[Kuva: Kirjasto]

Kirjasto perustettiin Piippolan pitäjään vuonna 1851. Tuolloin Pohjalainen ylioppilaskunta lahjoitti Piippolaan 30 nidettä. Seuraavina vuosina ostettiin erinäisillä rahatuloilla 11 kirjaa ja lahjaksi saatiin 11. Kirjastoa hoiti kappalainen C. A. Odenvall, palkkiotta. Piippolahan oli tuolloin ”emäseurakunta”, johon kuuluivat Piippola, Pulkkila, Pyhäntä ja Kestilä. Vuonna 1874 tapahtui seurakuntien jako, ja silloin kirjaston kirjatkin jaettiin seurakuntien kesken. Kahta vuotta myöhemmin, vuonna 1876, ”pantiin toimeen Piippolaan ominainen kirjasto” siten, että kunnan kokouksessa kuntalaiset myönsivät viinaverorahoja kirjojen ostoon. Kuntakokousten pöytäkirjoista käy ilmi, että kirjastoa ovat hoitaneet kappalaiset, pastorit ja lukkarit; samoin selviää myös, että kirjastolle on saatu osa koiraverorahoista kirjojen ostoon ja sitomiseen.

Piippolan kirkonkylän koulu perustettiin vuonna 1894. Lainakirjasto päätettiin siirtää pappilasta kansakoululle opettaja Lindgrenin hoidettavaksi ja samalla päätettiin ”antaa kunnan kassasta koiraverorahoja toistaiseksi kirjojen sitomiseen ja kuntoon saattamiseen”. Lainakirjasto sijaitsi johtajaopettajan huoneessa. Oppilaat eivät saaneet lainata, koska se häiritsi läksyjen lukua.

Vuonna 1909 kirjasto jaettiin jälleen. Silloin Pyhännän kunta erotettiin omaksi kunnaksi ja kuntien omaisuus jaettiin. Jakoperusteena oli paitsi kirjojen hinta, myös jakajien henkilökohtainen harrastus. Lindgren opettajana halusi historiallisen ja maantieteellisen kirjallisuuden ja Pyhännän kunnankirjuri Eskola puolestaan uskonnollisen. Näin kirjat jaettiin sovussa eikä tarvinnut käyttää arpaa. Kirjasto sijaitsi koululla vuoteen 1914. Tämän jälkeen kirjasto siirtyi Jaakolan taloon ja kirjastoa ryhtyi hoitamaan M. Kaarlela.

1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä perustettiin maaseudulle erilaisia yhdistyksiä ja seuroja; varhaisin näistä oli raittiusseura. Oli luonnollista, että raittiusseurat ottivat myös kirjastotyön ohjelmaansa, sillä Pynnisestä alkaen tärkeimpiä perusteita kansankirjastojen puolesta oli ”ettei rahvas kirjoja lukiessaan tuhlaa aikaansa juopottelevaan elämään”.

Laajimmaksi ja merkityksellisimmäksi muodostui nuorisoseurojen kirjastotoiminta. Kirjastoja perustivat myös työväenyhdistykset, maamiesseurat ja Suomalaisuuden liitto. Tammikuussa 1910 Piippolan nuorisoseura perusti yleisen lainakirjaston, joka sijaitsi nuorisoseuran omassa talossa ja joka oli avoinna kaksi tuntia sunnuntaisin. Piippolassa oli myös työväenyhdistyksellä oma kirjasto.

1914 nuorisoseura teki Piippolan kunnalle esityksen, että kirjastot yhdistettäisiin kantakirjastoksi. Kuntakokous hyväksyi esityksen ja hanke toteutettiin. Tässä vaiheessa nuorisoseura, lahjoittamalla oman huomattavan ja ajantasalla olevan kirjastonsa kunnalle, tavallaan pakotti kunnan ottamaan kirjaston vuosimenot varsinaiseen menoarvioonsa. Kantakirjaston johtokuntaan valittiin kolme kunnan edustajaa ja kaksi nuorisoseurasta. Tästä alkaen säännöllinen kirjastotoiminta on ollut olemassa.

