[Kuva: Kiimingin kirkko]

Kirkon syntyvaiheista on suullisena perimätietona kulkenut seuraava tarina. Vanhaan aikaan kiiminkiläiset kävivät Haukiputaan kirkossa, jossa kullakin kyläkunnalla oli oma osansa; olipa varakkaimmilla taloillakin ”oma karsinansa”. Sattuipa kerran Kontion talon Paavo-niminen isäntä menemään kirkkoon ja istahti väärään penkkiin. Pappi muistutti kirkkomiestä, että tämän tuli pysyä isänsä penkissä. Tästä muistutuksesta istuja närkästyi niin, että poistui kirkosta, löi mennessään nyrkillä kirkon oveen ja sanoi: ”Kyllä Pason Paavo penkkinsä hakee!” Paavo lähti Tukholmaan kuninkaan puheille ja sai luvan rakentaa ”omituisen” kirkon Kiiminkiin. Kirkon paikan määräämisen kerrotaan jätetyn ”sattumuksen” ratkaistavaksi.

[Kuva: Tapuli]

Kun kirkon rakennuspuita laskettiin Kiiminkijoen yläjuoksulta, pantiin yksi puu tulemaan itsekseen jokea alas. Edeltä sovittiin, että kirkko rakennetaan siihen, missä puu tarttuu kivelle. Puu kulkeutui Niemelänsuvannon alapäässä olevaan koskeen ja tarttui siinä isolle kivelle, ja niin oli kirkon paikka määrätty.

Kiimingin kirkko valmistui loivasti joelle viettävän mäen harjalle vuonna 1760. Kirkon suunnitteli pohjalaisen puukirkkoarkkitehtuurin mestari, kokkolalainen Matti Honka. Kirkko on perusmuodoltaan ristikirkko. Sen tunnusomaisena piirteenä ovat jokaisen sakaran viistetyt ulkokulmat sekä jyrkkä, särmikkäästi aumattu paanukatto.

Pohjalaistyylisen renessanssitapulin rakensi kiiminkiläinen Pentti Paso vuonna 1777. Paso suunnitteli myös kiviaidan, joka ympäröi kirkkotarhaa, seurakunnan ensimmäistä hautausmaata.

[Kuva: Saarnatuoli]

Kun vuonna 1890 perustettiin seurakunnan toinen hautausmaa Kiimingin Jääliin, jäi kirkkotarha noin 70 vuodeksi vaille käyttöä lukuun ottamatta kansalais-, talvi- ja jatkosodan uhrien hautauksia. Kirkkomaa otettiin uudelleen yleiseen hautausmaakäyttöön vuonna 1960.

Muistomerkki kuudelle kansalaissodassa kaatuneelle pystytettiin vuonna 1921. Talvi- ja jatkosotien 62 uhrin muistolle paljastettiin muistomerkki vuonna 1949. Punagraniittisen patsaan, Sotilaan hyvästijättö, suunnitteli kiiminkiläinen akateemikko Oskari Jauhiainen.

Kirkkoseudun miljööseen kuuluvat kirkon, tapulin ja kirkkomaan lisäksi myös vanha aitta, vanha koulu vuodelta 1885, uudempi koulu vuodelta 1927 sekä oululaisen arkkitehtitoimisto NVØ Ky:n suunnittelema seurakuntakeskus vuodelta 1992.

Vanhan ja uuden fyysinen kosketus on merkillisen sopusointuinen, kun kirkkoa katselee modernin seurakuntakeskuksen suureta kuori-ikkunasta. Näköyhteys on avoin; taivas ei peity, vaikka kuuset luovat varjoa. Kirkon valmistuttua vuonna 1760 seurakuntaa vaivasi köyhyys. Kirkon kaunistamiseen ryhdyttiin lahjoitusten turvin ja varojen vähitellen karttuessa.

Kirkkotilan maalaukset teki tunnettu puukirkkojen kaunistaja Mikael Toppelius tiettävästi 1780-luvulla. Kirkon alttariseinän hirsipintaan Toppelius on maalannut kolmiosaisen maalauksen, triptyykin. Keskellä on Jeesuksen rukoustaistelu Getsemanessa (Matt 26:36–46), vasemmalla on kuva Mooseksesta ja pronssikäärmeestä (4 Moos 21:9) ja oikealla Golgatan tapahtuma (Joh 19:25–27). Toppelius on maalannut triptyykkiä ympäröimään kellanruskean rokokookehyksen. Häntä ovat innoittaneet Jeesuksen sanat: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iänkaikkisen elämän” (Joh 3:14–15).

[Kuva: Mooses]
Mooses
[Kuva: Mooses ja pronssikäärme]
Pronssikäärme
[Kuva: Rukoustaistelu]
Rukoustaistelu
[Kuva: Golgatan tapahtuma]
Golgata
[Kuva: Aaron]
Aaron

Triptyykin vasemmalla ja oikealla puolella seisovat Jumalan pelastushistoriaan keskeisesti kuuluvat veljekset Aaron ja Mooses. Mooses on kuvattuna Jumalan kirjoittamat kiviset liitontaulut kädessään (2 Moos 31:18). Ylipappi Aaron on puettu juhlavaan virka-asuun (2 Moos 28:1–43).

Kirkon kuoriosaa hallitsevien liimavärimaalausten lisäksi Toppelius on maalannut myöskin kirkkosalin seinille sijoitetun öljyvärimaalauksen Jeesus ristillä. Taulua konservoitaessa vuonna 1981 taulun kehyksestä löytyi maalin alta lahjoittajien nimet ja lahjoitusvuosi sekä raamatun jae: ”Gal 6:14. Pois se minusta että minä muusta kerscaisin, waan ainoastans meidän Herran Jesuxen Christuxen Rististä; lahjoitettu Johan Escolalta ja hänen vaimons Elsa Olofin Tyttäreldä. Wuonna 1769.” Toppeliuksen kirkon saarnatuoliin maalaamat apostolinkuvat ovat tuhoutuneet. Kokonaisuudessaan Kiimingin kirkko on kuitenkin yksi maamme parhaiten alkuperäisessä asussaan säilyneitä 1700-luvun puukirkoista.

[Kuva: Jeesus ristillä]
Jeesus ristillä.
[Kuva: Näkymä kirkon sisältä]
Näkymä kirkon sisältä.
[Kuva: Lampetti 1760-luvulta]
Lampetti 1760-luvulta.

Kirkon herkkä interiööri on omiaan tukemaan rukouselämää. Monien sukupolvien huolella vaalimassa Herran huoneessa saattaa kirkkovieras tuntea salattua iloa ja levollisuutta.