[Kuva: Kestilän kirjasto]

Vuonna 1870 yli 12-vuotiaista kestisistä 89 % osasi lukea.1 Vanha luterilaisuus painotti lukutaitoa kristinopin oppimisen tähden. Erityisesti panostettiin ulkolukuun. Kirjoitustaito oli 130 vuotta sitten vielä hyvin vaatimatonta: vain 1,7 % Kestilän yli 12-vuotiaista osasi kirjoittaa vuonna 1870.2 Isännät kirjoittivat vielä pitkään pöytäkirjojen alle puumerkkinsä. Suuri muutos alkoi vuosisadan vaihteessa koululaitoksen kehittymisen myötä.

1800-luvun puolivälistä lähtien yhä useampaan pitäjään perustettiin kirjasto. Siikajokilaaksossa alulle panijoita olivat pohjalaiset ylioppilaat, joiden parissa tapahtui kansallista heräämistä. Siikajoki oli ensimmäinen vuonna 1850, seuraavana vuonna jo Piippola. Monet näistä alkuajan kirjastoista nukahtivat alkuunsa.3 Vei myös aikansa ennen kuin kirjoja opittiin lainaamaan.

Ensimmäisiä yrityksiä

Että opittiin lukemaan muutakin kuin Raamattua, virsikirjaa, katekismusta ja raamatunhistoriaa, siitä suuri ansio lankeaa sanomalehdille. Vuonna 1877 Kestilään tuli 7 vuosikertaa Oulun Wiikko-Sanomia ja 4 Uutta Suometarta, viisi vuotta myöhemmin jo 38 kappaletta uutta Kaiku-lehteä. Syynä oli tehokas markkinointi. Asiamies oli nimittäin monipuolinen ja aikaansaapa kauppias Henrik Mennander, joka 1906 suomensi nimensä Mannermaaksi.4

Vuonna 1868 seurakuntakokous käsitteli tiettävästi ensimmäisen kerran kirjastoasiaa. Tällöin se päätettiin ”heittää Kunta-Lautakunnan toimeen Kunnan kassan varoilla hankittavaksi”, mutta meni vielä 8 vuotta, ennen kuin asiassa enempää tapahtui. Asiaa ajavat ehdottivat, että edes pieni osa viinaverorahoista voitaisiin käyttää lainakirjaston perustamiseen, mitä toiset tiukasti vastustivat. Heidän mielestään kaikki liikenevät varat oli syytä panna lainamakasiinin jyvästöön ja näin varautua huonoihin vuosiin.5

Kirjasto syntyy

Vuonna 1876 kuitenkin käytettiin 100 markkaa (noin 340 euroa) mainituista varoista ja seuraavana vuonna vähän lisää.6 Jo edellisenä vuonna oli alettu kerätä vapaaehtoisvaroja. Uuden kirjaston vitriinissä on ”Avun keräys Lista vapaaehtoisista lahjoituksista lainakirjaston hyväksi Kestilässä”. Kauppias Mennander lahjoitti heti alkuun 10 mk, pastori Nils Nordlund vastasi samalla summalla, mutta vielä paremmaksi pani rakennusmestari Vikman, Myllylän isäntä, joka lahjoitti 12 mk. Lukkari Juho Helander antoi 5 mk. Mutta listaan kelpasivat myös Antti Tervakankaan 25 penniä, Maria Myllypellon 5 penniä, jopa Matti Leinosen 1 penni. Markan arvoksi tuolloin lasketaan nykyrahassa noin 3,40 euroa.

Uusi kirjasto oli jo toiminnassa ainakin huhtikuussa 1877, jolloin Oulun Wiikko-Sanomat tiesi kertoa, että ”Lukemisesta innostuneita varten täällä on myös lainakirjasto, missä on paljon mielenkiintoisia kirjoja ja lisää ollaan hankkimassa kaiken aikaa”.7 Vuonna 1880 kirjastossa mainitaan olleen jo 200 kirjaa.8 Kauppias Mannermaa lahjoitti myös kirjoja kirjastoon.9 Sitä ennen hän oli lainannut ihmisille oman kotikirjastonsa kirjoja. Pastori Nordlundin puolestaan tiedetään panostaneen erityisesti lukutaidon parantamiseen muun muassa elvyttämällä pyhäkoulua.10

Alkuaikoja

Lehdet kertovat kirjaston käyttäjiä olleen aluksi vähänpuoleisesti, mutta näissä vähissä sitä hartaampia lukijoita. Niinpä Fredrik Hämeenaho, Kaiku-lehden uuttera lehtiavustaja Kestilästä, kertoo 1880 kuukausikirjeessään tavanneensa miehen, joka oli edellisen talven iltoina ja öinä polttanut peräti 1 ½ kannua öljyä aivan lukemiseen.11 Kannu oli runsaat 2,5 litraa.