Kirjastojen olot paranivat vuonna 1921; silloin eduskunnan päätöksellä kirjastojen avustukset sekä neuvonta- ja valistustyö otettiin valtion hallintaan ja silloin perustettiin kirjastotoimisto ja kirjastontarkastajien virat. Piippolassa on kirjastolle hyväksytty säännöt vuonna 1923 ja samana vuonna on liitytty jäseneksi kirjastoseuraan. Kirjastolle saatiin tilat vuonna 1923 Könkkölästä, kun talo ostettiin kunnalle, ja kirjastonhoitajaksi tuli Yrjö Myllylä.

Seuraava vuosi oli kirjastotoimella täynnä vastuksia. Myllylä erosi ja paikka pantiin auki. Kirjasto ei saanut valtiolta avustusta huonokuntoisuutensa vuoksi. Kirjastontarkastajalta oli tullut kehotuksia järjestää kirjasto kuntoon. Kunnanvaltuustolta oli anottu rahaa kirjastonhoitajan palkkaukseen ja kirjaston kuntoon saattamiseen, mutta valtuusto eväsi avustuksen. Tällöin kirjaston johtokunta katsoi olevansa voimaton hoitamaan kirjastoa, ja se päätettiin sulkea. Eroavalle kirjastonhoitajalle jäi tehtäväksi koota lainassa olevat kirjat takaisin.

Kirjastotoimen ollessa lakkautusuhan alaisena valtuusto katsoi parhaaksi myöntää avustuksen kirjastolle, 50 penniä asukasta kohti. Kirjaston tilat kunnostettiin ja kirjastonhoitajaksi valittiin Eeva Jarva, joka hoiti kirjastoa 25 vuotta. Lainaajarakenteessa tapahtui muutos. Tähän saakka suurin osa lainaajista oli ollut miehiä, mutta ilmeisesti kansakoulun vaikutuksesta lukuharrastus lisääntyi ja naiset menivät kirjastonkäyttäjinä edelle miehiä (ja ovat edelleenkin).

Tähän aikaan mahtuvat kirjaston vaiheissa ehkä vaikeimmat kaudet. Huonepulan vuoksi kirjasto siirrettiin kunnantalon kellariin, jossa on neliöitä 20. Tämän ajan toimintakertomuksista näkee, että kirjasto on ollut pakko sulkea kylmyyden vuoksi talvikuukausiksi. Kirjaston johtokunta teki useita ehdotuksia huoneistotilanteen korjaamiseksi, mutta kunnalla ei ollut huoneita, koska sota-ajan jälkeen koulut ja siirtolaiset tarvitsivat tiloja käyttöönsä. Kirjastontarkastajien lausunnoista näkee, että kirjastoa hoidettiin hyvin ja että kirjavalikoima oli monipuolinen, mutta huonetilat olivat aivan surkeat ja kirjastonhoitajan palkka mitätön.

1950 kirjasto oli jälleen suljettuna melkein koko vuoden kirjastonhoitajan sairauden vuoksi. Uudeksi kirjastonhoitajaksi valittiin Asta Huttunen; hän kuitenkin kieltäytyi ottamasta virkaa vastaan ellei uutta huoneistoa saada. Kirjastontarkastaja oli jo useita kertoja kehottanut kuntaa järjestämään kirjastolle paremmat tilat. Valtuusto myöntyi, ja tilat kunnostettiin jälleen Könkkölästä. Kirjaston 100-vuotisjuhlat 15.10.1951 oli kulttuuritapahtuma Piippolassa. 1950-luvulla kirjastotoiminta kehittyi nopeasti, ja varsinkin lasten ja nuorten kirjallisuutta hankittiin runsaasti. Leskelään ja Lamulle saatiin lainausasemat. Asta Huttunen hoiti kirjastoa 10 vuotta.

