Tarmokkaat opettajat kirjastotyön pioneereina

Ennen kunnallisen kirjaston perustamista oli Oulun reaalikoulun rakennuksessa toiminut Kasvatusopillisen yhdistyksen ylläpitämä kansankirjasto. Yhdistyksen piiristä oli tiettävästi lähtöisin pyyntö:

"että kaupungin valtuusmiehet kaupungille ennen vuotta 1875 langenneesta ja vieläkin lankeavasta paloviinaveron osuudesta määräisivät 500 á 600 markan summan vuosittain kansankirjastolle sekä lukusalin voimassa pitämiseksi suomalaisten sanomain ja aikakausikirjain kanssa työtä tekevää kansanluokkaa varten”.

Kaupunginvaltuusto myöntyi anomukseen ja valitsi 19.10.1876 käytännön asioita hoitamaan viisijäsenisen johtokunnan.

Vuonna 1877 aloittanut Kansankirjasto ja lukusali sijaitsi Heinätorin kansakoulun pienessä kamarissa, jossa sitä pidettiin aluksi avoinna vain talvisin kahdesti viikossa tunti tai kaksi kerrallaan, myöhemmin myös kesäisin. Koulun voimistelusali toimi tuntien päätyttyä muutamana päivänä viikossa sanomalehtien lukusalina.

[Kuva: Heinätorin koulu]
Heinätorin koulu, jossa kansankirjasto ja lukusali toimi vuosina 1877-1899. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmat.

Kirjaston ensimmäiset hoitajat – Kaarlo Määttä, Juho Nikko sekä J. V. Hyhkö - olivat valmistuneet opettajiksi Jyväskylän seminaarista. Kaikki olivat toimintatarmoisia ja yhteiskuntaelämään aktiivisesti osallistuvia miehiä. Vuodesta 1895 kirjastonhoitajana toiminut Jaakko Vihtori Hyhkö hoiti Oulun kaupunginkirjastoa tapaturmaiseen kuolemaansa helmikuun alkuun 1925 asti.

[Kuva: Lehti-ilmoitus 16.12.1876]
Lehti-ilmoitus, jossa tiedotetaan Kaarlo Määtän valinnasta kirjastonhoitajaksi. Oulun Wiikko-Sanomia 16.12.1876.

Vuonna 1899 vuokrattiin keskikaupungilta, nykyisen Isonkadun ja Saaristonkadun kulmasta seppä Jokelan talosta huoneisto, jossa kirjaston käytössä oli viisi huonetta. Rakennuksessa oli myös asunto kirjastonhoitajan apulaisena toimivalle vahtimestarille. Uusissa tiloissa kirjasto järjestettiin ja luetteloitiin uudelleen, aukioloaikaa lisättiin ja lukusalin yhteyteen perustettiin joka päivä avoinna oleva käsikirjasto. Parantuneitten tilojen ansiosta lainausmäärä ylsi vuosisadan vaihteessa lähes 11 000:een. Seppä Jokelan talossa kirjasto toimi kevääseen 1911 saakka.

Kirjaston johtokunta

Kirjaston ensimmäisellä johtokunnalla oli arvovaltainen kokoonpano, johon kuuluivat ”herrat, maisteri A. E. Snellman ja lehtori P. G. Hällfors sekä kansakoulun opettaja Määttä kuin myös neidit Lina Hällfors ja Alice Flander. Puheenjohtajana ensimmäisessä kokouksessa 25.11.1876 toimi maisteri A. E. Snellman. Esillä oli kirjaston perustamiseen liittyviä asioita: huoneisto, aukiolo, kirjastonhoitaja, kalusto ja lehtien tilaaminen vuodeksi 1877. Kirjoja ei mainita, mikä viittaa siihen, että kirjavarasto oli jo olemassa. Vuonna 1856 perustetun kansankirjaston kirjakokoelma siirtyi uudelle kirjastolle, joka aloitti toimintansa vuonna 1877.

