli Pyhännän emäseurakuntana 1845–1909. Keisarillinen senaatti päätti 1899 Piippolan jaosta kolmeksi kirkkoherrakunnaksi (Piippola, Pulkkila ja Pyhäntä). Pyhäntä itsenäistyi kuitenkin vasta 1.5.1909. Pyhännän seurakunnassa on nykyisin läsnä olevaa väestöä alle 1900 henkeä. Se kuuluu Oulun hiippakunnassa Raahen rovastikuntaan. Pyhäntä on Pohjois-Pohjanmaata ja on samalla Kainuun ja Savon portti kolmen maakunnan rajalla.

[Kuva: kirkon sisäänkäynti]

Pyhäntäläinen kirkollis- ja kunnallismies Samuel Eskola vaikutti paljon 1800-luvun loppupuolelta alkaen Pyhännän seurakunnan ja kunnan perustamiseen. Hän syntyi 1853 Tavastkengän kylässä, varttui Ahokylän Ahossa ja Eskolassa ja asui myöhemmin Viitamäen kylän Saaralassa. Vanhan suunnan lestadiolainen Eskola oli Turussa kirkolliskokouksessa rovastikunnan edusmiehenä 1908, 1913 ja 1918. Hänen veljensä Iisak Eskola, joka syntyi 1856 Ahokylän Ahossa (myöhempi Pirttiaho), toimi Turun liepeillä Piikkiössä lukkari-urkurina ja kuoli Pulkkilan lukkari-urkurina 1888; hän oli Tasavallan Presidentti Mauno Koiviston isoisä (äidin isä). Presidentti syntyi 1923 turkulaisen puuseppä Juho Koiviston ja Hymni Sofian (o.s. Eskolan) avioliitosta.

Vanhan suunnan lestadiolainen Matti Heiskala antoi Pyhäntö-nimisestä kestikievarin tilastaan lähes 3 ha kirkon ja hautausmaan paikaksi. Uusi seurakunta ja kunta sai nimen Pyhäntö eli Pyhäntä. Piippolan kappalainen Snellman, myöhempi Virkkunen, eli Pyhännän toinen vakinainen pappi vihki syksyllä 1904 Pyhännän hautausmaan. Senaatti lupasi 1905 kerätä varoja syntyvälle köyhälle seurakunnalle. Senaatin kirkollisasioissa Piippolan kirkkoherra N. Karlsberg tuki Pyhännän seurakunnan perustamista, jonka hyväksi koottiin kolehti Suomen kirkoissa.

Arkkitehti W. A. Tötterström lahjoitti Oulusta kirkon piirustukset. Pyhäntäläiset rakensivat kirkkonsa 1907–09 Pyhännänjärven rantaan. Tavastkengän Törmälänperän Palokankaan takaa, kaukaa kruunun mailta, saatiin ilmaiseksi 2130 rakennustukkia.

[Kuva: Alttari]

Tornillinen pitkäkirkko oli harvinaista kalevalaisen kansallisromanttista jugendia, vailla ulkomaiden tyylilainoja ja ilman erillistä tapulia. Suuret katonsivut hallitsevat kuvaa. Kattoristikoissa on aiheena elämänpuu. Kirkonkellot (Saksasta 1907) soivat sisäänkäynnin puoleisen itäpäädyn yllä kellotornissa. Haapajärvinen rakennusmestari Jaakko Jäväjä ja toimikunnan puheenjohtaja Samuel Eskola johtivat kirkon rakentamista. Kuopion piispa Koskimies vihki sen 1908 ”Kristillisen veljeyden kirkoksi”. Siitä tuli erinäinen pyhäntö, pyhä paikka. Ylioppilas Kaarlo Metsävainio, myöhempi filosofian tohtori ja kouluneuvos, maalasi kirkon alttaritaulun ”Hyvä Paimen” 1916. Oulun piispa Heliövaara vihki kirkon uudestaan 1961 korjausten jälkeen. Se oli pitkään miltei valkoinen harmahtavine paanukattoineen, kuin ”kanaemon kirkko”, kuten rovasti Aarre Sorvari on muistellut.