[Kirjaston kuva vuodelta 1963]
Vuodesta 1962 kirjaston toimi­paikka on ollut koulun yhtey­dessä. Kuva vuodelta 1963. Kuvalähde: Piippolan kotiseutukokoelma.

Piippolan kirjasto-olot paranivat huomattavasti, kun kirjasto sai sille suunnitellut tilat keskuskoulun rakennuksesta vuonna 1962. Kirjastonhoitaja Seija Hankonen, joka aloitti työnsä 1960, sai järjestää kirjaston uusiin tiloihin. Tilaa ei ollut paljon, mutta erillinen lukutila kuitenkin, jonne järjestettiin käsikirjat ja kirjailija Pentti Haanpään kirjojen ensipainokset. Vuoden 1961 kirjastolaki takasi pienille kirjastoille runsaan valtionavun, ja nyt toiminta kehittyi nopeasti. Kirjastonkäyttö vilkastui, kun pystyttiin hankkimaan uutta aineistoa ja aukioloja lisättiin vuosittain. Ohimenevästi tapahtui pientä laskua lainaustilastoissa television tultua paikkakunnalle. Kirkonkylän koko lainaustoiminta siirtyi kirjastolle, kun kansakoulun lainakirjasto lakkautettiin ja kirjat luovutettiin kirjaston käyttöön 1960-luvun lopulla.

1970-luvulla sivukylien lainausasemat eivät enää pienten kirjamääriensä vuoksi tyydyttäneet lainaajien tarpeita, ja niin päätettiin vuonna 1973 aloittaa kirjastokuljetukset sivukyliltä kaksi kertaa kuukaudessa pääkirjastoon, vaikka niihin ei saatukaan valtionapua. Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi. Samalla aloitettiin myös kirjaston musiikkitoiminta: kirjastossa voi kuunnella satuja ja musiikkia. Seuraava vuosikymmen toi jälleen uudistuksia kirjastolle. Saatiin uudet ajanmukaiset tilat käsikirjastoineen ja lukusaleineen. Päävirka perustettiin vuonna 1982, ja aukioloajat lisääntyivät. Lainaus oli vilkasta, ja komeilimme pitkään kärkipaikoilla maan tilastoissa. Leskelässä oli ”Postikirjast” ja vanhustentalolla siirtokirjakokoelma.

1990-luku muutti koko kirjaston systeemit. Ensin tuli lama ja kirjanhankintamäärärahat tippuivat, sitä myötä myös lainausluvut putosivat. Myös tietokoneiden yleistyminen vaikutti varsinkin poikien lukuintoon – pelit kiinnostavat enemmän kuin lukeminen. Vuonna 1995 Siikalatvan kirjastot liittyivät ”Kiri-kimppaan” ja ATK-aika alkoi. Opetusministeriöltä saatiin avustus koneiden ja laitteiden hankintaan, samoin linjayhteyksien luomiseen. Puolitoista vuotta kului, kun kirjaston aineisto siirrettiin koneelle ja tarroitettiin.

Vuoden 1997 syksyllä päästiin monien vastoinkäymisten jälkeen lainaamaan koneella. Internet-yhteydet saatiin seuraavana vuonna.

[Kuva: Haanpää-huone]
Haanpää-huone

Kirjaston kotiseutuhuoneeseen on kerätty niin Piippolaa koskevaa aineistoa kuin Pentti Haanpäätäkin koskevaa materiaalia jo vuosikymmenien ajan. Haanpään tyttären kuoleman jälkeen saatiin Haanpää-aineistoa niin runsaasti, että tarvittiin lisää tilaa. Kirjavarastosta tehtiin Haanpää-huone, ja Piippolaa koskeva aineisto on kotiseutuhuoneessa.