Kirjat olivat aluksi pääasiassa hengellisiä. Niinpä Kaiussa valitettiin 1880, ettei Kestilän kirjastosta löytynyt ”yhtään kirjaa jota kansamme rikas henki olisi luonut… ei siis ole Kalevalaa, Kanteletarta, Satuja ja Tarinoita, Sananlaskuja ym.”12 Moite kolahti; korjaus tuli heti: jo seuraavana vuonna hankittiin Aleksin Kiven valitut teokset, 4 nidettä Suomen kansan satuja ja tarinoita, Kalevala ja Kanteletar sekä Kansanvalisseuran kalenteri. Maantiedettä ja historiaa jo olikin. Pian tuli myös maanviljeIystä ja paljon muuta.13

Alkavalle kirjastolle tuli kilpailija kehittyvästä koululaitoksesta. Tarmokkaan ja aikaansaavan opettaja Vesterisen johdolla esimerkiksi 1883 järjestettiin Kangaskestin talossa mittava juhla ja arpajaiset, joilla kerättiin varoja kiertokoulun kirjastolle. Ohjelma oli hieno ja yleisön käytös kaikin puolin siivoa, kertoo Kaiku, ja tulos oli mahtava: tuloja oli 400 mk eikä kuluja ollut kuin 20 markan hyyry.14 Pitkän päälle tämä koulutyö tuli varmasti näkymään myös kirjaston käytössä. Koulun keskeisin tehtävähän oli ja on kasvatus.

Selkeä kasvatustavoite lienee vallinnut pitkään kirjastoaatteessakin. Kirjastoa ei niinkään ajateltu viihteen tuojana. Vielä 1961 kirjastontarkastaja varoitteli Kestilän kirjaston johtokuntaa olemaan ”pidättyväinen tietynlaisen kirjallisuuden hankinnassa.” Tällaisena tietynlaisena kirjallisuutena hän mainitsi Netta Muskettin, Aino Räsäsen ja Anni Polvan kirjat.15

Lainaus maksoi

Kirjojen lainaaminen Siikajokilaaksonkin varhaisissa kirjastoissa oli maksullista. Tavallinen lainan kertamaksu 130 vuotta sitten oli 5–25 penniä. Ratkaisevaa lainan hinnalle oli kirjan koko. Puolet maksusta meni kirjastonhoitajalle. Markan maksulla sai lainata vuoden ajan jo rajattomasti. Laina-aika vaihteli 1–3 kk. Myöhemmin postilloita ja muuta hengellistä kirjallisuutta sai pitää jopa puoli vuotta. Olisiko kysyntä ollut vähäistä! Kirjastoa pidettiin auki kaksi tuntia jonakin arki-iltana ja pyhänä kirkon jälkeen pari tuntia syrjäkyläläisiä varten.16

”Wuosi lainaus kirja” löytyy vuodesta 1885 alkaen. Sekin on nyt vitriinissä. Lainaajia tuona vuonna oli vain 49, mutta he olivatkin sitä ahkerampia. Parhaat heistä lainasivat vuoden aikana yli 30 kirjaa, nimittäin torppari Antti Kesti Kuivaskorvesta, lautamies Antti Leiviskä Autiosta, nikkari Matti Junno kirkolta ja talokas Johan Keränen, joka tosin joutui maksamaan 10 penniä ylimääräistä yhden kirjan pilaantumisesta. 29:ään pääsi vuoden ainoa naislainaajakin Reeta Rivinoja, vaikka joutui käymään kirjastossa Mulkuan kylältä asti. Vuosimaksuista ko. vuonna kertyi 24 mk 50 p. Naiset ja tytöt olivat kyllä kovaa kyytiä tulossa mukaan. Vuonna 1898 heitä oli 64 lainaajasta jo 14, ja he vasta himolukijoita olivatkin: Iida Unger lainasi tuona vuonna 83 kirjaa, Anna Latola 77 ja Mari Lahtikin 65.18

