Haapaveden seurakunta itsenäistyi Pyhäjoen emäseurakunnasta 1863. Paikkakunnalla oli ollut aikaisemmin kaksi pientä kappelia.

[Kuva kirkosta]

Vuonna 1784 rakennettiin kirkko, joka palveli pyhättönä silloista seurakuntaa, jota kutsuttiin Pyhäjoen Haapajärven kappeliseurakunnaksi erotukseksi Kalajoen Haapajärvestä. Kirkon vieressä oli kellotapuli, joka oli rakennettu jo 1751.

[Kuva kellotapulista]

Elämän kulku on joskus armoton. Se, mitä isät ovat vuosien saatossa rakentaneet, voi tuhoutua hetkessä. Lähes tuhannen hengen puinen ristikirkko tuhoutui yöllisessä tulipalossa toukokuussa 1981. Vain kellotapuli säästyi tuleville sukupolville. Kirkkopalossa säästyi vain vähän historiallisia esineitä: kaksi 1700-luvulta olevaa messukasukkaa saatiin pelastettua.

Lähtökohtana uuden kirkon suunnittelussa oli rakentaa kirkko, jonka yhteydessä ovat kaikki toiminnalliset ja hallinnolliset tilat. Näin saatiin toimiva seurakuntakeskus, jossa kirkkosalin 480 istumapaikkaan saadaan liitettyä lisää 200 istumapaikkaa seurakuntasalin puolelta. Kirkko vihittiin vuonna 1984.

Haapaveden kirkon ilme on kauttaaltaan avara ja valoisa. Sen perussävy on vaalea rapattu betoni. Kirkon alttariosaa hallitsee jykevä risti. Valkeaa alttariseinämää nousevat viherköynnökset kuvaavat haurasta elämää, jonka toivo on Vapahtajan ristissä.

Kunnian Kuninkaalle vihitty kirkko kehottaa yksinkertaisella ja valoisalla olemuksellaan nostamaan katsetta Jumalan lupauksiin. Ylhällä olevista ikkunoista tuleva luonnon valo yhdistettynä kohdevaloihin saa aikaan alttariosassa valon ja varjojen leikin – ihmisen elämän.

Seurakuntalaisten monet lämpimät muistot vanhasta kirkosta rippikirkkona, missä myös monien yhteinen taival on alkanut, eivät palaneet. Vaikka menetykset ja koettelemukset painavat mieltä, ne ovat yhdistäneet seurakuntalaisia ja luoneet uskoa uusiin tehtäviin. Huominen on tulevien sukupolvien uusi mahdollisuus.

[Sisäkuva kirkosta] [Sisäkuva kirkosta] [Sisäkuva kirkosta]