Oululainen Arkkitehtitoimisto Pirkko ja Risto Jämsä suunnitteli kirkonkorjauksen 1977–1980. Kirkko maalattiin alkupiirustusten mukaan ulkoa vaaleanruskeaksi. Paanut värjättiin punamultatervalla. Kirkkosali maalattiin lämpimän valoisaksi ja kylmänsiniharmaa sävy poistettiin. Pyhäntäläinen puuseppä Pentti Ågren teki uudet kirkonpenkit ja kastetelineen. Kirkkokuoron paikka ja urkurakentamo Tuomelta Sotkamosta ostetut 9-äänikertaiset urut sijoitettiin 1979 seurakunnan eteen.

[Kuva: kirkko takapihalta] [Sisänäkymä kirkosta] [Sisänäkymä kirkosta]

Väliaikaisia vt-pappejakin on ollut Pyhännällä. Vakinaisia kirkkoherroja on ollut kuusi:

  • Bror Gabriel Einar Borg 1910–15
  • Johan Vilhelm Virkkunen 1915–28
  • Hjalmar Carlson (1932) 1935–54
  • Aarre Eerik Sorvari 1963–69
  • Pekka Kalervo Sippola 1971–78
  • Sulo Ensio Kautto 1978–.

Kirkkoherra Carlsonin aikana kaatui 2. maailmansodassa 98 (99) pyhäntäläistä, 5 % seurakunnan 1.1.1939 läsnä olleesta väestä. Se on Suomen korkein yhdestä kunnasta kaatuneiden prosenttiluku 2. maailmansodassa.

[Kuva: sankarihaudat]
Sankarihaudat.

Sotien menetykset ovat

  • vapaussodassa 4
  • talvisodassa 19 (jos menetettyyn Petsamoon muuttanut Väinö V. Nissinen otetaan lukuun)
  • jatkosodassa 73
  • Lapin sodan aikana 7,

eli Pyhännältä kaatui 1900-luvulla 103 miestä. Haudankaivaja, vapaussoturi Juho Hyvönen kaivoi sankarihaudat. Sankarihautajaisia oli usein. Kanttori Edvard Ågren kylmettyi niissä 1.2.1942 kirkkomaalla ja kuoli illalla.

Arkkitehtitoimisto Matti Leiber Oulusta suunnitteli seurakuntatalon ja kirkon saneeraukset, joiden pääurakat teki Rakennuskartio Oy 1980-luvun loppu- ja 1990-luvun alkuvuosina. Seurakuntatalon ulkoväri palautettiin uulanvalkoiseksi. Korjattava rakennus laajennettiin ja lahovauriot poistettiin. Piispa Olavi Rimpiläinen siunasi uudistetun seurakuntatalon kesällä 1988.

Oululaisen taiteilijan Maisa Nurmialan suunnittelemissa kirkkotekstiileissä saatiin lisää elämänpuun symboliikkaa. Tavastkengän seppä Raimo Piippo teki 1989 lähetyskynttelikön. 1990-luvun alkupuolella poistettiin kirkon lahovauriot. Mäntypaanujen tilalle pantiin tummat haapapaanut, jotka on tervattu useaan kertaan. Lamujokinen kirkkovaltuutettu Heli Kallunen suunnitteli kirkonpihalle pyhäinpäiväksi 1993 Kaipuun liekki -kynttilämonumentin muualle haudattujen rakkaitten muistolle. Rakennusliike P. Jarva Ky Pulkkilasta teki 1998 uuden ruumiskappelin ja -kyhniön 1983 rakennettuun hautausmaan huoltorakennukseen. Arkkitehtitoimisto Antti Pihkala Oulusta suunnitteli vuosituhannen vaihteeseen Pyhännän kirkon ovien ja ikkunoiden korjaustyöt.

Lisätietoja