Kirjastonhoitajan panos lainaustoiminnalle oli ratkaisevan tärkeä. Esimerkiksi Rantsilassa kirjastotoiminta nukahti vuosiksi opettaja Leinosen kuoltua. Kestilän pitkäaikaisia kirjastonhoitajia olivat viime vuosisadalla lukkari Abram Helander ja kauppias Henrik Mennander, molemmat merkkimiehiä muutenkin.19

Nuorisoseurat mukaan

Merkittävää elpymistä kirjastotoiminnalle Siikajokilaaksossa merkitsi vuosisadan vaihde. Silloin pitäjänkirjastot siirtyivät melko yleisesti nuorisoseurojen vastuulle. Kirjastot sopivatkin hyvin nuorisoseurojen toimenkuvaan. Kestilässä näin ei ilmeisesti kuitenkaan käynyt, vaan nuorisoseuralle kertyi vähitellen toinen kirjasto. Myös tähän kirjastoon innokas nuorisoseuramies kauppias Mennander lahjoitti kirjoja.20 Vuonna 1930 kunta osti tämän nuorisoseuran kirjaston 2 000 markalla.21 Vuosisadan vaihteesta alkaen uskonnollinen kirjallisuus väistyi maallisemman kirjallisuuden tieltä. Lainaustoimintaa elvytti sekä lukutaidon kasvu että kirjallisuuden lisääntyminen ja monipuolistuminen.22

Monta paikkaa

Varhaisella kirjastolla ei ollut vakituista paikkaa, vaan se toimi kirjastonhoitajan kotona. Vuosisadan lopulla vuonna 1894 kirjasto sijoitettiin kirkonkylän kansakoululle opettajan toimiessa kirjaston hoitajana. Vuonna 1924 kirjasto siirrettiin kunnantalolle, jossa se toimi kahdessakin paikassa.23 Seuraava muutto tapahtui 1955, jolloin uudet kirjastotilat valmistuivat vanhan kunnantalon uuteen siipirakennukseen, paikalle jossa nyt on Fysikaalinen hoitolaitos. Jo tuolloin todettiin tilat pieniksi ja ahtaiksi. Vuonna 1979 päästiin sitten avarampiin joskin mataliin tiloihin Keskuskoulun alakertaan, tiloihin joista nyt on muutettu uuteen uljaaseen kirjastotaloon.

Sivukirjastot

Sivukirjastot syntyivät Mäläskään, Pihkalanrannalle, Hyvölänrannalle ja Järvikylään jo 1917. Niihin sijoitettiin aluksi 50–100 kirjaa, jotka määräajoin tarkistettiin ja vaihdettiin. Myös paikka vaihtui usein. Kyseessä oli siis eräänlainen lainauspistejärjestelmä. Varsinaiset piirikirjastot perustettiin näihin kyliin 1946–1948. Hoitajina ovat usein toimineet koulujen opettajat, mutta muitakin on ollut, mm. Impi Karppinen Hyvölänrannalla sekä Jaakko Niiranen ja Iikka Piippo Järvikylässä.26 Vuonna 1955 kunnanhallitus esitti, ilmeisesti säästösyistä, sivukirjastojen lakkauttamista, mutta johtokunnan voimakas kannanotto taisi silloin estää hankkeen.27

[Kuva: taideteos]
Opiskelijoiden tekemä taideteos.

Mikä on muuttunut, entä mitä on erilaista?

Ainakin seuraavat: Kirjastosta on tullut myös viihdyttävä laitos. Suuri osa kirjallisuudesta, lehdistä, jne. on viihdettä. Ei edes kanneta huolta siitä, että näin on. Nykyihmisen mielestä se on tärkeä osa elämää. Uutta on tietysti myös laaja musiikkitarjonta, videot ja tietokoneet, jopa maailmanlaajat Internet-palvelut. Veikkaanpa, että ainakin jälkimmäiseen Antti Myllyoja olisi innostunut, jos eläisi vielä.

[Sisäkuva kirjastosta] [Sisäkuva kirjastosta] [Sisäkuva kirjastosta]

Kestilän kirjastonhoitajat ja hallinto

Kestilän kirjastonhoitajat

Vuosisadan alussa kirjastonhoitajina oli usein vaihtuvia opettajia.