Johtokunnan (vuodesta 1962 kirjastolautakunnan) puheenjohtajina ovat toimineet vuoteen 1992 mennessä lehtori P. G. Hällfors, rovasti G. W. Aulin (Aulis), maisteri G. Kivistö, fil.tri Kaarlo Metsävainio, johtaja Kauko Sevander, toimittaja Taisto Siimes, apulaisisännöitsijä Kalle Loukkola, veturinkuljettaja Veikko Keinänen ja tutkija Mikko Viitanen. Vuoden 1993 alusta kirjastopalvelujen järjestämisestä on vastannut kulttuurilautakunta, jonka puheenjohtajana on alusta asti ollut rehtori Veikko Ervasti. Kulttuurilautakunnan toimialaan kuuluu kirjaston lisäksi viisi muuta kulttuurilaitosta: teatteri, orkesteri, taidemuseo, Pohjois-Pohjanmaan museo sekä nuoriso- ja kulttuurikeskus.

J. W. Hyhkö

Kirjastonhoitaja J. W. Hyhkön salaisuus paljastunut”, otsikoi oululainen Kaiku etusivun uutisensa vapunaattona 1925. Hyhkö oli kadonnut salaperäisellä tavalla helmikuun alussa. Katoamisen syyksi arveltiin äkillistä matkaa – vakuuttihan joku nähneensä hänet vielä katoamisen jälkeen - ja Hyhköä etsittiinkin  poliisivoimin mm. syntymäpitäjästä Turun läänin Koskelta. Lehti oli kuitenkin jo katoamisaikaan lausunut julki käsityksensä, että kirjastonhoitaja oli hukkunut. Siitä huolimatta naaraukset lienevät supistuneet vain Ainolan kirjastoa lähinnä olevaan virtaan. Hyhkö löydettiin lopulta huhtikuun toiseksi viimeisenä päivänä:

”Eilen klo 3,40 i.p.  hawaitsi satamapalvelija A. Ågren, että kaupungin rannassa Pokkisen wirran alapuolella, noin 30 metriä laiturista, kellui meressä ruumis sillä kohdalla missä jää wirran alla oli wielä eiliseen asti wiipynyt. Hän ilmoitti hawaitsemuksestaan poliisille, minkä toimesta ruumis, joka oli wedessä kaswot alaspäin, noudettiin maihin ja kuljetettiin leikkuuhuoneeseen lääkärin toimitettawaa tarkastusta warten.”

Todennäköistä oli, että kirjastonhoitaja Hyhkö oli pimeässä yössä suistunut koskeen liukkaalta rantatöyräältä: mitään merkkejä väkivallasta tai ryöstöstä ei ollut havaittavissa, ”sillä yllään oli täysi puku, taskuissaan kello ja lompakkonsa.” Varmuutta siihen, oliko suistumisen syy ollut sairauskohtaus, ei ruumiinavauskaan tuonut.

[Kuva: Jaakko Hyhkö]
Kirjastonhoitaja J. W. Hyhkö. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmat.

Hyhkö oli tullut opettajaksi Ouluun suoraan seminaarista valmistuttuaan syksyllä 1888. Uusi työala alkoi seuraavan vuosikymmenen puolivälissä, kun Hyhkö opettajantyönsä ohella otti hoitaakseen kaupungin kirjaston ja  lukusalin. Työhönsä rakkaudella ja uhrautuen suhtautuneen kirjastonhoitajan 30 vuoden työn tuloksena kirjasto nousikin yhdeksi maan ajanmukaisimmista.

”Kirjasto oli J.W. Hyhkön kaiken huolenpidon esine viime hetkiinsä saakka, eikä mikään elämän kovista kohtaloista tahi suruista ollut häneen niin vihlaisten ja melkein raastaen koskenut kuin epäilys tahi viittaus siihen, ettei kirjastonsa ollut kunnossa tahi ettei sitä oltu hoidettu asianmukaisesti”, kirjoitti Kaiku muistokirjoituksessaan 5.5.1925.