[Ulkokuva kirkosta]

Maakallan kalastajayhteisön ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1680. Puulattiaa tässä matalassa rakennuksessa oli vain keskikäytävällä, saarnatuolina palveli korkea laudoituksella ympäröity istuin, välikattoa ei ollut lainkaan, ja vesikatto oli pelkistä laudoista.

Rakennus rapistui pahasti jo muutamassa vuosikymmenessä, ja 1770-luvulla alkoi olla korkea aika suunnitella uutta ja kestävämpää. Hankkeita lähti toteuttamaan silloinen saarnaaja ja haminavouti Johan Kreander. Asiaa käsiteltiin elokuussa 1778 ensin venekunnittain, sitten myös pitäjittäin. Kaikki, myös Ulkokallan kalastajat, yhtyivät myönteiseen päätökseen, joka sai myötämielisen vastaanoton myös mantereen pitäjänkokouksissa. Karinkokous saattoikin jo saman kuukauden lopulla vahvistaa päätöksen uuden kirkon rakentamisesta.

Kirkon piirustukset laati maineikas kalajokinen kirkonrakentaja Simon Jylkkä-Silvén.

Kunnollisen kirkon rakentaminen silloin vielä puuttomalle ulkomeren luodolle oli suuri haaste koko yhteisölle. Kenties juuri siksi haminaoikeus lisäsi perustamispäätökseen ankaran pykälän:

”Jos joku sen jälkeen kun yhteinen kansa on nyt yksimielisesti päättänyt uuden kirkon rakentamisen, ilman laillistaja ilmoitettua estettä tai niskoittelusta ei ole tänne tuonut hänen osalleen jaettua rakennusainemäärää eikä hän itse tai hänen sijaisensa ota osaa työhön, niin haminaoikeus päätti, mitä yhteinen kansa yksimielisesti kannatti, että sellainen henkilö vastahankaisena ja vahingollisena jäsenenä karkotetaan koko iäkseen kalastuspaikalta ja katsoen sen aiheuttamaan haittaan rakennustyössä ja vahinkoon koko kalastuskunnalle tulee haminaoikeus perimään vahingonkorvauksen täällä olevista kalastusaluksista ja luovuttamaan julkisesti ne niille, jotka ottavat osaa kirkon rakennustyöhön ja ainesten hankkimiseen.”

[Kuva: Kallan kirkon vaivaisukko] [Kuva: kirkon viirisalko]

Päätökselle haettiin hamina-asetuksen mukaisesti kuninkaan käskynhaltijan vahvistus. Kalastusoikeus Kallassa oli siis käytännössä vahvistettava osallistumalla kirkon rakentamiseen. Rakennustyölle saatiin maaherran vahvistus seuraavana vuonna, ja kirkko valmistui kesällä 1780.

Rakennus on kahdeksankulmainen pitkäkirkko, jonka jyrkän paanukaton harjalta kohoaa paanupeitteinen viirisalko. Hirsiseinäinen kirkko on sisältä maalaamaton; vain saarnatuolissa ja lukkarinpenkissä on väriä. Laudoitetut ulkoseinät on maalattu punamullalla. Ulko-oven oikealla puolella seisoo vaivaisukko. Kivijalka on kivikkoisen luodon kivistä koottu.

[Kuva: kirkon saarnatuoli] [Ulkokuva kirkosta]

Vaivalla tehty rakennus on ollut tarkan huolenpidon kohteena ja säilynyt erinomaisen hyvin. Venekuntien aikakaudella kalastajat itse huolehtivat tarpeellisista korjaustöistä. Sunnuntaipalvelusten ja päivärukousten ohella kirkkoa käytettiin sään niin vaatiessa karinkokousten pitopaikkana ja suuren osan vuotta myös varastohuoneena.

Kirkossa tehtiin peruskorjaus vuonna 1952.

[Kuva: papintupa]
Papintupa.

Kirkon vieressä on pieni ”papintupa”, joka on ollut karilla ainakin vuodesta 1726 lähtien. Aluksi siinä oli vain yksi huone, missä pappi keitätti ruokansa. Uuden kirkon suunnittelun yhteydessä otettiin 1770-luvun lopulla esille myös tilavamman papintuvan rakentaminen, mikä toteutettiinkin muutamaa vuotta myöhemmin. Tämä rakennus on edelleen paikallaan kirkon vierellä; sen mitat ovat vaatimattomasti 4,90 × 6,60 metriä.

Kirkossa pidettiin sunnuntain jumalanpalvelusten lisäksi arkipäivisin hartaushetkiä. Papinvirkaa Kallan kirkossa hoitelivat Kokkolan koulun rehtorit. Lukkarina toimi joku veisuutaitoinen kalastaja. Kirkkoväärti puolestaan hoiti kirkolle tulevat maksut ja oli samalla käytännössä karin rahastonhoitaja. Hän kantoi esimerkiksi karirahat, joita sanottiin myös kynttilärahoiksi, koska niiden pääosa käytettiin merkkivalona poltetun lyhdyn kynttilöiden ostoon. Kirkkoväärti esitti kirkon tilit joka syksy viimeisessä karinkokouksessa – 1800-luvun puoliväliin saakka enimmäkseen ulkomuistista – ja luovutti kassan seuraajalleen, joka valittiin samassa tilaisuudessa. Saarnaaja-haminavoudin ohella kirkkoväärti oli Kallan tärkein toimimies, karinvanhin.

Raatimies Jakob Falander on lahjoittanut pienen, läpimitaltaan 25 -senttisen kirkonkellon Kallaan vuonna 1729.

Kallan kirkkoa on korjattu useaan otteeseen, viimeksi vuonna 2003, jolloin kirkon paanukatto tervattiin ja seinät maalattiin. Vuonna 2007 kirkko sai lahjoituksena Tomi Isopahkalan tekemän kirkkolaivan. Pienoismalli on nähtävillä kirkon takaosassa, käytävän yläpuolella.

[Kuva: 150-vuotisjuhlat vuonna 1930]
Kallan kirkon 150-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1930.