  • Vuosina 1909–1915 tehtävässä toimi opettaja Juho Heikkinen.
  • Vuosina 1915–1923 kirjastonhoitajana oli J. J. Latola.
  • Latolan jälkeen kirjastoa hoiti kaikkiaan 31 vuotta maanviljelijä Antti Myllyoja, Kestilän kirjastotoimen merkittävin vaikuttaja 1900-luvulla. Antti Myllyoja oli sanoutunut irti kirjastonhoitajan tehtävästä vuoden 1944 alusta, mutta jatkoi johtokunnassa. Hän oli saanut palkkaa viimeisinä aikoina 100–150 mk/kk. Palkkaa korotettiin ensin 250:een, sitten 400:aan, sitten 800 markkaan, mutta hakijoita kirjastonhoitajaksi ei löytynyt. Tehtävää hoidettiin vuosia tilapäisvoimin. Lopulta palkka korotettiin 1 500 markkaan. Rinnalla kai laukkasi inflaatiokin. Tehtävää haki ainoana neljän vuoden tauon jälkeen Antti Myllyoja, joka toimi tehtävässä vielä 11 vuotta.
  • Vuonna 1959 kirjastonhoitajaksi tuli Paula Mannermaa, joka hoiti kirjastoa 24 vuotta.
  • Vuodesta 1983 kirjastonhoitajana on toiminut Marjatta Nikula.

Kestilän kirjaston hallinto

Kirjastolla oli aluksi johtokunta, kunnes 1962 aloitti uuden lain mukainen kirjastolautakunta. Pian siitä tuli kirjasto- ja kotiseutulautakunta, sitten kirjasto- ja kulttuurilautakunta, kunnes se sulautui suureen sivistystoimen lautakuntaan 1992.

Kirjaston johtokunnan pitkäaikaisin puheenjohtaja on ollut Ilmari Mannermaa, noin 25 vuotta. Lautakunnan pitkäaikaisia puheenjohtajia ovat olleet mm. Hannes Heikkinen ja Satu Poutiainen. Muista jäsenistä pitkäaikaisin on ollut Sulo Rasinkangas.

Sivukirjastojen hoitajat ovat osallistuneet 1960-luvun alusta säännöllisesti lautakunnan toimintaan.

Lähdeviitteet

  1. Risto Vilmusenaho, Siikajokilaakson historia II, s. 320.
  2. Risto Vilmusenaho, Siikajokilaakson historia II, s. 320.
  3. Risto Vilmusenaho, Siikajokilaakson historia II, s. 320.
  4. Latola, s. 44–45.
  5. Latola, s. 45–46 (Oulun Wiikko-Sanomat 5/1876). Asko Jämsen: Siikajokilaakson elämää 1800-luvulta. Siikajokilaakso-lehti.
  6. emt, s. 46–47 (OSV 46/1877).
  7. Jämsen, main. lehtisarja, huhtikuu 1877.
  8. Latola, s. 47.
  9. Paula Mannermaan historiikki Kestilän kirjaston 100-vuotistaipaleelta.
  10. Vilmusenaho, s. 385.
  11. Latola, s. 48 (Kaiku 46/1880).
  12. Latola, s. 48 (Kaiku 46/1880).
  13. Kantakirjastoluettelo 1876–1907. Kestilan kunnan arkisto (KKA).
  14. Latola, s. 54. Siikajokilaakson elämää 1800-luvulla (Kestilästä, toukokuu 1883).
  15. Kirjaston johtokunnan pöytakirja 31.5.1961 §4. KKA.
  16. Vilmusenaho, s. 323.
  17. Lainaajaluettelo alkaen 1885.
  18. Lainaajaluettelo alkaen 1885.
  19. Vilmusenaho, s. 323.
  20. Mannermaa, main. historiikki, s. 2.
  21. Johtokunnan pk 1930. KKA.
  22. Vilmusenaho, s. 323–324.
  23. Latola, s. 47.
  24. Kirjastonjohtokunnan pk:t Latola, s. 49.
  25. Kirjaston johtokunnan pk:t.
  26. Kirjaston johtokunnan pk:t.
  27. Kirjaston johtokunnan pk:t.